sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kesäaika alkaa


Meillä on ollut täällä Vilanovassa ensimmäinen yövieras. Tyttäreni Noora tuli viiden päivän visiitille. Harmi vain hänellä oli myöhäinen lento -joka vielä myöhästyi aikataulusta, joten julkisilla kulkuneuvoilla ei enää päässyt yöaikaan tänne saakka. Taksillakin olisi ollut liian pitkä, ja siten kallis matka matkustaa.

Ratkaisuna mieheni vuokrasi auton ja oli tyttöä vastassa kentällä silloin yöllä. Olihan siitä sitten sellainen etu, että pääsimme päivisin tutustumaan lähiympärisöön laajemmin kuin kävellen tai potkulaudoilla.


Lähdin Nooran kanssa heti alkupäivinä Barcelonan keskustaan shoppailulle. Sinne menimme junalla, ja matka Francian asemalle kestää tunnin. Oli kivaa kierrellä putiikeissa, ja käydä syömässä kasvispaellaa Plaza Reialilla.

Ikävä kyllä Noora sairastui aika pian tämän jälkeen, hänellä oli kurkku tosi kipeä ja tosi väsynyt, hieman kuumeinenkin olo. Auton kanssa sitten teimme pieniä retkiä lähimaastoon mutta kokopäiväretkiä hän ei enää jaksanut. Aika paljon käveltiin ja lököiltiin ihan vaan rannallakin. Mikä tietysti lomalaiselle oli rentouttavaa.


Auton kanssa kiertelimme nättejä lähikyliä tutkimassa ja Pantà de Foix -järvellä ja linnalla kävimme myös. Alueella on siis Foix -joesta tehty pato, ja järven (siis patoaltaan) rannalla söpö vanha linna. 

Alueella on paljon viinitiloja, joiden kasteluun joki on alunperin padottu. Nykyään siellä pesii paljon erilaisia vesilintuja ja muita vesieläimiä, jonka vuoksi alue on luonnonpuistona.




Linnan pihalla oli teräksestä leikattuja teoksia, jotka esittivät kuvaavasti muinaista keskiaikaista kylää. 

Paikan keskiaikainen linna oli komea nähtävyys. Sisälle sinne ei päässyt, mutta sinne järjestetään tilauksesta opasretkiä. Söimme pikku eväät tuolla aukiolla ihanassa aurongonpaisteessa ja jatkoimme matkaa.



Aikamme täällä etelän auringossa päättyy taas "tältä keväältä" ja palaamme huomenillalla Suomeen Keltaiselle tuvalle aloittamaan kesäaikaa. 

Uusi kotimme jäi siihen pisteeseen, että tyhjensimme lähes kaikki turhat ja meille tarpeettomat tavarat täältä, ja kartoitimme kunnolla, mistä aloitamme syksyllä palatessamme remonttia tekemään. 

Kivaa kevään jatkoa!




sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Karnevaali






Karnevaaliaika alkaa olla pikku hiljaa ohi Espanjassa. Kävimme katsomassa kulkuetta Cubellesissa. Siellä on vajaa 15 000 asukasta, joten odotimme aika pientä ja vaatimatonta kulkuetta.

Vaan olipas komea! Paraatissa kulki varmaan 40-50 erilaista vaunua, joissa tanssijoita ja musiikkia. Ihmettelimme, että eikö kulkueen loppupää tule koskaan. Ei tosiaan hävennyt yhtään Barcelonan kulkueelle.

Aika kului mukavasti ihmetellessä ja kuvatessa. Tälläistä taas tällä kertaa.


perjantai 1. maaliskuuta 2019

Elämää auringon mukaan



Aurinko herättää viimeistään yhdeksältä, mutta yleensä kahdeksan jälkeen alkaa tulvimaan valoa sisään sen verran, että tekee mieli nousta jo ylös. Terassille paistaa yhdeksältä jo lämpimästi ja pääsemmekin sinne usein aamupalalle.

Olemme saaneet jo aika hyvin roudattua tavaraa ja huonekaluja täältä kämpästä pois. Onneksi peitot, tyynyt, lipastot, tuolit ym. tuntuvat hyvin tekevän kauppansa dyykkareiden keskuudessa tuolla roskisten luona. Kiva huomata miten pieni kämppä alkaa tuntua tilavammalta sitä mukaa kun ylimääräistä tavaraa lähtee pois. 

Karnevaaliaika näkyy kaupunkikuvassa

Nämä kuvat ovat Vilanova i la Geltrún keskustasta, se on ihan nätti pikku kaupunki. Kävimme siellä eräänä päivänä tutustumassa ja löysimme myös persoonallisen ravintolan, jossa söimme herkullisen Menu del dian.



Terassillemme paistaa aurinko aamuyhdeksästä iltapäivälle noin viiteen saakka. Jos olemme kotona, meillä on ovi koko ajan auki ja tuntuu kivalta kun lämmin terassi on olkkarin jatkeena.


Auringon laskiessa tulee kuitenkin viileää ja laitamme oven kiinni ja ilmalämpöpumpun jälleen yöksi päälle. Illan ja yön aikana se kierrättää ilmaa ja kerää vettä pikku huoneistostamme ison pönikän verran, joskus jopa ylikin, huh! 

Juu, Espanja on kostea maa ja ilmalämpöpumppu on täällä tosi tärkeä. Onneksi meillä oli täällä tosi hyväkuntoinen sellainen valmiina.


Olipa rapussamme pikku vesivahinkokin. Näimme miten ulko-oven edessä oleva lätäkkö kasvoi päivä päivältä ja vesi alkoi valua jo kadulle saakka. Tarkkaavaisena remppamiehenä mieheni yritti saada selville mistä se vesi oikein tuli, ja epäilikin, että ensimmäisestä kerroksesta, joka on kyllä tyhjänä tällä hetkellä.

Kun kukaan ei näyttänyt tekevän asialle mitään, otimme vuodosta kuvia ja kävimme pari päivää sitten taloyhtiömme isännöintitoimistossa (jep, meillä on nyt sellainenkin!) kertomassa vuodosta. Siellä tiedettiin jo asiasta ja putkimies oli kuulemma jo tulossa tutkimaan asiaa. 

Mieheni kävi kiinnostuneena putkimiehen juttusillakin ja auttoikin häntä välillä. Oli kuulemma vaan joku liitin hajonnut tuossa talon reunan vieressä, onneksi ei ehtinyt tulla suurempaa vahinkoa kellekään.


Meillä on useampi kilometri matkaa lähimpään suurempaan markettiin, joten keksimme, että tilaamme kerran viikossa sieltä satsin ruokaa ja täydennämme sitten tuoretavaralla kävellen tai potkulaudoilla muina päivinä. 

Tosi kätevä systeemi, paitsi nyt tuli jokin sekaannus maksukorttien kanssa ja saimme täsmälleen samanlaisen tilauksen kahtena päivänä peräkkäin! Tarkoittaa sitä, että huomenna täytyykin tehdä paljon ruokia valmiiksi pakastimeen ja että salaattia ja hedelmiäkin saa nyt syödä urakalla, heh!



Eräänä päivänä jätimme Sirin kämpille ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin Vilanova i la Geltrún suuntaan. Tuohon rannalle ei voi ottaa koiraa mukaan, koska tuossa vasemmalla puolella on luonnonsuojelualue ja siellä pesii lintuja. 

Olikin tosi ihana reitti, vähän harmitti kun kamerasta loppui akku heti alkureitillä. Näimme auringonpalvojia, kalastajia ja perheitä, jotka olivat piknikillä.






Kevät on täällä jo aika pitkällä ja se tuntuu mukavalta. Tämä jännä rauhallisuus täällä tuntuu edelleen myös kivalta. Itse asiassa kerran viikossa käymme suurinpiirtein Barcelonan keskustassa, ja silloin huomaa aikamoisen eron entiseen: siellä on paljon meteliä, pahoja hajuja, hälyä, ihmisiä ja tungosta...


Toki mitä sieltä eniten ehkä kaipaan, on ne kauniit talot, historia, arkkitehtuuri ja patsaat...ja se kiva Ciutadellapuisto. Oli kivaa kun joka kävelylenkillä tuntui, että pitää kantaa kameraa mukana koska aina näki jotain kuvattavaa. 


Siri tuntuu nauttivan myös täällä olostaan ja lähettää teille kaikille terkkuja!



keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Nyt niitä kuvia...ja kuulumisia muutenkin!



Moni on jo odottanut, ihmetellyt ja kysellyt, että mitä meille kuuluu ja miten meidän asunnon hankinnalle kävikään. Oltuamme kaksi kuukautta Suomessa palasimme siis viikko sitten Espanjaan. Meillähän oli tiedossa jo uusi asunto täältä -mutta koska kauppoja ei oltu vielä lyöty lukkoon, en halunnut vielä mitään tietoja tai kuvia laittaa teillepäin. Mutta nyt kerron kaikki hihii!

Jotkut siis jo tietävät (Instan tm. kautta), että myimme kesällä Barcelonan keskustakämppämme, ja nyt ostimme uuden Katalonian-kodin 50km Barcelonasta eteläänpäin ihan rannan tuntumasta. Viime viikolla teimme varsinaiset kaupat, vuokrasimme pakettiauton ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme sekä suuntasimme kohti etelää. Matkalla näimme huikeita maisemia, koska ajoimme rantakatua emmekä ihan sitä nopeinta tietä.


Ostimme asuntomme vanhalta pariskunnalta, ja he jättivät lähestulkoon kaiken tänne. Kämppä on periaatteessa siisti, mutta kun saimme roudattua omat tavaramme (vaatteita, työkaluja, tuoleja...) niin se on ihan täynnä tavaraa. Joka paikassa on vanhusten kasarityylisiä huonekaluja, astioita, muovikukkia, liinavaatteita...


Asunto on kapea ja pitkä läpitalon huoneisto. Toisessa päässä on keittiö, välissä olkkari ja sen jatkona terassi. Keittiön kaapit on tehty massiivipuusta, mutta niin...mummo mikä mummo. Kaikki tuntuu olevan väärän muotoista tai väristä, mutta hyväkuntoista.


No tottakai meillä on suunnitelmia! Mitään täysremonttia emme aio tähän nyt tehdä, mutta saamme tästä jo sillä paljon käytännöllisemmän, kun ensin roudaamme kaikki ylimääräiset romut pois ja sitten siirrämme keittiön olkkariin ja teemme tähän keittiön tilalle makuuhuoneen. Sillä sitähän meillä nyt ei ole! Olemme nimittäin pari yötä nukkuneet vuodesohvalla olkkarissa. Se oli vanhuksillakin käytössä, sillä tämä oli heilläkin vain loma-asuntona.

Ja toki aiomme tuunata keittiötä, ei sitä ihan tälläisenä oteta käyttöön! Ideoita meillä on jo paljon, samoin joka puolelle muuallekin. Joitain oviaukkoja on siirrettävä, samoin vessan ovi tms. Paljon saadaan aikaan myös ihan maalauksella. Uuteen makkariin tulee seinälle kiinnitettävä taitettava sänky jne...olemme hyvä tiimi yhdessä ideointiin ja tietysti niiden ideoiden toteuttamiseen!


Niin, olkkarin kaappi ja keittiön kaapit ovat täynnä astioita, huh! Niitä olen jo alkanut jaottelemaan poisheitettäviin ja säilytettäviin. Onneksi löytyi ihan käyttökelpoiset lautaset ja lasit. Mukit meillä on omasta takaa, mutta jotain kattiloita ym. joudumme vielä hankkimaan. 


Vanhukset kehuivat, että täältä löytyy oikein nimekkään taiteilijan maalauksia kaksi kappaletta. Noh, toinen löytyi ainakin netistä. Mies ainakin ihastui näihin maalauksiin. Entä tuo muovikukka -mitä se vielä tuossa tekee heh?

Niin, parasta tässä uudessa kodissamme on terassi. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän! Miten rentouttavaa on istuskella tuolla, juoda päivällä teetä ja katsella merelle...



...no ainakin melkein. Vasemmalta näkyy meidän "merinäköalamme". No ei ole pitkä matka rannalle. 


Ai niin, nuo kivat ruukutkin olivat terassilla valmiina. Tästäkö se minun totaalimummoutuminen alkaa, kun asettelin niihin kämpästä löytämiäni muovikukkia? Minä, jolle kaikenlaiset muovikukat ym ovat aina olleet kauhistus? Itkiskö vai nauraisko? Eipä tuota ilmalämpöpumppuseinää millään taida nätiksi saada sen puoleen...


Meidän talo ei olekaan mikään pikkutalo. Täällä on 8 rappua, ja kaikissa on 3 kerrosta. Puutarha on aika iso ja sieltä löytyy kaikenlaisia kivoja polkuja ja oma koripallokenttäkin! Ainiin ja pyörävarasto! Mummo ja paappa jättivät meille tohkeissaan polkupyörät, mutta pettymykseksemme ne ovat jo parhaat päivänsä nähneet...


Täällä on tosi rauhallista, kotikadulla on hauskoja puita joista tippuu ihmeellisiä papuja. 


Ja ranta on tietysti aivan huikea! Ihana rantakatu jatkuu tosi pitkälle ja sitä on kiva kävellä. Jonkun matkan päästä tulee ravintoloita ja baareja.



Uidahan ei nyt tarkene, mutta tuolla näkee kalastajia, lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Oikein tulee rauhallinen olo kun täällä kävelee.

Eli missä nyt asummekaan? Paikan nimi on Vilanova i la Geltrú, mutta asumme sen laitamilla Cubellesin rajalla. Keskustaan on muutama kilometri matkaa...tarkoitus olisi kävellä tätä rantaa sinne joku päivä. Olemme toki siellä kylän keskustassa jo käyneet, ja se on todella kaunis.


Kävimme läheisen Cubellesin keskustassa eilen, ja hämmästyin miten nätti sekin oli. 


Niin, kyllä me uskomme viihtyvämme täällä. Sirikin on alkanut kotiutua jo pikkuhiljaa. Se on onnellinen kun pääsi eroon skeittareista ja ylenmääräisestä suurkaupungin hälinästä.


 Laittelen lisää fiiliksiä kunhan pääsemme vähän asettumaan tänne paremmin ja tutustumme ympäristöön. Siihen saakka -kivaa kevään odotusta kaikille!


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Muutosten vuosi



Hieman tuulahduksia menneestä vuodesta...

Vuosi 2018 alkoi tavalliseen tapaan Barcelonassa. Oli ehkä normaalia levottomampaa, sillä katalaanit osoittivat usein mieltään vangittujen poliittisten vankien puolesta. Tilanne kosketti meitäkin, ja olimme usein mukana kulkueissa. Ikävä kyllä vangit eivät ole vielä tänäkään päivänä vapautuneet.



Lisääntynyt levottomuus näkyi myös meidän kulmilla. Poliisipartioita liikkui siellä enemmän, ja he jututtivat jatkuvasti kulmilla notkuvia nuorisoporukoita. 

Muuten vietimme normaalia arkea omassa kodissamme, ulkoilutimme Siri-koiraamme läheisessä Ciutadellapuistossa ja teimme paljon kivoja retkiä sinne tänne, mm. Ranskan puolelle ja Gironan lähistöön. Jossain vaiheessa mieleen alkoi hiipiä ajatus, että ehkä voisimme tehdä muutakin. Ilmat olivat ajoittain tavanomaista koleampia, omalla terassilla ei aina tarjennut ja yhä lisääntyvä turistimäärä alkoi rasittaa. 

Badalonan kaunis Pont Del Petroli -silta

Iki-ihana Carcassonne

Niin, ehkä jopa yllätyimme itsekin lopulta laittaessamme rakkaan àticomme myyntiin. Kuitenkin, oli vahva tunne siitä, että se ajanjakso elämässämme sai jäädä taakse ja kaipasimme jotain uutta. Uusia seutuja, erilaista kotia. Kukkulat alkoivat kiinnostaa kovasti, ehkä joku oma pikku hirsimökki; terassilta upeat näköalat alas laaksoon...pikku puutarha minulle ja juoksutilaa Sirille...




Meitä taisi vähän jännittääkin, että asunto menee saman tien, koska saman tien alkoi olla näyttöjä aika tiheään tahtiin. No vaikka välittäjät tarjouksista välillä vihjailivatkin, ei mitään konkreettista kuitenkaan tapahtunut. 




Aiguamolls de l`Emporda 
Toukokuuksi palasimme taas Suomeen ja nautimme ihanasta lämpimästä kesästä. Heinäkuussa käväisimme taas Barcelonassa, sillä odottamamme uutinen saapui: ostaja löytyi. 

Vuoteen mahtuu tietysti paljon paljon muutakin, pääasiassa kivoja juttuja. Tietysti kaikkein iki-ihanin jymyuutinen on, että miehestäni tuli isoisä, eli pappa. Minusta siis bonusmummu...(bomu? hm) Kaunis kastejuhla oli joulun jälkeen ja lapsi sai nimekseen Helmi.



Mitä odotamme tältä uudelta vuodelta? Katalonia kutsuu jälleen muutaman viikon kuluttua uusin tuulin. Vaikka áticoa meillä ei enää ole, tarinamme auringossa jatkuu hieman Barcelonaa etelämpänä ihan meren rannalla. Odotamme vielä lopullista kaupantekopäivää, mutta se on jo lähes varma.

Ihanaa uutta vuotta teille vielä jäljellä oleville muutamille seuraajille! En lupaa postailla enemmän ensi vuonna, mutta yritän ainakin silloin tällöin kertoa uusista kuvioistamme.




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...