perjantai 31. lokakuuta 2014

Lokakuun loiskeet



Lokakuu se alkaa olla takanapäin. Innostuin tällä kertaa tekemään kaksikin hieman erilaista kollaasia kuun mieleenpainuvimmista hetkistä. Toisen löydät Nauran auringolle -facebook -sivuilta.

Olen tässä kuussa innostunut muuten yhä enemmän Pinterestin kuvamaailmasta. Siellä luodaan itselle omia kuvakansioita, joihin virtuaalisesti voi kerätä kaikenlaisia ihania ja kiinnostavia kuvia. Minun seinäni löytää täältä. En enää monestikaan hae mitään kuvia "tavallisesta kuvahausta" -Pinterestistä löytyy niin paljon parempia ja kivempia. 

Oletko sinä mukana Pinterestissä? Olisi mukavaa löytää lisää tuttuja seurattavia!


Hauskaa Halloweenia ja viikonloppua kaikille uusille ja vanhoille lukijoille! Meiltä löytyy illaksi nämä (kuulemma ihan näköiset, heh) tikkarit. Mutta nyt kone kiinni ja lenkille!

Ps. Ai niin, se eilinen Dràcula leffa oli ihan...hm...hauska. Melko tavanomaisia efektejä, mutta tosi hyvin toteutettu. Juonikin oli sen verran simppeli että vielä puutteellisella espanjantaidolla (kaikkihan ovat dubattuja täällä) hyvin pysyi kärryillä tilanteessa kuin tilanteessa. Parasta leffan antia oli upea puvusto, linnojen sisustus ja henkeäsalpaavat vuoristomaisemat. Unohtamatta mainita mielettömän komeaa pääosan esittäjää Luke Evansia!

Ja NYT tää kone kii ja äässi ylös soffasta!


torstai 30. lokakuuta 2014

Hyvät huomenet Àticosta!



 Ensin tee- ja kahvivesi kiehumaan. Käytämme kannulla suodatettua vettä, koska raanavedessä on melko voimakas kalkin maku. Suodattaessa siitä tulee kuitenkin ihan hyvänmakuista, eikä tarvitse viidenteen kerrokseen kantaa juomavesiä! 


Veden kiehuessa ehtii hyvin tehdä aamupalaleivät. Suomessa tulee syötyä jälkiuunileipää, mutta täällä kaikki syövät patonkia. Onhan se edullista ja rapeaa -ei sellaista sitkeää kuin Suomessa. Tosin kyllä tuohon aika ajoin kyllästyy -sitten täytyy hakea Lidlistä siemensämpylöitä (niitä saa täälläkin, nam!) tai terveyskaupasta Realin tyyppistä tummaa leipää.

Toisinaan taas ei tee ja leipä maistu ollenkaan. Silloin syön tavallista luonnonjogurttia erilaislla siemenillä ja soijarouheella.


Pidempään blogia lukeneet tunnistavatkin kauniin valurautaisen teepannuni, jota metsästin viime talvena pari kuukautta ( juttu täällä) ja lopulta päädyin tähän Aladdinin taikalamppu -muotoiseen kannuun. Se on osoittautunut varsin näppäräksi myös jos on vieraita!


Lempparimukini täällä on myös viime talven hankintani -ihana kisumuki. Muistan kun kerroin teille löydöstäni (täällä) ja vasta viikon päästä siitä huomasin, että tällä kisulla onkin 5 jalkaa!

No hyvin maistuu tee tästä. Hyvää teetä vaan saa täällä vähän metsästää. Jos Suomessa löytää mainiota teetä tavallisesta ruokakaupasta, niin täällä vastaavat ovat pahvinmakuisia ja niitä saa liottaa kauan. Onneksi on erikseen pelkkää teetä myyviä kauppoja, joista saa kunnollista irtoteetä.


Mies istuu aina tuossa vasemmalla ja minä oikealla. Melkein aina kyllä molemmilla..öhöm.. läppärit edessä aamupalapöydässä. Onhan se mukava lukea uutisia, blogeja ym samalla.

Näin lähtee tämäkin päivä mukavasti käyntiin, pyykit ovat jo koneessa ja kun ne ovat valmiit, viemme ne kattotarassille kuivumaan. Siellä voisi samalla ottaa vähän aurinkoakin.

Illalla suunnittelimme lähtevämme Halloweenin kunniaksi elokuviin...


tiistai 28. lokakuuta 2014

Melusaaste


 Jokunen vuosi sitten täällä myytiin hyvinkin edullisesti rähjäisessä kunnossa olevia vanhoja asuntoja, ja niitä on selvästikin nyt alettu kunnolla remontoimaan joka puolella. Mukavaahan se on, että tulee siistiä ja valmista, mutta on siinä vähän sietämistäkin.

Naapuritalossakin tehdään perusteellista remonttia. Joka aamu viimeistään kahdeksalta siellä aletaan hakkaamaan seiniä ja piikkaamaan lattioita. Meteli on aikamoinen ja se kaikuu kauas.

Remonttimoskat kuljetetaan kadulle isoihin lasikuitusäkkeihin, jotka kuorma-auto käy hakemassa pian pois etteivät ne tuki tietä (ja kerää muuta roskaa...)



Kylppärimme ikkunasta katsoen vasemmalla se kaamea metelin lähde on...ja täältä myös remonttipöly leijuu sisään.


Uloslähtiessä naapurikadulla tapahtuu myös. Se on jo pitkään näyttänyt tältä:


Koko katu revitään auki, eli vanhat asfaltit ja kivet piikataan pois ja putkia vaihdetaan maan alla. Tilalle tulee uudet siistit katukivetykset. Toissa kesänä tehtiin kadun toinen pää valmiiksi ja nyt remonttiryhmä on juuri meidän talon kohdalla tien puolessa välissä. Eli meteli kuuluu sieltäkin meille! Joskus vielä illallakin kuulee miten siellä puuhataan.



Kadun liikkeetkin kärsivät katutöistä eivätkä voi pitää putiikkejaan normaalisti auki.


Ääliömäistä on, että monet ohikulkijat heittävät heti monttuun roskia -niinkuin se olisi joku kaatopaikka.





Viikon makrohaasteen teemana on ankea. Tällä hetkellä nuo remonttimetelit siis aiheuttavat meille nyt eniten ärsytystä. Onneksi niitä pääsee helposti eroon lähtemällä esim. puistoon...

Kurkkaas muiden ankeuttajat täältä:


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Arki alkaa

Syksyn viimeiset Suomi -vieraat lähtivät tänään aamulla takaisin kotiin. Viestiä tuli jo, että koleaa on siellä päässä, hrr. Kyllä se varmasti hetken kestääkin taas tottua viileämpään säähän.

Meille ei näillä näkymin ole kukaan tulossa kyläilemään, joten täälläkin alkaa tavallinen arki. Ei tule enää käppäiltyä niin paljon nähtävyyksillä ja ulkona syöminenkin jää vähemmälle kahdestaan.








Mies korjasi vesipumppuamme, joka on ollut makuuhuoneen kaapissa ja piti aikamoista meteliä ja temppuili muutenkin. Hän teki sille telineen kattoterassin vesisäiliökomeroon ja raahasi pumpun sinne. Nyt sen ulina ei kuulu niin kovasti tänne sisälle.

Vielä olisi "ongelmana" vuotava wc-pönttö...





 Parin kuukauden tauon jälkeen minä ajattelin huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä taas lenkkipolulle! Lihaskuntoakin aion taas parantaa ja herkuttelua vähentää. Aika ajoin sitä vaan alkaa ote lipsumaan ja laiskistumaan...sitten yht`äkkiä huomaa, että nyt tulee porsastelua liikaa. Pitäkää peukkuja motivaatiolleni, heh!

torstai 23. lokakuuta 2014

Korkealla



Eilinen päivä hurahti mukavasti Barcelonan huvipuistossa Tibidabossa samannimisen kukkulan laella. Emme menneet tällä kertaa laitteisiin pörräilemään -ne olivatkin lähes kaikki kiinni. (Tähän aikaan vuodesta huvipuisto on auki kokonaan vain viikonloppuisin.)

Uudet vieraamme veljeni Marko ja hänen avopuolisonsa Ira halusivat nähdä paikan ja käydä ylhäällä tornissa. Miehenikään ei ollut siellä ennen käynyt.




Ensin tutkimme kauniita vanhoja huvipuistolaitteita. Luin muuten netistä, että tämä huvipuisto avattiin ensimmäisen kerran lähes päivälleen tasan 113 vuotta sitten!

Alueella alkoi tehdä mieli churroja, eikä velipoikakaan ollut maistanut niitä vielä. Täällä ne olivatkin tosi herkullisia ja tuoreita!


Sitten olimme valmiita tutkimaan kirkkoa. Se näyttää upealta korkean kukkulan laella. Osa teistä lukijoista saattaakin muistaa, että olin viime helmikuussa auringon laskiessa täällä kuvausretkellä. (juttu täällä) Nyt keskipäivällä paikka näytti myös hyvin kiehtovalta ja kauniilta, mutta erilaiselta!





Hissillä pääsi puoleenväliin kirkkoa ja siitä käveltiin rappusia pitkin jalat tutisten aina Jeesus -patsaan jalkojen juurelle saakka. Korkealla oltiin, ja näkymät alas Barcelonaan olivat huikeat! 

Jännää että viimeksi en uskaltanut kiertää tuota korkeinta tasannetta, kunhan kurkkasin ovelta ja räpsäisin pari kuvaa. Nyt kiersin sen ihan rauhassa ja kuvailin samalla normaalisti. Kyllä minulla on omituinen korkeanpaikankammo kun se välillä pulpahtaa esiin ja toisinaan taas ei lainkaan!








Lopuksi kiersimme vielä huvipuistoalueen toiselle puolelle ja ihailimme näköaloja, jotka olivat niin kauniit. Ilma näin korkealla oli hieman raikkaampaakin kuin alhaalla keskustassa.




Retken jälkeen menimme lounaalle CheeseMe -nimiseen ravintolaan. Alkupalaksi otin salaatin, pääruoaksi tälläisen makrilli -annoksen ja jälkkäriksi palasen juustokakkua. Hyvää oli!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...