lauantai 29. heinäkuuta 2017

Lumpeita ja ulpukoita zoomailemassa


Eräänä iltana oli kaunis iltavalo ja päätin mennä katsomaan, ovatko lumpeenkukat jo kukassa. Olivathan ne! Löysinkin useita uusia rantapoukamia, joista löytyi paljon lisää näitä viehkeitä vesikukkia viimevuotiseen kuvausretkeeni verrattuna.



Läheinen uimaranta oli täynnä iloisia polskijoita ja yritinkin olla kovin sohimatta kameroineni sinnepäin ettei joku hermostu, että mikä ihmeen tyyppi se siellä vastarannan pusikossa zoomailee...

Uimaan ei ole minun tänä kesänä tehnyt vielä mieli, sen verran jäisiä ilmoja on pidellyt.






 On ollut jännää on-off meininkiä koko kesä. Jo säidenkin suhteen, paistaako vai sataako. Alkaako se kesä vai tuleeko jo syksy. Mutta myös töiden suhteen. Mies maalarina ei paljoa sadepäivinä töitä pysty tekemään joten työpäivät ovat olleet monesti aika lyhyitä. Minäkään en ole vielä sopivaa työtä löytänyt tälle kesälle, mutta eilen kävin taas haastattelussa. Nyt kyllä voisi pistää kaikki peukut ja varpaatkin pystyyn että tärppäisi, voisi olla aika kiva paikka nimittäin tiedossa. 



Eilen kävimme miehen kanssa Koiviston mansikkatilalla poimimassa mansikoita. Oli tosi kivaa, pellolle mentiin pikkubussilla ja siellä oli paljon eri-ikäistä porukkaa poimimassa. Oli saksalaisia ja kolumbialaisiakin. Saimme kerättyä ämpärit täyteen, joten nyt on pakastimessa herkkumarjoja tulevaa -hmm talvea tai kevättä varten, ei tiedä vielä! Kännykkäkuvia meidän eiliseltä retkeltämme löytyy Instagramista.

Mukavaa viikonloppua!


perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kukkapäivitystä


 Eletään kesän parasta aikaa. Vaikka auringon lämpöä ei niin paljon tänä(kään) vuonna ole meille suotu, luonto on kuitenkin ihanan rehevässä kunnossa. Kaikki kukkii tavallista myöhempään, mutta kuitenkin. Meidänkin vanha-uusi puutarhamme on nyt parhaimmillaan. 

Kuka muistaa kun viime vuonna kehuin omistavani unikkopellon? Tänä kesänä unikot kukkivat jo näin aikaisin, viime kesänä siis vasta syyskuussa. Olisikin kivaa jos kukkia riittäisi vielä pari kuukautta, ne ovat niin lemppareita!


Ah niinkuin pionitkin...ne ovat niin kauniita kuivuessaankin. Pakko tuoda sisällä nuupahtaneet pionit vielä terassille ihailtavaksi.



Kokeilin viedä varjoliljojakin sisälle maljakossa. Mutta ne haisevatkin niin pahalle, ettei siitä tullutkaan mitään. No, rapunpielessä haju ei haittaa.


Tiikerinliljojakin on saanut odotella tänä vuonna. Minulla on niitä tosi aurinkoisessa paikassa sekä omenapuiden alla varjossa. Ihmeekseni varjopaikalta aukesi muutama kukka aiemmin. Olisiko pitänyt kosteasta kesästä huolimatta kastella lisää aurinkopenkkiä? Matalammat varret näissä kyllä on varjossa...


Uusin tulokas puutarhassa on tämä kurjenmiekka -tai iriskö tämä on? Istutin 5 sipulia viime vuonna sinne samaiseen varjopaikkaan (iso penkki). Kaikki ovat tehneet hyvät alut, mutta vain yksi kukka tuli, niisk. Vaan on se kyllä kaunis!


Olisiko kellään hyviä vinkkejä mikä kukka viihtyisi varjoisammassa paikassa?

Linked to:



maanantai 17. heinäkuuta 2017

Lapakistolla patikoimassa


Lapakiston luonnonsuojelualue Nastolassa on ollut meillä pitkään vierailulistalla ja kun miehen tytär Anne tuli koiransa Cleon kanssa viikonloppuna meille, päätimme innoissamme lähteä sinne. Onneksi sää suosi meitä, oli leuto poutasää, paras ilma vaelteluun!


Lähdimme kiertämään Lapakistonlampea ja tulimmekin pian hienolle nuotiopaikalle, josta oli kivat näkymät.


Maasto oli mukavan pehmeää käppäiltävää, mutta ei kuitenkaan märkää.


Suuri linnunpönttö -pöllöille?

Reitillä oli useita kauniita rantapoukamia, ja Cleo halusi niin kovasti pulahtaa uimaan. Lopulta se sai siihen luvan ja Anne heitti sille veteen keppejä jotka se kävi innoissaan noutamassa.



Siri jäi rannalle kovasti ihmettelemään kaverin intoilua. Se ei halunnut ollenkaan pulahtaa.


Reitti kiersi myös suon kautta, oli kiva nähdä kypsyviä lakkoja ja suopursuja.



Jee, hypitään!

Kalastus kielletty -ollut varmaan jo kauan :)


Pidimme juomatauon ja täytyihän yhteisfoto ottaa koiruleiden kanssa.



Lähdimme kiertämään myös Pitkäjärvenpolkua ja näimme matkalla kalliovyörymän. Iso lohkare kalliota oli irronnut ja lähtenyt vyörymään. Näytti silt,ä ettei siitä ole edes kovin kauaa, sillä alla oli katkenneita puita.


Tässä vaiheessa aloimme olla jo nälissämme ja käännymme takaisin autolle. Luonnonsuojelualueella on vielä useita reittejä, joita täytyy käydä tutkimassa toisella kertaa. 

Jokos mennään?

Kotosalla savustimme lohta ja lämmitimme pihasaunan. Kylläpäs oli nautinnollista!

Sunnuntai oli vielä lämpimämpi päivä ja puuhastelimme omassa puutarhassa. Revin rikkaruohoja ja istuttelin uusia kukkasia. Mies listoitti kesäkeittiötä. Kivaa kun tulee valmista.

Illan suussa lähdimme kavereiden kanssa ulos syömään ja nauttimaan auringosta. Eipä ole kovin montaa niin lämmintä päivää ollut kuin eilen tänä kesänä! Lisää tätä!



lauantai 15. heinäkuuta 2017

torstai 13. heinäkuuta 2017

14. Hääpäivä


Hurjaa miten aika meneekään eteenpäin, meidän häistämme on jo 14 vuotta! Juhlistimme kotosalla ihan kahdestaan päiväämme. Mieli teki jotain missä on aurajuustoa, ja miksei lohtakin, joten päätin tehdä pizzan meille.



Perinteinen mansikkatäytekakku on ollut koko kesän mielessä, ja nyt sain hyvän syyn tehdä myös sellaisen. Ihan pikkuisen kahden munan kakkusen vain...jäi siitä silti vielä huomisellekin.



Innostuin tänään myös askartelemaan...maalasin viinipullon valkoiseksi, etsin netistä kivan viinisanonnan, jonka kirjoitin hauskoilla fonteilla ja tulostin kylkeen. Nyt H&M:sta löytämäni upea korkki sopii pulloon mainiosti! Miksei toisinaan joku kiva kukkakin!

  
On ollut kyllä ikimuistoisia ja ihania vuosia, toivottavasti saamme vielä paljon samanlaisia lisää! <3


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...