maanantai 19. marraskuuta 2012

In Memoriam Laikku...

Syksyllä 2007 menin tyttöjen kanssa kissojen löytöeläinkotiin etsimään kissaa sulostuttamaan elämäämme. Siellä oli monta huonetta täynnä pelkästään kissoja. Niitä oli eri-ikäisiä, eri kokoisia ja eri luonteisia, yhteistä niille oli, että ne olivat kaikki ihania. 

Mielessäni pyöri, että haluan ison, oranssin kissan. Kuitenkin...erään sängyn alta tuli eteemme mustavalkoinen kissa, joka oli kovasti rapsutusten ja sylin kaipuussa. Se juttelikin meille vaativalla ja seurallisella äänellään.

Katsoimme kaikki huoneet läpi, mutta palasimme uudelleen tuohon huoneeseen ja teimme päätöksemme. Haluamme kotiimme tämän kissan! (Tai kuten myöhemmin tajusimme: se valitsi meidät...)



Kuulimme, että sen nimi oli Laikku ja se oli jo n.12 vuotias. Se oli viimeksi asunut jonkin vanhan rouvan luona, joka oli aika pian kuollut. Laikku ressu oli asunut 7 vuotta kissatalossa sen jälkeen...



Laikku oli niin innoissaan meille pääsystä, että sillä tuli ensin pikku intopisut. Se tutki joka paikan siltä varalta, että löytyykö sieltä muita kissoja. Kun se huomasi olevansa perheen ainoa kissa, se rentoutui ja kotiutui.




Sohvasta tuli sen lempipaikka, etenkin jos aurinko sattui paistamaan samaan aikaan. Laikku rakasti kaikkia lämpimiä paikkoja, ehkä jopa liikaa. Kesällä sitä ei meinannut saada terassin alta pois millään, edes syömään.


Laikku halusi olla mukana tapahtumien keskipisteessä alusta alkaen.


Yksi asia mitä se inhosi ylitse muiden: matkustus. Veimme sen tietysti aina hoitoon matkustaessamme, ja automatkat olivat sille piinaa. Perillä se kotiutui kuitenkin hyvin paikkaan kuin paikkaan.


Syksyllä 2009 muutimme omakotitalosta tänne kerrostalon toiseen kerrokseen, ja Laikun lempinaapurit jäivät kaipaamaan Laikkua. Uudessa kodissa Laikku viihtyi hyvällä ilmalla parvekkeen kaiteella, josta oli kiva tutkia ympäristöä.


Laikku tykkäsi kovasti ulkoilemisesta kesällä. Talvipakkasella se oli mieluummin sisällä.


Vanhalla kissarouvalla riitti elämänviisauksia jaettavaksi asti.


Jos joku perheenjäsenistämme sairastui, Laikku oli ensimmäisenä lohduttamassa.


Laikun suurinta herkkua: kissanminttu ja muikut. Ruokailun jälkeen tietysti pesutauko auringonpaisteessa, jos mahdollista!

Vuosi sitten Laikku sai uuden kodin tyttäremme poikaystävän äidiltä. Se kärsi matkustelustamme liikaa, ja viihtyi siellä erinomaisesti, joten muutto tuntui parhaalta ratkaisulta kissamuorin eläkeläispäivä varten.




Ikävä kyllä Laikku sairastui nyt syksyllä ja viikko sitten se ei enää jaksanut elää. Olemme kaikki kuitenkin iloisia vuosista, jotka se sai olla luonamme ja uskon, että se eli varsin onnellisen kissan elämän. Lepää rauhassa Laikku!


Our old cat passed away a week ago. She had a happy life, and we miss her. Rest in peace Laikku!




13 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Olen pahoillani Laikun poismenon johdosta.Lemmikin menetys sattuu,vaikka se asuisikin toisella paikkakunnalla. Minun vanha Otto-kissani Helsingissä täyttää keväällä 19 vuotta,ja aina mietin,että miten kauan se vielä jaksaa.Laikku oli erittäin kaunis kissa!

arleena kirjoitti...

Kissat ovat seurallisen mukavia lemmikkejä ja niihin kiintyy ja ne kiintyvät perheessä hyvin. Mutta ikä tekee tehtävänsä ja määrää matkan pään. Nyt on Laikku uusilla kotitanhuvilla ja varmasti viihtyy siellä.
Muistot elävät. Samoin meidän Miukun, joka viisi vuotta sitten jätti meidät ja muutti uuteen lopulliseen kotiinsa.

Harakka kirjoitti...

Otan osaa Laikun poismenon vuoksi.
Se sattuu aina niin paljon, kun lemmikki kuolee. Muistissa vielä niin hyvin oman koiramme poismeno.
Vieläkin itken sitä ja ikävä on joskus tosi suuri.
Mutta Laikulla ainakin onneksi oli hyvä ja rakastava koti ja sai vanhuuden päivänsä olla onnellinen.

marjukka kirjoitti...

Kaunis postaus! Kaikesta näkee, että kissarouva on saanut nauttia elämästään! Muistot ovat kanssanne jatkossa!

Kiiris kirjoitti...

Onneksi annoitte sille hyvän kissanelämän!

Matkatar kirjoitti...

Kiitos, kyllähän kaikkiin lemmikkeihin kiintyy kovasti.

Matkatar kirjoitti...

Niin pakko miettiä että Laikku ei kärsi enää...

Matkatar kirjoitti...

Kiitos. Niin mekin olimme tosi tyytyväisiä että valitsimme juuri Laikun ja se sai onnellisen loppuelämän, meillä ja uudessakin kodissaan.

Matkatar kirjoitti...

Kiitos, näin tekevät!

Matkatar kirjoitti...

:)

Myrsky kirjoitti...

Voi Laikkua♥
Muistakaa että kissarouvalla oli hyvä elämä. Muistot säilyvät, Laikulla on nyt hyvä olla. Kenties tapaatte vielä jonain päivänä...

Perhotar kirjoitti...

Oi, tulee kyynel silmään. Ihanat kuvat kertovat, että Laikku oli rakas,ja se sai elää pitkän elämän. Minunkin kissojeni emo lähti kissataivaaseen muutama viikko sitten.

seija kirjoitti...

Ihana kissatarina. Onneksi Laikku sai rauhallisen ja onnellisen loppu elämän ja pääsi pois kissatalosta. Ilmeisesti Laikku oli jo aika iäkäs. Meillä oli myös Vilma-kissa joka tähti reilu vuosi sitten kissojen taivaaseen 18,5 vuoden iässä.
Tervetuloa lukiakseni!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...