tiistai 7. toukokuuta 2013

Maastojuoksua / Cross-country

Lenkkimaisemani ovat vaihtuneet täysin. Barcelonassa juoksentelin satumaisessa Ciutadellapuistossa jo varsin kesäisessä säässä T-paidassa ja lyhyissä housuissa. Täällä lempipaikakseni on tullut metsä. Sinne saa kiivetä aluksi aika pitkää ylämäkeä, jossa pulssi nousee mukavasti.

 Sopivaa lenkkivaatetusta on ollut vähän vaikea löytää. Pipo täytyy aamulenkillä olla, samoin takki ja pitkät housut. On melkeimpä kurjempaa se, että vaatetta on liikaa kuin liian vähän jos haluaa hikoilla.


Täällä metsässä on rauhallista ja ilma tuoksuu hyvälle. Harvoin näkee ketään muita, joten siellä voi rauhassa venytellä ja heilutella käsiä välillä miten tuntuu hyvältä.

 Aluksi mietin, että mahdanko eksyä sinne, mutta ennen pitkää huomasin, että ei se kovin suuri metsikkö olekaan, ja siellä on keltaisella maalilla merkattuja reittejäkin.

Askeliaan saa kyllä hieman tarkkailla, koska metsästä löytyy juuria, kiviä ja monttuja. Nilkan nyrjähdys ei olisi todellakaan kiva juttu!


Lähellä on muuten oikea urheilukenttäkin. Sellainen, jossa on 400m radat! Kävin siellä viime viikolla juoksemassa Cooperin testin. Muistattehan koululiikuntatunneilta tuon rääkin, kun piti juosta 12 minuuttia yhteen putkeen, ja lopulta mitattiin matka? (en tosiaankaan ollut mikään koululiikuntaintoilija...)

Sain testistä tulokseksi pikkusen vajaa 2000m, joka näytti Cooperin taulukossa täti-ikäluokkani kohdalla "hyvää kuntoa". Olen ihan tyytyväinen tuohon, aloitinhan lenkkeilyn säännöllisemmin vasta maaliskuun alussa! Parannettavaa on, ja seuraava tavoite onkin se 30 minuutin yhtäjaksoinen lenkki pelkkää juoksua! (ilman  huili-kävelyjä välillä, hihii)

Oletteko te innostuneet lisäämään liikuntaa kevään myötä?


9 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Sulla on tosi kiva lenkkimaisema!
Kiva, metsäinen..siellä onkin kiva lenkkeillä ja venyttellä.

arleena kirjoitti...

Metsässä on hyvä lenkkeillä, tosin juurakkoinen polku on varottava.
Itse en lenkkeile sanan varsinaisessa merkityksessä eli en juokse, mutta kävelen rivakasti ja pysähtelen välillä ihastelemaan mitä milloinkin.

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Kiitos koululiikunnan en ole koskaan oppinut nauttimaan hikiliikunnasta. Tulee verenmakuiset koulumuistot mieleen. Tykkään pyöräillä ja kävellä koiran kanssa ja siinäpä ne meikäläisen urheilut. Hyötyliikuntaa tulee puutarhassa.

Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat ja pystyvät juoksemaan.

Mine kirjoitti...

Lenkkipolut ja asusteet on tosiaan muuttuneet:). Mutta muutoshan on aina hyväksi?

Kiiris kirjoitti...

Ihana tuo juuripolku!

Myrsky kirjoitti...

Kaikenmoinen mittaaminen oli ja on edelleen kauhistus. Koululiikunta ei todellakaan ollut kivaa ja kannustavaa.

Mutta hei, todella kova tulos Cooperissa. Onnittelut! Minä nostan hattua kaikille lenkkeilijöille. Itse vaihdan lenkkarit teiden puhdistamisen jälkeen rullaluistimiin.

Nonna kirjoitti...

Onhan nuo erilaiset nyt, noi sun lenkkimaastot :) Itse rakastan mennä metsään kävelemään, siellä on kiva kävelypolku, en pysty siis eksymään :)

Matkatar kirjoitti...

Kyllähän metsässä kelpaa lenkkeillä! Koululiikunta oli minullekin kauhistus aikoinaan, enkä tykännyt yhtään pallopeleistä ym. Nyt aikuisena ryhmäliikuntatunnit ovat kyllä ihan kivoja.

Rullaluistimilla olisi kiva oppia kunnolla luistelemaan, mutta kaaduin 10v sitten, into jäi siihen... :(

Tapsu kirjoitti...

Liikuntaa on lisätty ja kiloja tiputettu, tosin ei kyllä noin hienoissa maisemissa :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...