maanantai 12. marraskuuta 2012

Lapsuusmuisto / Memory of childhood

Tässä ihan aito muisto lapsuudestani: vanha vedettävä Tiger -merkkinen rannekello. Se on minulla vieläkin -ei käytössä, mutta muistona. Vuosien varrella sen lasiin on kuitenkin kertynyt naarmuja.

This is a real memory of my childhood: my old Tiger wristwatch. I still have it - not in use, but a memory. Over the years there are some scratches in the glass, but it doesn`t matter.

Mustavalkomaanantai
Macro Monday



24 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Kyllä se onkin kiva muisto lapsuudestasi.
Tärkeä on sulle silloin varmaan ollutkin.
Muistan, kun itse sain kello rippilahjaksi.

Mine kirjoitti...

Voi ne vedettävät kellot. Sellainen se oli minullakin ja olin tärkeänä, kun pidin huolta, että vedettyä tuli säännöllisesti..

Pulmu kirjoitti...

Kellot <3 varsinkin vanhat kunnon vedettävät. Tosin itsellä on käynyt järjettömän huono tuuri kun kaikki ovat olleet viallisia :P

marjukka kirjoitti...

Mikäs sen paremmin aikaa näyttää, kuin oikea kunnon vedettävä kello!

Ilona Winebridge kirjoitti...

saitko kellon rippilahjaksi? itse sain kellon vasta silloin ja oikean taskunauriin sit halusinkin ku rasavilli poikatyttö kert olin

Harry Kalenius kirjoitti...

Ei ihan samaa merkkiä mikä minulla, se oli leijona. Tärkeitä kapistuksia ja miten hienoja. Kelloa piti vilkuilla koko ajan.

Mervi kirjoitti...

Hieno kello!

Rauni kirjoitti...

Hieno muisto! Minullekkin isäni ostama kello oli suurin aarre ja sitä se on vieläkin vaikka ranneke onkin jonnekkin kadonnut.

artbyritva kirjoitti...

Hyvä muisto ja kello, kun on matkassa säilynyt. Tunnelma kuvassa on vallan loistava, nostalgiaa

Anu kirjoitti...

Naarmuthan kertoo, että sitä on käytetty. Minä en suostunut koskaan käyttämään kelloa, vaikka sellainen minulle joskus hankittiinkin. Ei ole muuten edelleenkään kelloa ranteessa.

Matkatar kirjoitti...

Kyllä, tykkäsin kovasti kellostani :)

Matkatar kirjoitti...

:) niimpä...

Matkatar kirjoitti...

oo :) hauskoja ne ovat ja ihmeen tarkkoja.

Matkatar kirjoitti...

Näin on!

Matkatar kirjoitti...

Kiitos :)

Matkatar kirjoitti...

Kiitos. Ei rakkaita muistoesineitä raaski poiskaan heittää, vaikka höpsöähän tälläistä on säilytellä :)

Matkatar kirjoitti...

Kiitos, niin voin hyvin muistaa miltä tuntui lapsena pitää tätä...

Matkatar kirjoitti...

Näin on! Eipä minunkaan tule enää kelloa käytettyä, paitsi joskus sykemittarin kelloa -mutta se on vähän turhan iso.

Matkatar kirjoitti...

Sain tämän jo aiemmin, en muista koska. Varmaan synttärilahjaksi tms

Matkatar kirjoitti...

Minullakin oli seuraava kello Leijona -merkkinen. Se kyllä hävisi hiihtoretkellä ja kyllä harmitti pitkään.

Uuna kirjoitti...

Ensimmäiseen kelloon sisältyy paljon muistoja. Voi, olisipa minullakin tallessa. Itse sen hankin kesätöillä ja vieläkin muistan jännityksen ostotapahtumasta.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Onko paperikeräyskello?

Matkatar kirjoitti...

Kyllä, monet esineet lapsuudesta minullekin ovat jääneet mieleen. Tallella taitaa olla enää vain tämä ja ensimmäinen päiväkirjani, jonka aloitin 8-vuotiaana. :)

Matkatar kirjoitti...

Nyt täytyi tarkistaa googlesta, en tiennyt mitä tarkoitat! Eli ei ole niin vanha, tämä on 70-luvulta :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...