perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ars Auttoinen 2018 -kiva elämys


Ihana Suomen kesä jatkuu ja puuhaa riittää niin ettei postailemaan juuri ehdi. Ajattelin kertoa teille kivasta vinkistä minne kesälomalla voi vaikka poiketa.

Meillä oli nimittäin kiva kulttuuripäivä heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Oli ihana aurinkoinen kesäkeli ja lähdimme ajelemaan Auttoisiin päin, -kuten niin monena vuonna jo aiemminkin. Kohteenamme tietysti Ars Auttoinen ja siellä Teemu Salosen ja Komugi Andon näyttely. Se oli jälleen täynnä sadunomaista designia ja herkkää keramiikkaa yhdistettynä hauskaan kitchiin ja kivoihin pikku yksityiskohtiin joka puolella. 

Tänä vuonna siellä oli intialainen pop-up ravintola, jonne menimme heti aluksi syömään sillä olimme kovasti nälissämme. 


Jälkkäriksi tilasimme Komugin Moctail -baarista kivan raikkaat kesäjuomat:




Ja sitten näyttelyä tutkimaan!




Teemulla oli taas pääasiassa veikeitä lamppuja ja Komugilla maalauksia sekä keraamisia pikkuesineitä. Tuo ylläoleva oli ehdoton lempparini, ja lampuista tämä söpöliini:











Tykkäsimme taas kovasti monipuolisesta elämyksestä. Oli mukavaa samalla vaihdella kuulumisia ja rapsutella kissoja. Tällä kertaa pihamaan kanat olivat piilossa.

Näyttely on auki tämän kuun loppuun jos osuu reitin varrelle!

Me juhlimme tänään muuten kristallihäitä ja sen kunniaksi illalla mennään syömään ja sunnuntaina kesäteatteriin!

Ihanaa kesäistä viikonloppua!



lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kantaako siivet


Hei taas kaikille! Postaustauko on vähän verkkainen, mutta niin se varmaan kesällä on monella muullakin. Aika ei vain tahdo riittää kaikkeen ja mieluummin sen ajan viettää ulkosalla kuin sisällä näpyttelemässä.

Minulla on aika jänniä uutisia -kuten jo viimeksi taisin hieman vihjaistakin. Senkin takia olen ollut hieman kiireinen. Aloitin nimittäin kesäkuun alusta freelancerina, jee! Oli maaginen hetki kun yhdessä miehen kanssa teimme netissä Y-tunnus hakemuksen minulle.


 Asia on koko talven hautunut mielessä -tai itse asiassa jo useammankin vuoden on ollut haaveissa, että voisin tehdä jotain työtä kotoa käsin. Silti yrityksen perustaminen on tuntunut liian suurelta haasteelta, enkä ole kokenut pystyväni siihen. 

Miehellä on vankka kokemus yrittäjyydestä, ja tiesin että häneltä saisin tukea joka käänteessä. Silti hänkään ei moneen vuoteen suositellut sitä minulle juuri sen kaiken verotushässäkän ym takia. Tämän vuoden alusta kuitenkin tilanne muuttui niin, että nyt voi kokeilla neljän kuukauden ajan eräänlaisena osa-aikayrittäjänä ja katsoa miten homma lähtee etenemään. Silti voin ottaa vastaan "oikeatakin työtä" jos satun löytämään.


Ongelmana oli tietysti myös päättää mitä lähtisin tekemään hih. Minulla kun on monenlaisia taitoja, mutta silti missään en koe olevani ihan huippu. No, Y-tunnus on siitä näppärä, että se mahdollistaa tehdä mitä vaan. 

Tämän ensimmäisen kuukauden aikana olen tehnyt kolmea asiaa: ensinnäkin olen ollut parina päivänä maalaushommissa. Näppärää, sillä niitäkään ei minulle riittäisi koko kesälle mutta täytehommina niistäkin tienaa kivasti. 

Sitten olen aloittanut lataamaan parhaimpia valokuviani kuvapankkeihin. Toivomuksena saada niitä tietysti sitä kautta myytyä. On vaan kovin aikaa vievää editoida kuvia ja hakusanoittaa ne kunnolla ennen niiden lataamista. 

Sitten olen enimmäkseen tehnyt käännöstöitä. Kyllä! Tätä en olisi itsekään uskonut vielä vuosi sitten. Joskus on kyllä elämässä käynyt mielessä, että miten voisin hyödyntää suht hyvää saksankielen taitoani, mutten olisi uskonut että rahkeet riittäisi käännöstöihin. Hyvä ystävämme Barcelonassa on kielenkääntäjä (tai on niitä kaksikin heh) ja hän "koulutti" minua koko talven. Sain häneltä ensin pieniä harjoitustöitä ja hän lähetti ne minulle korjattuna. Niistä opin miten se kääntäminen tapahtuu, ja ymmärsin, että suomen kielen hyvin osaaminen siinä on tosi tärkeää. (juu onneksi äidinkieli, piirustus, englanti ja saksa olivat lemppariaineitani koulussa...) Myöhemmin sain vähän isompia harjoituksia, ja myös englanninkielisiä tekstejä. Erilaisia teknisiä manuaaleja pääasiassa. Ja yllätyin itsekin, miten hyvin pärjäsin. Toki virheitä tulee koko ajan, mutta tuntuu että olen kehittynyt jo nyt paljon siitä kun aloitin. Olen kuitenkin tosi sitkeä ja huolellinen kun jotain lähden kääntämään ja se auttaa paljon.

Eli tässä kuukauden sisällä olen kääntänyt mm. erään saksalaisen bussifirman nettisivuja ja nyt on menossa hauska musiikki app-käännös enkku-suomi. Seuraavaksi toivoisin saavani erään tarjoamani tekstitys-käännöksen, olisi kivaa oppia niitä tekemään. 

Onneksi voin aina kysyä tältä kääntäjäystävältäni, jos tulee jokin liian vaikea kohta, ja muutenkin aina riittää kysyttävää.

Valokuvausjuttuja kiinnostaisi tehdä myös jossain vaiheessa. Vielä koen, että haluan opiskella itsekseni niitä asioita jonkun verran ennenkuin voisin mainostaa tekeväni kuvauskeikkoja. Sitäpaitsi tajusin, ettei ihan kaikki onnistukaan -minun pitää päästä liikkumaan joko fillarilla tai julkisilla kulkuvälineillä kuvauspaikalle, ja se rajoittaa aika paljon. Muutama passikuvaus on jo varattuna tälle kesälle ja ne voin kyllä tehdä kotoa käsin. Uskoisin kykeneväni myös esim. yo-kuvauksiin tai rippikuvauksiin, mutta häihin en välttämättä haluaisi (vaikka olisi kiva harjoitella sitäkin...) Into oppia lisää on kyllä kova. No, joka tapauksessa portfoliosivut ovat suunnitteilla/tekeillä, ja siitä sekin homma aluksi lähtee.

Tottakai olisi ehkä kiva jossain vaiheessa tehdä myös jotain julisteita tai muuta vastaavaa. Kaikenlaisia ideoita pyörii päässä. Itse asiassa joku verkkokauppa olisi kiva. Nettikin on täynnä kaikkea jännää missä voi myydä tuotteitaan. Mutta, on parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja hiljaisina aikoina ideoida muita ja kehittää itseään.



Ainakin olen ollut tosi iloinen tämän ensimmäisen kuukauden. On ollut niin hankala löytää mitään muuta työtä, ainakin kun on vähän tälläinen tilanne, että haluaisi asua kahdessa maassa.

Toivotaan, että töitä riittää ja kaikki menee hyvin, ainakin puhkun intoa vielä tässä vaiheessa!




torstai 21. kesäkuuta 2018

Maalaisiko vai valokuvaisi?


Hei taas pitkästä aikaa! Taitaa olla blogihistoriani pisin tauko. No, on tässä ollut puuhaakin, mutta nyt kerron kansalaisopiston lyhytkurssista johon innostuin ilmottautumaan ihan ex tempore kun näin että kolmen illan ulkomaalauskurssista oli mainos meilissä.

Ekalla kerralla kokoonnuimme Orimattilassa Tönnön myllyllä. Juku se on hieno paikka! Sääksi oli luvassa sadetta -mitä se oli ollut jo pitkin päivää. No, meillä oli tuuria ja ainakin aluksi oli ihana aurinkoinen ilma.

Myllystä sen verran löysin tietoa netin syövereistä, että Tönnön koskessa on ollut mylly peräti vuodesta 1586 asti! Tämäkin oli tosi vanha, 1909 rakennettu ja edelleen käytössä oleva. Sisällä oli ihanan näköistä, ihan kuin olisi mennyt elävään museoon.

Minulla oli iso kassillinen piirustustarvikkeita mukana, joten en ottanut kameraa mukaan. (mitä myöhemmin kyllä karvaasti harmittelin...) No, onneksi kännykkä on aina mukana joten sain sentään jotain kuvia!




Asetuin ensin istumaan myllyn vieressä olevalle vanhalle betonisillalle. Itse asiassa se on Suomen vanhin 1910 vuonna rakennettu betonikaarisilta. Ei nyt mikään komistus mutta onpa ollut kauan paikoillaan korvaten vanhan puusillan.

Tosiaan, en ole piirtänyt tai maalannut juurikaan moneen vuoteen. Semmoista paloa siihen hommaan ei ole ollut pitkään aikaan. Valokuvaus on vienyt voiton. Itse asiassa minulla on ollut jänniä kausia elämässäni kun olen joko maalannut intona tai sitten valokuvannut. Siinä vaiheessa kun on alkanut tuntua tuskaiselta, etten osaa mitään, olen vaihtanut toiseen. 



 Eniten pidän öljyväreistä tai vesiväreistä mutten jaksanut raahata niitä nyt mukaan vaan löysin kaapistani jotain liituja, jotka otin mukaan.

Oli ihana fiilis tuolla keskellä luontoa piirustella, kuunnella lintujen laulua ja ihastella tätä upeaa maisemaa:


Sillan toisellakin puolella oli  varsin upeat näköalat:


Aika pian alkoi kerätä tummia pilviä ja maisema näytti entistä hienommalta. Aloin kaivata kameraani -mitä myrskykuvia tuolta olisikaan saanut! Alkoi nimittäin ukkostaa ja sataa ihan kaatamalla -juuri ehdin juosta myllyn sisään suojaan.


 Menin myllyn yläkertaan ikkunan ääreen piirtämään uutta näkymää. Oli aika huikea näkymä suoraan koskeen. Takanani mylly vaan hurisi.

Seuraavana päivänä menimme Lahden Pikku-Vesijärvelle maalaamaan. Minulla oli samat liidut mukana sekä myös lyijykynät tällä kertaa. Ilma oli kiva ja siinä kivellä istuessani törmäsin tyttäreeni, hänen poikaystäväänsä ja heidän Tito-koiraan, joka innoissaan hyppäsi syliini.



Myöhemmin törmäsin penkillä vielä tuttuun bloggariin Tainaan, joka oli puistossa valokuvailemassa. Oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

Vesiurkuesityksen musiikki lähti jossain vaiheessa käyntiin ja tuli tosi ihana fiilis siinä auringossa istuessani. Klassinen musiikki sopi tosi hyvin puiston tunnelmaan. Tosin mukana oli ilmeisesti jokaiselle jotain sillä sen jälkeen tuli mitä ihmeellisempiä musiikkikappaleita, eikä viihtyvyyteen auttanut lainkaan järven toiselta rannalta kantautuva kahvakuulajumpan meteli.



Tämä joutsen kiersi pikkuveskua koko ajan. (ihme että tämä kuva tuli ihan pienenä vaikken välillä muuttanut asetuksia...kännykamera yöks)
Tänään olisi ollut vielä yksi maalauskerta Mukkulan kartanolla, mutta jätin välistä kun satoi juuri kun olin lähdössä fillaroimaan eikä sitten innostanut enää. Mutta ehkä tästä nyt vähän kipinää jäi tuohonkin hommaan, vaikka huomasin kyllä että noista liiduista en tykkää yhtään. Pastelliliidut on ok ja vesivärit myös.

No, teitä kiinnostaisi tietysti mitä siellä tuli piirusteltua. Itse asiassa en ollut ollenkaan tyytyväinen mihinkään työhön. Ikävä tuli valokuvausta, taidan olla siinä itsevarmempi. Olen vähän kärsimätön näissä piirustuksissa. Tässä yksi sieltä puistosta:


 Saa nähdä koska taas kerkeän postailla...itse asiassa olisi jännää kerrottavaa teille...mutta jääköön toiseen kertaan hihii.

Oikein ihanaa Juhannusta kaikille!


torstai 7. kesäkuuta 2018

Kesäkuun kauniit vihulaiset




Voikukka on suurinpiirtein kukkinut ja siemenkodat ovat jäljellä. Niin kauniita mitä lähempää katsoo, mtta voi kun niiden siemenet leviävät tuulessa joka paikkaan -ja nurmikossa ne ovat niin ikäviä. Ohikulkiessani revin niitä aina pois mutta kyllä ne silti meinaavat päästä voitolle! 

Jos sinun puutarhassa on voikukkia, teetkö niille mitään tai jos niin mitä? 





lauantai 2. kesäkuuta 2018

Herkullista pannaria


Pakastimesta löytyy vielä viime kesän mansikoista tehtyä hilloa. Pannarin kanssa se on niin parasta. Ja kesällä pannarin voi syödä vaikka ulkona terassilla, mikäs sen ihanampaa. 

Teen pannaritaikinan aina ihan vain tuntumalla, ensin vatkaan munat, sitten sekoitan vettä joukkoon, sokeria ja suolaa ja lopulta jauhoja ja ripaus öljyä. 


Aamuaurinko paistaa tähän pikkuterassille joten siinä on kiva istahtaa juomaan aina teetäkin. 

Tälläisiä lyhyesti tällä kertaa, tänään lähdemme ylioppilasjuhliin Hämeenlinnaan, miten mukavaa.

Ihanaa kesäistä viikonloppua!



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...