tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kun vesi loppuu -ihmiset kaikkoavat (ja aaveet jäävät)



Vanha La Mussaran kylä on 1000m merenpinnan yläpuolella mielettömän upealla paikalla. Ensimmäiset asiakirjamerkinnät kylästä löytyvät 1100 -luvulta ja kylä hylättiin lopullisesti 1959 ihmisten muuttaessa kaupunkeihin. Myöskin, koska vesi ei vain enää riittänyt.


Kylästä on jäljellä pelkkiä raunioita, itse asiassa parhaiten säilynyt on tämä kirkko Sant Salvador ja senkin etuseinä on tuettu ettei se kaatuisi päälle. Hyvä niin, sillä kylässä käy yllättävän paljon vierailijoita. Se on mainio paikka piknikille ja sieltä lähtee myös vaellusreittejä. Näimme myös kalliokiipeilijöitä kiipeämässä kylälle.




Jännä nähdä miten luonto saa kylän valtaansa kuudenkymmenen vuoden aikana. Säännöllisestä kävijämäärästä johtuen kuitenkin siellä pääsi hyvin liikkumaan. Taloista vain ei ollut paljoa jäljellä.




Kylä ja sen ympäristö on hyvin mystinen ja siellä on raportoitu tapahtuneen kummallisia ilmiöitä. Ihmisiä on selittämättömästi kadonnut, on tehty UFO-havaintoja ja on kuultu hevosen laukkaavan. Kuuleman mukaan siellä olisi jossain kivi, jonka päälle astuttuaan joutuu/pääsee toiseen ulottuvuuteen!

No, me emme ilmiintyneet minnekään emmekä kirkkaassa auringossa nähneet emmekä kuulleet mitään merkillistä.


Tämän rauniotalon edestä oli muuten ihan pystysuora rinne... :




Mielenkiintoinen kylä. Tälläisiä paikkoja löytyy Katalonian alueelta tosi paljon, onhan täällä pitkäaikainen historia.




perjantai 6. huhtikuuta 2018

Keväisessä kukkatapahtumassa Poble Espanyolissa



Barcelonan yksi suosituimmista nähtävyyksistä on ollut minulla ja miehelläni käymättä, mutta ei ole enää. Se on El Poble Espanyol Mont Jüicin kukkulalla. Se rakennettiin vuoden 1929 maailmannäyttelyä varten ja käsittää eri alueita Espanjasta. Itse asiassa alue näyttää ihan oikealta kylältä, jossa on viimeisen päälle rakennetut talot, kadut, ravintolat ja putiikit. Mutta silti siellä ei ole koskaan asunut ketään vaan se on ihan turisteille tehty alue jossa on usein kaikenlaisia tapahtumia.
Erikoista siinä on, että sieltä löytyy siis monien Espanjan eri alueiden, kuten esim. Andalusian tai Galician arkkitehtuuria ja tietoa näistä. Olikin jännä miten rakennustyyli vaihtui koko ajan.

Pääsiäisen aikana siellä järjestettiin De Flor en flor -keväinen kukkaistapahtuma, jossa olen halunnut aiemminkin käydä. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis. Meille sattui vielä kaunis sää kuin tilauksesta. 

No millainen päivämme oli?










 Pelkäsimme että alue olisi kovin keinotekoisen oloinen, ja kyllähän se tavallaan sitä olikin. Sellainen turistirysä. Mutta siellä sai rauhassa istuskella auringossa, kuunnella livemusiikkia ja ottaa pientä välipalaa. Parasta oli ettei ollut sitä liikenteen meteliä ja hajua mikä normaalisti kaupungissa terasseilla on.

Kesäinen kukkamekko päällä -tottakai!





Alueella oli upea kaupungintalokin jossa oli myynnissä taimia. Sieltä löytyi kaikenlaisia harvinaisia kukkia, orkideoista narsisseihin ja kaikkea siltä väliltä.




Päivän paras anti? Ehdottomasti aurinko

Parasta Poble Espanyolissa? Nykytaiteen museo alueen sisällä. Sen hinta kuuluu Poble Espanyolin hintaan ja ilman näyttelyä pääsymaksu alueelle olisi ollut turhan suolainen. 

De Flor en Flor? Oli hieman pettymys. Odotin toinen toistaan upeampia kukkaistutuksia ja runsaita kukkalaitteita ympäri aluetta, mutta vaikea oli saada edes jotain kuvia tähän postaukseen, niin vähän niitä siellä loppupelissä oli. 

Aionko mennä uudelleen tuonne? Todennäköisesti ehkä jonkun vieraan kanssa, joka voisi olla kiinnostunut tälläisestä. Alueen reunalla olisi ollut vielä veistospuisto jota emme nälissämme jaksaneet kiertää, ja se olisi kiva vielä nähdä.


Kevät on edennyt täällä hurjaa vauhtia ja luonto kukkii tosi ihanasti joka puolella ja puissa on pikku lehtiä. Ihan on Suomen kesäinen fiilis jo. Ei voi valittaa!

Aurinkoa päivääsi!




perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pääsiäisen salainen puutarha



Pääsiäisen henkeen sopii tämä Carcassonnen kaupungista löytämämme kukkula. Löysimme sen sattumalta, koska se oli ympyröity betoniaidalla ja kaunis portti johdatti meidät sinne. Vähän kuin sellainen salainen puutarha.


Oli melko aikainen aamu kun sinne menimme eikä ketään muuta liikkeellä. Siellä oli jotenkin kivan rauhallinen tunnelma.



Kukkulan päällä oli suuria ristejä ja kauniita veistoksia. Maria Magdaleena, Jeesus ja rosvoja. 






Meillä on pääsiäinen alkanut rauhallisesti ja mukavan lämpimissä keleissä. On ollut turhan koleita ja sateisia kelejä pitkin talvea, onneksi kevät vihdoin on täällä. 

Asuntoamme on edelleen käyty katsomassa, mutta kukaan ei ole tehnyt tarjousta (vaikka pari kertaa on kuulemma ollut lähellä). Meillä ei kuitenkaan ole kiire. Jos emme saa asuntoa myytyä ennen kesää, ei haittaa.

Paljastan, että on meillä eräs tontti tuolta lähikukkuloilta, jota olemme katselleet "sillä silmällä". Mietimme, että olisi kiva kun täälläkin olisi oma pikku puutarha, ja tietysti oma saunakin koleimpia talvikelejä ajatellen. Olemme unelmoineet kaikenlaista mukavaa ja hurjaa, mutta mikään ei ole edelleenkään varmaa.

Kieltämättä nämä suunnittelemiset, kevät yms vaikuttavat vähän bloggaamisintoonkin. Ei ole tullut paljoa edes kuvattua. Mutta yritetään vielä jatkaa tätä kivaa harrastusta.

Mukavia pääsiäispyhiä kaikille!


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Eletään odotuskannalla


Nyt seuraa jatkoa kuukausi takaperin kirjoittamaani postaukseen Elämme jännittäviä aikoja. Jos uutiset jäivät joltain lukematta, ei hätää. Kerron uudelleen pääpiirteissäin missä mennään.

Eli päätimme noin kuukausi sitten laittaa asuntomme myyntiin täällä Barcelonassa. Se oli aika pikainen päätös, emme itsekään vielä joulun aikoihin edes ajatelleet, että näin voisi käydä. Sanotaanko vaikka, että olemme miehen kanssa molemmat spontaaneja ihmisiä ja pari viikkoa asioita monelta kantilta pohdittuamme päätimme, että tämä ihana Atico -ajanjakso elämässämme on tullut nyt tiensä päähän.

Mitä siitä sitten seurasi? Laskelmia ja pähkäilyjä mihin rahat riittäisivät myynnin jälkeen. Vaikka asuntomme onkin huikealla paikalla keskustassa ja täysin remontoitu, erittäin huono rappukäytävä laskee hintaa aika roimasti. Hissiäkään ei voi rakentaa, ei vain ole tilaa.



Kiinteistönvälitystoimistoja on lähistöllä pilvin pimein. Haimme kolmelta eri toimistolta hinta-arvion. Ensin tuli paikalle Fran hikisine käsineen melko uudesta toimistosta. Ihastui asuntoomme, mittaili laserlaitteella pinta-alaa ja lupasi viikon päästä hinta-arvionsa. 

Seuraavaksi tuli Deli, vanhempi mukava rouva, joka osoittautuikin hiekkakenttätutuksi. Olimme jutelleet Siriä ulkoiluttaessamme useasti hänen kanssaan läheisessä puistossa, kun hänen koiransa oli vielä elossa...koiraressu oli vakavasti sairas ja kuoli myöhemmin. No, Deli kertoi toimineensa yli 20 vuotta alalla miehensä kanssa ja he asuivatkin lähellä. Huomasimme, että hän tunsi tämän barrion asunnot tosi hyvin. Deli mittaili perinteisellä mittanauhalla pinta-alan ja jutteli mukavia. Häneltä saimme saman tien hinta-arvion.

Viimeiseksi tuli Juan modernista toimistosta. Vaikutti tehokkaalta nuorelta mieheltä ja lupasi myydä asuntomme kuukaudessa. Hänkin antoi heti hinta-arvion meille.

Päätimme valkata Delin ja hänen aviomiehensä yhteisen toimiston. Kävimme toimistolla, jätimme avaimet ja lähetin kuvia heille kodistamme. Ihmettelimme kun mitään sopimuksia tai papereita ei tehty tai allekirjoitettu. 


Heti alkoi tapahtua ja miehen puhelin alkoi soida yhtenään näytöistä. Näyttöjä on ollut jo useita viikossa. Aika kansainvälistä porukkaa on käynyt, italialaisia, ranskalaisia, venäläisiä... unkarilainenkin. Kaikkia emme ole henkilökohtaisesti tavanneet, mutta muutamia olemme sattuneet näkemään. 

Jossain vaiheessa otimme myös Juanin mukaan myymään. Täällä on sallittu laittaa useampaan toimistoon yhtä aikaa myyntiin tai myydä itsekin jos haluaa. Ei niin tarkkaa.


Kuulemma jos olisi hissi tai raput olisivat paremmat, asunto olisi jo myyty. Mutta edelleen pidetään kämppä koko ajan tip top -kunnossa yllätysvisiittejä varten ja eletään odotuskannalla...jännittävää!

On meillä tosiaan suunnitelmia jatkostakin, mutta koska ne eivät ole vielä yhtään varmoja suuntaan tai toiseen (emme voi tehdä tarjousta uudesta projektista ennenkuin tämä myydään) niin pidetään ne vielä salassa. Joku siellä jo kyselikin pysyttelemmekö Katalonian sisällä -tottakai pysytään. Täällä on hyvä olla joten mihis täältä lähtisimme!

Mutta kuten joku tarkkasilmäinen huomasi edellisestä kappaleestani...jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, uutta projektia on tulossa! Mutta tarkempaa juttua siitä saatte vielä odottaa!


Nämä sateisen ilman kauniin hämärät kuvat on vielä Carcassonnen reissulta helmikuulta.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Neljän linnan kukkulalla



Lauantain ratoksi lisää taannoisen Ranskan -matkamme kuvasatoa. Teimme pikku patikkaretken Lastours -kylän kallioiselle kukkulalle, jossa on peräti neljä muinaista Kataarilinnaa. Paikka on satumaisen kaunis.

Meille sattui aivan ihana lämmin sää tuolloin ja saimme paljon aurinkoenergiaa.



Lastours

Keskiaikaiset linnat muodostavat kokonaisuuden vaikka ne onkin rakennettu yksittäin. Kukkulalta oli aivan upeat näköalat joka suuntaan.


Eikö olisi ihana istahtaa tuohon penkille?
 Alhaalla meni joki ja sen rannalla oli asumusten raunioita. Varmaan linnan palvelusväen tai läheisen rautalouhoksen asukkaiden kodit olivat täällä.




Alas autolle palattuamme joimme runsaasti vettä sillä emme olleet varautuneet että reitti veisi muutaman tunnin ja ilma olisi niin lämmin -eli juoma oli jäänyt autoon. Kiersimme vielä toisen kukkulan päälle autolla mistä Lastoursin linnat näkyivät kauniisti auringon laskiessa. 

Kivaa viikonlopun jatkoa!



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...