sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Syksyisiä kuvia...täältä ja Barcelonasta

Lauantaina oli ihana aurinkoinen syysilma.

Näin tikankin naputtelemassa sähköpylvästä.


Nämä viimeiset lehdet pitävät vielä tiukasti kiinni.

Aiemmin viikolla oli pilvisempää.

Sorsat lähtivät pois kun minulla ei ollut mitään herkkuja niille.


Olen tehnyt sosekeittoja tällä viikolla. Porkkanakeitto on namia!


Erikalla ja Kaukolla on ollut lämmintä Barcelonassa, mutta välillä on sadellutkin.

Roistot ovat käyneet vielä biitsillä!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Terveyssuklaata

Ostin luontaistuotekaupasta Raakasuklaan valmistuspaketin.Tiedän, että tarvikkeet erikseen ostettuna olisivat varmaan tulleet edullisimmaksi, mutta halusin kokeilla juuri tätä pakettia enkä lähteä metsästämään reseptiä netistä, ainakaan vielä. Tästä lähdettiin:




Pakkaus sisältää pikku purkin kookosöljyä, agavesiirappia ja etummaisessa pussissa Gojimarjoja. Kaakaopussissa on kaakaovoita, lucumajauhetta, raaka-kaakaojauhetta, macajauhetta ja himalajansuolaa. Ai kun hienon kuuloisia ainesosia!

Ensimmäisenä sulatin kookosöljyn vesihauteessa. Siihen meni 5-10min.


Seuraavaksi agave-siirappi ja sula kookosöljy sekoitettiin tyhjässä astiassa myöskin vesihauteessa. Ne eivät oikein sekoittuneet keskenään, mutta sillä ei varmaan ole merkitystä.


Lisäsin kaakaojauhepussin joukkoon ja sekoittelin hissukseen, kunnes kaikki rakeet olivat sulaneet kunnolla.



Tässä vaiheessa seos alkoi näyttää jo aika herkulliselta, mutta tuoksu oli hieman omituinen. Olin aiemmin pilkkonut Gojimarjoja hieman pienemmiksi sekä murskannut laatikosta löytämiäni manteleita ja saksanpähkinöitä. Lisäilin niitä samalla muotteihin suklaaseoksen kanssa.





Annoksesta tulee 400grammaa suklaata. Nyt ne ovat jäähtymässä parvekkeella. Illalla ajattelin lämmittää saunan ja siemailla olutta ja maistella terveyssuklaata!




torstai 27. lokakuuta 2011

Salaisuuksia

Sain blogihaasteen Hannalta. Kiitos vain! Sen mukaan minun pitäisi paljastaa 8 asiaa itsestäni. Ei ole mikään helppo tehtävä. Hanna kertoi olevansa kuin avoin kirja, minä olen taas päinvastainen, uskon että monikaan , joka minut tuntee, ei oikeastaan tiedä minusta mitään. Mutta yritetään. (kuvat löysin netistä)

1. Rakastan kissoja ja elefantteja. Minulla on melkein aina ollut kissa. Elefantteja -tai norsuja taas aloin keräämään 17-vuotiaana. Puisia, posliinisia, kivisiä, lasisia ym. Suuren osan olen tuonut matkoilta, suuren osan myös saanut lahjaksi. Niitä on kertynyt jo monta sataa, joten en enää osta niitä yhtä herkästi kuin nuorempana. Kerran Thaimaassa pääsin jopa ratsastamaan elefantilla, ja se oli hieno kokemus.


2. Olen niitä naisia, joilla on aina mielestään liikaa "se 3 kiloa", vaikka painoni on koko aikuisikäni vaihdellut 53-63 kilon välillä. Käytännössä siis tarkkailen usein syömisiäni, mutta olen kuitenkin varsinainen herkkusuu.


3. Halusin jo nuoresta asti nähdä paljon maailmaa Suomen rajojen ulkopuolelta ja vaikka en ole kotoisin mitenkään rikkaasta perheestä tm, olen päässyt matkustelemaan aika paljon. Uskon, että elämä on valinnoista kiinni. Matkustella voi edullisestikin ja rahaa voi kuluttaa kotonakin paljon, esim tupakkaan, alkoholiin yms. Myös ruokavalinnat ratkaisevat.


4. Olin ottolapsi 70-luvulla. Olin viiden vanha kun minut ja 2 pikkuveljeäni vietiin lastenkotiin. Sieltä meidät sijoitettiin vuoden kuluttua -onneksi yhdessä erääseen sijaisperheeseen. Asia on minulle yhä vielä arka, vaikka ymmärrän, että se oli hyvä ratkaisu ja pääsimme ihan hyvään perheeseen.



5. Olen pitänyt 8-vuotiaasta päiväkirjaa.Toisinaan olen kirjoittanut harvemmin, mutta usein on ollut pitkiä jaksoja, että olen kirjoittanut joka päivä. Kunnes pari viikkoa sitten ihan yht`äkkiä illalla ajattelin, että miksi kirjoitan, tämä on pelkkää saastetta vain. En varmaan koskaan tule lukemaan kymmeniä päiväkirjojani, eivätkä lapsenikaan jälkeeni! Lopetin samantien koko homman.



6. Pelkään pimeää -kuten aika moni muukin. Mieheni ei voi ymmärtää mitä pelkäämistä pimeässä on, mutta uskoisin, että syynä on vilkas mielikuvitukseni. Kaikki katsomani kauhuleffat, painajaiset ym  tulevat juuri silloin mieleen, kun olen kävelemässä pimeällä tiellä tai menossa yöllä vessaan. Onneksi osaan jo hillitä jonkin verran pelkojani, mutta liian usein ne pääsevät vielä valloilleen.

"Buu!"

7. Minulla ei juuri ole ystäviä, kavereita ehkä jonkin verran. Mieheni on paras ystäväni, seuraavaksi varmaankin toinen veljistäni. En ole koskaan oppinut olemaan luontevasti ihmisten seurassa, tai puhumaan "smalltalkia" mutta olen oppinut jonkin verran näyttelemään iän myötä. Olen huomannut, että helpointa on olla vanhusten seurassa, mutta vaikeinta lasten seurassa. Outoa. Ehkä olen jonkin sortin kummajainen, mutta onneksi aika moni meistä on :)



8. Minussa on ainakin 2 höpsöä piirrettä. Ensinnäkin olen aika hajamielinen. Ärsyttää kun olen puuhaamassa jotain ja käyn kesken toisessa huoneessa, niin hukkaan matkalla jo monta tavaraa. Kyniä, avaimia, kännykkä, sakset yms löytyy milloin mistäkin, jos ollenkaan. Toiseksi olen aika toivoton mekaanisten vempaimien kanssa. Minulla on varmaan jotenkin huono karma tai jotain, mutta miksi niin moni laite menee rikki jäljiltäni?


Lähetän saman haasteen edelleen ainakin  NooralleErikalle ja Annelle. Olisi kiva kuulla myös mitä Loimuava kertoo itsestään lisää. Hän osaa niin hyvin kirjoittaa.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Koomassa

Matkan jälkeen on mennyt monen monta päivää sekavassa olotilassa. Ensimmäisinä öinä nukuin vain muutaman tunnin kerrallaan ja loppuyö meni valvoessa. Sitten kun vihdoin alkoi nukkumaan pidempään, olokin parani ja energiataso päivisin nousi huimasti. Nyt tuntuu siltä, että jaksaa jo vaikka mitä, vaikka illalla alkaakin väsyttää piinaavasti jo kahdeksan pintaan...ihmeen kauan vie aikaa kunnolla selviytyä 10 tunnin aikaerosta.

Juustokakku ja vadelmia


Kaikkien tyttöjen syntymäpäivät ovat lokakuussa, joten juhlistimme heitä kalalounaalla ja tällä kakulla viime viikonloppuna.

Päätimme yhtäkkiä muuttaa Erikan huoneen ja meidän makuuhuoneen paikkoja viime viikolla. Projekti oli työläämpi kuin luulimmekaan, mutta kannatti, nyt koko asuntomme vaikuttaa tilavammalta.

Tässä olimme juuri saaneet vaihdettua vaatteet ym.kaappeihin, jolloin siirsimme Erikan huonekalut olohuoneeseen ja kannoimme meidän sänkymme uuteen makkariimme.

Laikun koppa siirrettiin myös, mutta se ei ole suostunut enää nukkumaan siinä muuton jälkeen!

Lentolippuja on taas tilattu, mutta minä en ole tällä kertaa lähdössä mukaan. Kauko on lähdössä Barcelonaan viikoksi, koska siellä on jotain asioita hoidettavana. Sant Pere Mitjan taloon ollaan juuri tekemässä julkisivuremonttia ja Kaukon täytyy vaihtaa asuntoomme yksi ikkuna. Hän ottaa mukaan Erikan, joka on juuri syyslomalla. Minä siis jään Laikun kanssa kotiin.


keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Yhteenveto



Nyt kun olemme olleet kotona jo muutaman päivän, on hyvä käydä vielä Kalifornian matkan plussia ja miinuksia läpi. Vaikka matkamme (blogin lukijan näkökulmasta) voi vaikuttaa aikamoiseltakin seikkailulta (?), kului meillä esim. jopa lähes kolmannes lomasta pelkkään autossa istumiseen. Välimatkat ovat todella suuria ja jos jotain haluaa nähdä ja tehdä, auto on pakollinen. Niin mekin siis ajoimme yli 3000 mailia nähdäksemme kaikki luonnonpuistot, lähikaupungit ym. Vaan onneksi polttoaine on ainakin puolet halvempaa kuin Suomessa! Liikenne on kyllä melko kaoottista ja tiet monesti huonossa kunnossa. Ajaessa saa olla todella tarkkana, sillä moottoriteilläkin saa ohitella kummalta puolelta vain!



Vaikka tuntui että olemme jatkuvasti liikkeessä, istuskelimme välillä hotellihuoneessa iltaa jopa kyllästymiseen asti. Kävelymatkan päässä ei ollut muuta nähtävää kuin muita majoitustaloja ja golfkenttiä, joten paikallista telkkaria tuli seurattua -eikä sieltä tullut mitään katsottavaa monista kanavista huolimatta. Emme kuitenkaan ole mitään "baareissanotkujiakaan", vaikka lasillisella on joskus kiva käydäkin.

Erillinen maininta täytyy vielä kertoa Amerikan ruokatarjonnasta. Koska liikuimme paljon, kävimme myös usein ulkona syömässä. Oli hyvin hankala niiden lukuisten hampurilais- ja tacopaikkojen joukosta löytää normaalia ravintolaa, mutta kun sellainen löytyi, siellä oli kyllä hyvää ruokaa. Pikaruokaravintoloissa oli myös se huono puoli, että hämmästyttävän monesta ei saanut vettä, ainoastaan kokista ym muita soodajuomia, ja minä en juo niitä lainkaan.



Hyviä puolia oli ehdottomasti Kalifornian sää. Siellä oli ihan kesä vielä ja me todella nautimme siitä. Ainoastaan pari päivää oli sateista tai pilvistä kun olin kuumeessa. Ihmiset joka puolella olivat hyvin auttavaisia, ystävällisiä ja tuttavallisia. Esim. jossakin ravintolassa eräs asiakas tarjosi meille "koskemattomia" paahtoleipiään, kun ei jaksanutkaan syödä niitä...

Voin kyllä suositella Kaliforniaa matkakohteena. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa melko edullisesti. Luonnonpuistot ovat ainutlaatuisia ja hyvin hoidettuja. Kaupungit ja asumalähiöt ovat siistejä ja huomaa, että amerikkalaiset rakastavat maataan ja ovat isänmaallisia. Monilla on Amerikan lippu kodin seinässä kiinni. 

On mukavaa tutustua erilaisiin kulttuureihin!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Hank Moody!

Lomamme Jenkkimaalla alkoi käydä vähiin. Lähdettyämme Las Vegasista takaisin Escondidoon meillä oli enää yksi kokonainen päivä aikaa. Käytimme sen hissukseen pakkaillen ja kävimme pariin kertaan altaallakin. Löysimme keskustasta pari hyvää uutta ruokakauppaa lisää etsiessämme syötävää, ja kävimme samalla molemmat leikkauttamassa hiuksetkin meksikolaisella kampaajalla. Maksoi yhteensä vain 25$...

Näitä on aina tehnyt mieli maistaa. Siellä on todellakin tavallinen kypsentämätön omena sisällä ja päällä milloin mitäkin, me valkkasimme toffee-pähkinän. Ehkä lapset syövät hedelmiä helpommin saatuaan näitä, tiedä sitten.

Meksikolaisesta kaupasta löysimme Aloe Vera-juomaa. Maistui ihan raikkaalle.

Ostimme myös naminmakuista porkkanakakkua...

Meillä oli tosi aikainen herätys, koska lento lähti puoli kahdeksan aikaan paikallista aikaa ja sitä ennen piti ajaa vuokra-auto San Diegoon, tankata ja palauttaa se. Onneksi ehdimme kentälle hyvin, vaikka ei ihan helppoa ollut pimeässä löytää Avista ja bensa-asemaa...

Meillä oli kaksi vaihtoa, ensin lensimme New Yorkiin, ja sieltä sitten Lontooseen. New Yorkiin mennessämme lento kesti kuutisen tuntia. Koneessa oli kaksi hauskaa yllätystä: ensinnäkin joku nuori mies kosi kaiuttimien kautta julkisesti tyttöystäväänsä, jonka jälkeen he joivat shampanjaa ja kaikki taputtivat.

Toinen jymy-ylläri oli Hollywood-julkkis, joka oli samassa koneessa parin penkkirivin päässä meistä: David Duchovny eli Hank Moody fanittamastamme Californication -sarjasta! Kauko nappasi hänestä pari salakuvaakin, kun hän käväisi vessassa:



Jouduimme odottamaan 7 tuntia New Yorkin kentällä ennenkuin pääsimme jatkamaan matkaa. Aika kului kuitenkin hyvin katsellessamme filmejä omalta läppäriltä, ja kävimme syömässä herkullista ruokaakin.

New Yorkista Lontooseen matka kesti noin 7 tuntia, josta puolet meni torkkuessa ja toinen puoli tutkiessa koneen filmitarjontaa.

Lontoossa meillä oli kiireinen vaihto ja juoksemalla portille ehdimme juuri koneeseen. Vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen olimme vihdoin Suomessa, ja matka jatkui bussilla kotiin.

Roskiksesta huomattiin, että kotona oli vietetty nuorimmaisen hurjia18v -bileitä...

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Las Vegasin ihmeitä ihmetellessä

Koska meillä oli runsaasti aikaa vielä Grand Canyon -retkemme jälkeen, lähdimme kiertelemään uusintakierrokselle jalkasin pakahduttavan kuumassa kaupungissa. Päätimme käydä ihastelemassa isojen hotellien auloja ja pelisaleja.

OO mitä ulkona näinkään...


Pelisaleissa oli aina tietysti myös baareja

Luxor-hotellin kauniita seinälaattoja


Kauko kesytti Anubiksen.

Ulkona iso sfinksi




Nämä kaikki egyptiaiheiset koristeet oli tehty uskomattoman taitavasti. Tuntui kuin olisimme päässeet ilmaiseksi käymään historiallisessa taidemuseossa.





Ihmettelemässä kynsilakkaleimasimia...

Motellimme näytti auringon laskiessa ja kuun paistaessa ihan kivalta.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...