lauantai 31. elokuuta 2013

Elokuu tänään lähtee

 Tänään on elokuun viimeinen päivä. Päätin tehdä kollaasin ja muistella mitä kaikkea on tullut puuhailtua -muutakin kuin remonttia. En ole montaa kertaa heittänyt työhaalareita pois päältä, paitsi kerran kävin kampaajalla ja eräänä iltana kesäteatterissa. Tyttöjemme koiria on lenkitetty ja hyyssätty tässä kuussa paljon, mikä on ollut ihan mukavaa. 

Omenia olen vähän omista puista maistellut, mutta tuntuvat vieläkin vähän raa`oilta. Marjoja on tullut syötyä ja kerättyä enemmän. Punaherukoita minulla on pensaissa vielä paljon -mitähän niistä tekisi? Mehua?

Kuukauden paras juttu oli tietysti uusi kamera. Se on juuri sellainen kuin toivoinkin. (mairea hymy naamalla) Ai niin ja uusi keittiö, joka ei ihan vielä ole valmis kokonaan, mutta siitä tulee iiiiihana! (Postausta seuraa...) 

Huomenna voin muuten sanoa, että ensi kuussa lähdetään taas Barcelonaan!

Mitä teidän elokuuhunne kuului? Ihanaa alkavaa syyskuuta teille toivottaa...


perjantai 30. elokuuta 2013

Lempikukkani / My favourite flower

Minun lempikukkani on kukkinut jo ajat sitten, mutta onneksi minulla on varastossa kauniita kuvia, joita en ole teille tainnut ennen esitelläkään. Kuvasin nämä huikeat tulppaanit veljeni uuden kodin pihamaalla kesän alussa. Taisi olla edellinen asukki oikea viherpeukalo, sillä pihalta löytyi montaa eri lajiketta ja väriä tulppaaneja. Mikä on sinun suosikkisi? Minä taidan tykätä oranssista...tai valkoisesta. Punaisetkin ovat upeita...ehkä otan ne kaikki!





 Haasteblogi Valokuvatorstai on palannut kesätauolta, ja ensimmäinen aihe on lempikukka. Käythän linkistä ihailemassa muiden kukkakuvia! Vekkulia viikonloppua! :)

Tulip has gone already, but I wanted to show you my nice tulip photos, because it`s my favourite flower...Have a wicked weekend! :)
Linked to:
Weekendflowers
Floralfridayfoto


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Chihutapaaminen koirapuistossa

Pääsin käymään ekaa kertaa koirapuistossa  tyttäreni koiran Titon kanssa. Mukaan tulivat Luis ja Erika. Oli aika jänskä kokemus. Chihuahuat ovat yleensä ottaen niin tempperamenttisia ja suuriegoisia itsevarmoja koiria, että niiden kanssa on hauskaa, etenkin kun viereisessä aitauksessa on isompia koiria...

Paikalla oli jo pari pienempää chihua, mutta meidän koiria kiinnosti enemmän isompien koirien härnäys aidan toisella puolella kuin omien lajitovereiden kanssa leikkiminen.


Kovaa juostiin yhdessä -aita välissä...

ja sitten toiseen suuntaan...

...ja taas takaisin.


 Tällä komealla ajokoiralla oli möreän pelottava ääni, jota pikku chihumme säikähtivät. Ne lyöttäytyivätkin lopulta yhteen ja alkoivat kaikki yhdessä kuorossa räksyttää sille.

Huomenna Tito palaakin omaan kotiin ja me keskitymme viikonlopun muuttoon! 

Kiehuvaa

 Minullapas on kaunis lasinen vedenkeitin, jossa palaa vielä sininen valo aina kun vesi kiehuu! Nappasin kuvan äsken keittäessäni teevettä, nimittäin Makrohaasteen aiheena on vesi. Käy kurkkaamassa muiden kuvat tästä.

tiistai 27. elokuuta 2013

Korkealla


 Korkeanpaikan kammo on merkillinen juttu. Myönnän kärsiväni siitä jonkin verran. En niin paljon, etten uskaltaisi kiivetä näkötorneihin tai korkeille paikoille. Kyllä minä yllyttämällä menen, mutta alaspäin kurkatessa tulee hassu tunne, jota on vaikea kuvailla. Ei nyt varsinaisesti huimaa, mutta vähän jännittää ajatella, miten helposti sitä tippuisi. Ei meinaa uskaltaa katsoa alas, mutta silti tekee mieli vaan kurkkia. Sitten jos on vaikka vain nimellinen "aita" lähellä, niin ei tunnukkaan enää niin pahalta. Outoa! Kerran nimittäin olimme vaeltelemassa vuorilla ulkomailla, ja siellähän oli huimat näköalat ja pikkuruiset polut. Olin kauhuissani ja mies veti minua perässään, mutta heti kun polun ja rotkon väliin tuli honteloiden keppien varassa oleva ohut rautalanka, minua ei enää pelottanutkaan...

Miehellä ei tätä ongelmaa todellakaan ole, koska hän on ikänsä kiipeillyt kuin apina katoilla ja tehnyt niillä töitä. Hänen tassutteluaan katsellessa ei voi kuin ihmetellä (että on hän varsinainen sekopää...).

Ompunsyöntitauko...

Meillä alkoi viime viikonlopppuna kattoremontti talossa. Joudumme odottamaan edelleen betonivalun kuivumista talossa, ennen lattian tekoa, joten mies päätti uusia katon "tässä välissä". Saimme nosturin töistä lainaksi, ja se helpotti paljon töitä.

Lähdin tikkailla viemään vesipulloa miehelle, ja hän yllytti minut katsomaan hienoja näköaloja harjalta saakka. No lopulta suostuin konttaamaan ylös saakka, vaikka kyllä se oli hurjaa olevinaan. 

Jäykkänä täällä poseerataan...

Nosturissa taas ei pelota niin paljoa, ainakaan aluksi. Tein viime viikolla nimittäin tuolla samalla lainanosturilla töitä yksin. Huomasin, että jos menee hissuksiin ylöspäin ja jos seinä tai parveke on lähellä, ei pelota paljoakaan, mutta jos olen ihan "orpona", niin johan on taas se outo kammo ja jalat on ihan jäykkinä.

Oli muuten kolea aamu, oli pakko pitää jo pipoa päässä...

Partsilla oli jo turvallisempaa -kunhan ensin pääsi nosturista sinne...


Onko teillä korkeanpaikankammoa ja miten se ilmenee? Mukavaa tiistaita!



maanantai 26. elokuuta 2013

Puutarhasuunnittelua

Voiko puutarhasta vielä edes puhua, kun villiintynyt viidakko on vallannut talomme? No mielestäni kyllä, kun vain käyttää hyvää mielikuvitusta ja suodattaa näkökentästä kaiken ylimääräisen, kuten rehevät rikkakasvit ja -köynnökset, puhumattakaan loputtomasta rakennusjätteestä ja -tavarasta pihamaalla.

Takapihalle tulee joskus ryytimaa...
Tästä ryteiköstä keräsin monia litroja herkkuvadelmia tänä kesänä...
Meillä alkaa olla melko hyvät suunnitelmat puutarhasta, millaiselta se joskus tulee näyttämään ja mitä sen eteen pitää tehdä. Minne tulee auton paikka, minne rakennetaan terassi ja polkuja. Osa kasveista säilytetään ja leikataan, osa kaivetaan pikku kaivinkoneella pois.

Aina kaikki ei ole vain silti ole niin yksinkertaista. Suuri osa kasveista on minulle aika tunnistamattomia enkä tiedä miten niitä hoidetaan. Sain niille nyt nimet, nimittäin pyysin erästä puutarhaihmistä käymään tontilla ja tein kyselyjä häneltä.

Hanhikki on kaunis pensas tontin reunassa.

Tämä upea pensas on Rusopajuangervo -aika ihme nimi vai mitä! Se on kaunis pensas ja helppohoitoinenkin.

Puutarhuri ihmetteli meidän jättisuuria omenapuita -ei ole kuulemma koskaan nähnyt niin isoja.



Pakko keräillä omenoita maasta, koska niitä tippuilee koko ajan...

Hyvää viikon alkua ja nauttikkaa aurinkoisista päivistä!


torstai 22. elokuuta 2013

Ovikauppias

Kaikenlaista kesän Asuntomessujen jälkimainingeissa voikin sattua. Nimittäin osallistuimme siellä ulko-oven arvontaan, mutta niin onnellisesti ei valitettavasti käynyt, että olisimme voittaneet uuden oven. Vaan Keltaisen tuvan remonttityömaalla kävi ovikauppias kyseisestä firmasta.

Saimme siis lisää ovia ihmeteltäväksemme ja valitaksemme, vaikka niitä oli aikamoinen rivistö jo meillä talolla toisessakin esitteessä. Mielikuva oli vanhaan taloon tyylikkäästi sopivasta hieman modernista ovesta. Kenties pikkuruisilla vaakaikkunoilla tai ruutuikkunoilla? Vai päätyisikö sittenkin vain edulliseen rautakaupan oveen?


(pst! tässä kuvassa kurkkaus uuteen keittiöömme, lisää kuvia Keltainen tupa -välilehdellä!)
Kauppias tietysti kehui omia oviaan markkinoiden parhaiksi ja lyttysi rautakauppojen ovet maan alle. No niin siinä sitten kävi, että oma tuleva ovi löytyi kuin löytyikin uudesta esitteestä. Eikä se heti pikkukuvissa kiinnittänyt edes huomiota, vaan vasta kun iskin silmäni kauniiseen suureen valokuvaan:


Ei tässä ole ikkunoita lainkaan, ainoastaan talomme viistomallisten räystäiden tyyliin sopivia uria. Tilasimme urat myös toiselle puolelle, näin ovi pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa melko tilavassa eteisessämme.

Noita komeita sivuikkunoita ei tokikaan tule mukana -mutta talossamme on vasemmalla puolella kapea ikkuna tuomassa luonnonvaloa eteiseen ja rappukäytävään. Sitäpaitsi -terassilla on samanlaisia lämpimänruskeita lankkuja kuin tässä kuvassa!



Loppuun vielä päivän kuva tomerasta Titopojasta terassivahtina. Vähän se on työmaalla rähjääntynyt ja saanut maalia kauniiseen turkkiinsa, mutta ei se mitään. Eiköhän se mamille kelpaa takaisin kun palaavat lomaltaan! ;)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kurtturuusu


Tämä tosi hyvätuoksuinen kesän kasvi taitaa olla kurtturuusu. Hansaruusu on aika samanlainen, mutta kukka on isompi ja siinä on enemmän kerroksia ja vähemmän kiulukoita. Molemmat ovat kaikille varmaankin tuttuja kasveja, koska ne ovat niin laajalle levinneitä. Kurtturuusu on itse asiassa vieraslaji ja leviää tosi hyvin. (jes, Wikipediasta oppii tietämättömänkin poro viherpeukalo) Se kukkii kauan ja loppukesästä siihen tulee syötäväksi kelpaavia kiulukoita. 

Linkitän tämän makrokollaasin Makrotexiin, jossa haasteena Kesän kasvi. Minä pidän tästä pinkistä kesäntuoksuisesta kukasta!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Rähinäpellet vauhdissa

Aikamoinen rähinä ja melske alkoi, kun Luis tuli tänään kyläilemään. Pikku chihut murisivat, purivat toisiaan ja juoksivat ympäri puutarhaa. Välillä Tito oli alakynnessä, sitten taas Luis, vaikka onkin vähän isompi ja vahvempi. Hauskaa niillä näytti kuitenkin olevan.

Kauhea jano tuli molemmille yhtäaikaa, ja juomisen aikana kumpikaan ei ehtinyt räyhätä...mutta sama peli jatkui kun vettä oli lipitetty tarpeeksi. 




"Hähhää, nappasimpas!"









Aurinkoista alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Pikku makeilijan matkassa

Olemme saaneet jälleen valloittavan hoidettavan, nimittäin tyttären Tito -chihukoira on meillä kokonaista kaksi viikkoa kun Noora on poikakaverinsa kanssa Barcelonan helteessä. Se on varsinainen hurmuri; aina kellahtamassa selälleen rapsutuksia kerjäten (erityisesti massuun) ja seuraa meitä kaikkialle.

Parin sateisen päivän jälkeen Palojoki on taas ihan täynnä vettä

"Missäs viivyt?"

 Aamuherätykset ovat olleet tavallista rankempia, kun heti herättyä on täytynyt viedä päässyt viemään koiraa ulos. Eli heti kuuden jälkeen ulos lenkille. Tito kyllä painuu unille uudelleen lenkin jälkeen, mutta itse on jo pakko nousta.


 Autossa pikku veijari viihtyy ihan mukavasti ja kurkottelee ensin ikkunasta, ja sitten se nukahtaa syliini. 

Talolla se on ollut kovasti mukana kaikessa ja nuuskii innoissaan mitä ihmeellistä löytääkin. Ja haukkuu ulkona ohikulkijoille, ihan kuin Luiskin.




 Illalla se kellahtaa jälleen nukkumaan väliimme, ensin sohvalle ja myöhemmin meidän viereen sängylle. Onhan se ihan vastustamattoman suloinen pikku vesseli, vai mitä!?

Pst! Nooran ja Sampsan Barcelonan matkaa voi muuten seurata Nooran blogista täältä!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...