torstai 19. syyskuuta 2013

Kaipaus taakse jää


Kaukana takana ovat filmikuvausvuodet. Silti minulla on tallella vielä tämä ihka ensimmäinen hankkimani järjestelmäkamera yli parinkymmenen vuoden takaa. Rakas Pentaxini. Sen kanssa reissattiin monessa paikassa ja käppäiltiin innolla monissa jännissä paikoissa. Myöhemmin ostin Cosinan, ja sen jälkeen vielä toisen Pentaxinkin ennenkuin digiaika tuli ja filmikamerat jäivät taakse.

Koviakokenut kameralaukku tarvikkeineen. Silloin rakas ystävä, nyt ongelmajätettä...

Valokuvaus oli tuolloin ihan erilaista. Jokaista kuvaa harkittiin ja sommiteltiin tarkemmin, virheet ja tärähdykset maksoivat kalliita ruutuja. Filmejäkin oli monenlaisia. Kuvasin väriä ja mustavalkoa -olipa minulla oma pieni suurennuskonekin kuvien tekoa varten. Se olikin tosi kivaa puuhaa! Sittemmin innostuin kuvaamaan lähes yksinomaan diafilmille, jotenkin kuvat pääsivät parhaiten oikeuksiinsa valkokankaalta katsottuna. Niitä painavia dialaatikoita onkin kertynyt muuten varastoon...huh!

Vaikka pidänkin digiajan helppoudesta ja monipuolisuudesta, samalla kaipaan hieman filmiajalta sitä valokuvaamisen vakavuutta. Sinun tuli oikeasti tuntea kamerasi ja tietää valokuvauksesta jotain ja olla huolellisempi. Oli myös jännittävää hieman myöhemmin vasta saada nähdä millaisia otoksia tuli. Digiaikana kuka tahansa voi saada suurella todennäköisyydellä loistavia kuvia, eikä siinä mitään. Silti ikävää minusta siinä on tekniikan lisääntyminen. En omaksu kovin helposti uutta tekniikkaa, ja jos kamerassa on liikaa vipuja ja vipstaakkeleita, kaikenmaailman hienoja toimintoja ja ominaisuuksia, menee se usein vähän liian pitkälle. Täytyy koko ajan pysyä ajan hermolla, muuten putoaa kärryiltä aika pian.

Onko teillä muuten paljon vanhoja kameroita ja objektiiveja varastoissa?

Linkitän tämän nostalgisen jutun kuvineen keskiviikon makrohaasteeseen (aihe:takana) sekä Valokuvaustorstaihin (aihe: kaipaus)

Linkeistä näet muiden kuvat!


13 kommenttia:

S. Willberg kirjoitti...

Hei! Hyvän idean keksit tekstiisi.

pappilanmummo kirjoitti...

Tärkeää asiaa. Kuvaus on todella muuttunut paljon. En ole koskaan ottanut paljon kuvia eikä minulla ole ollut järjestelmäkameraa, mutta monia pikkuvempeleitä ajan mukana. Hyvää siinä oli, että kuvat ovat säilössä, nyt vain bittiavaruudessa.

aimarii kirjoitti...

Mielenkiintoisia mietteitä valokuvaamisesta ja kameroista. Oma innostukseni valokuvaamiseen alkoi vuonna 2000, kun sain eka digikameran.
Kokeilin joskus kuvata järkkärillä (Olympos), mutta en jaksanut opetella tarpeeksi. Kamera on laatikossa vieläkin.

Vikki kirjoitti...

Ostin ihan ensimäisellä palkallani noin 12v. Felica-merkkisen kameran, harmi kun se ei ole säilynyt muuttokuormissa.
Pari muuta edellistä kameraa ovat vielä tallella.
Meillä on täällä kamerakerhossa Filmijäärät-ryhmä, he kehittävät jopa kuvansa itse!
Mukavaa muisteloa!

Ilona Winebridge kirjoitti...

olipa mukavaa lukea valokuvausharrastuksestasi! oma ihka ensimmäinen Canonin järjestelmäkamerani ei ole viel joutunut täysin romukoppaan, isäntä ottaa sillä edelleen kuvia silloin tällöin. Tamronin objektiiveja löytyy myös kameralaukustani. nuorenpana kuvasin paljon, olin jopa valokuvauskerhossa, missä kehittelimme mustavalkokuvia. sit lasten myötä kuvaamisen kohteet muuttuivat tutuiksi albumikuviksi.nyt olisi kova hinku taas viritellä uudelleen valokuvausharrastusta.

Jael kirjoitti...

Kiva oli lukea tästä.Minulla on käytössä eka järkkäri(Canon),olen sen omistanut jo kai lähes 4 vuotta ja se on jo niin vanha malli,että sitä ei myydä missään. Uutta tekee mieli...
Muistan ajan jolloin vielä oli filmikamera. Minulla oli tosi hyvä sellainen,jonka unohdin erään ruotsalaisen pikkukaupungin jäätelökioskin tuolille joskus 10 vuotta sitten...Eka digikamera on laatikossa,ostin sen USAssa vuonna 2005. Käytössäni on eniten Olympuksen pikkukamera,joka aina kulkee laukussa.

Kiiris kirjoitti...

Minä olen sen verran huono kuvaaja, etten sano mitään, varsinkaan tuosta filmiajasta. Ymmärrän kyllä kaipuusi.

Pulmu kirjoitti...

Voi kyllä! Minulla on melkein kaikki omat ja saadut kamerat tallessa! Vain ensimmäisen digipokkarin olen antanut eteenpäin (ja se vähän harmittaa).

Laitan tuohon linkkiin suoran viittauksen aiheesta tehtyyn päivitykseen. Pitäisikin joskus kerätä kaikki kamerat yhteen kuvaan. Järkärit, pokkarit, kaitafilmit, digivideot, tykötarpeet ja kirjallisuus.

SusuPetal kirjoitti...

Filmiaika oli omalla tavalla kiehtovaa, mutta kyllä minä niin nautin digin kätevyydestä. Pidän kuvan muokkauksesta.

Kaipaus taakse jääneestä, hyvät vastaukset haasteisiin.

Nina kirjoitti...

Mennyttä kaipaamme - juuri se kuvan suunnittelu, valotus ja kuvie kehityksen odotus ... Niillä pika-kameroilla (olikohan polaroid-kamera se nimike) on uusi nuoruus ... Monet tykkäävät ottaa niitä neliönmuotoisia pikakuvia, jotka kehittyvät heti. Jospa sama trendi tulisi järjestelmäkameroillekin?

Millin kirjoitti...

Digiaikana kaipaan sitä jännitystä, kun haki kuvaamosta valmiit paperikuvat! Valokuvia olen minäkin tehnyt, se oli jännää puuhaa.

Ameba Donna kirjoitti...

Hieno vastaus!!! Jep, kyllä vaan kaikki kamerat on tallella :)

Matkatar kirjoitti...

Ihania vastauksia teillä, kiitos! Näyttää, että meillä kaikilla liittyy enemmän tai vähemmän nostalgisia muistoja valokuvaamiseen;)

Vaan kaikesta huolimatta, kuten SusuPetal tuossa jo totesikin: olen samaa mieltä, että digiaika on tosi kiva uudistus! Kuvien muokkaaminen on niin mukavaa puuhaa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...