lauantai 7. maaliskuuta 2015

Maailman ihanin barrio

Sain idean tähän postaukseen Onnenpäivä -blogista. Bloggari asuu Kaliforniassa ja kertoo hauskasti omasta lähiöstään ja naapureistaan. Se oli mielestäni mielenkiintoista luettavaa, joten ajattelin teidän mahdollisesti olevan kiinnostuneita lukemaan meidänkin barriosta, eli asuinkorttelistamme.

Tämän kuvan nappasin erään turistimyymälän lattiasta, joka on peitetty hienolla Barcelona -satelliittikuvalla. Kesti hetken löytää talomme täältä!


Missä päin Barcelonaa asumme?
Barcelonan provinssin alueellahan on jopa 5 miljoonaa asukasta, joten ilman muuta miljoonakaupungissa. Silti meistä ei normaali päivänä tunnu siltä, että ympärillämme on miljoonia ihmisiä ja autoja. Vasta kun kävelemme tai menemme metrolla vanhan kaupungin ulkopuolelle -tai turistialueille ymmärtää miten paljon täällä pyörii porukkaa ja autot pitävät meteliä.

Asumme kuitenkin keskustassa vanhan kaupungin alueella El Bornin kaupunginosassa, tai vielä tarkemmin sanoen Sant Peren vanhassa historiallisessa kaupunginosassa. Täällä on mm. Barcelonan vanhin kirkko, joka on rakennettu 900 -luvulla. Myös Palau de la Musica löytyy täältä. Se on tunnettu runsaasta koristelustaan ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Monasterio de San Pedro
Palau de la Musica -yksityiskohta

Kortteliamme pidetään hieman levottomana, ja kyllähän täällä varkaita liikkuu. Meille ei ole koskaan sattunut mitään ikävää, mutta varastettuja käsilaukkuja näkee tienposkessa vähän väliä ja paikalliset varoittavat varkaista. Olemme toisinaan nähneetkin varkauksia. Meillä on siis ollut tuuria. Mielestämme täällä on silti rauhallista asua eikä pimeälläkään pelota yksin kävellä -edes naisena. Täällähän ovat lapsiperheet ulkona usein puoleen yöhön kaduilla!


Naapurustossa asuu katalonialaisten ja espanjalaisten lisäksi kiinalaisia, nepalilaisia, pakistanilaisia, meksikolaisia, marokkolaisia, suomalaisia (!) jnejne...eli hyvin kansainvälistä porukkaa löytyy. No, toisiin suomalaisiin törmää tosi harvoin, ja hekin ovat yleensä turisteja. 



Meri (satama) on 15 min kävelymatkan päässä ja uimarannalle taas kävelee 25:ssä minuutissa. Mies on edelleen näkevinään terassiltamme meren, ainakin kirkkaampina päivinä. Tai ainakin meren utua...

Tänään oli vähän pilvistä että merinäköalamme nähdäkseen sai käyttää tosissaan mielikuvitusta...mutta kaukana se ei ole!

Terassiltamme (ja vessan ikkunasta) näkyvä sisäpiha, jonne meillä tosin ei ole pääsyä. Sieltä kuuluu toisinaan kaunista laulua tai kissan miukumista. Lämpiminä iltoina porukat päivällistävät siellä.

Naapurin upeat kukat...

Meillä on tosi hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan. Viidensadan metrin säteellä löytyy useampi metroasema. Bussiasema ja juna-asemakin löytyvät alle kilsan päästä.

Viidenkymmenen-sadan metrin säteellä ulko-ovesta taas löytää periaatteessa kaiken mitä tarvitsee. On parturi-kampaamoita, sisustusliikkeitä, antiikkiputiikkeja, vaateputiikkeja, kännykänkuoriliikkeitä (!) eläintarvikeliikettä ym. mitä kuvitella saattaa. Jopa kaiken remonttiin tarvittavan löytää läheltä, joskus on vain kiva käydä keskustan ulkopuolella isommissa liikkeissä. Tasokas hotellikin on naapurikadulla sekä useita kiinalaisputiikkeja, jotka myyvät kaikkea mahdollista kengistä taloustavaroihin.


Ruoankin saisimme ihan tästä läheltä jos haluaisimme. On leipomoita, ravintoloita, hedelmä/vihanneskauppoja, arabien monipuolisia ruokakauppoja (jotka ovat suurinpiirtein aina auki). Puhumattakaan upeasta suuresta markkinahallista Santa Caterinasta, josta löytää kaiken tarvittavan ja enemmänkin tosi tuoreena. No, meille on tullut tavaksi kävellä hieman pidempi matka (vajaa kaksi kilsaa) isompaan markettiin Mercadonaan. Saamme sieltä kaiken tarvitsevamme hieman edullisempaan hintaan. Toki toisinaan kannatamme näitä lähipaikkojakin.

Santa Caterina, jonka sisällä tuoretiskit ja kauppa, baari/kahvila sekä yksi suosikkiravintoloistamme.
Lähistöllä vanha pariskunta on vuosikymmenet pitänyt tätä vihannes+hedelmä kauppaa. Tässä kuvassa on heidän poikansa, taitaa mamma pitää vapaapäivää.

Talomme asukkaat ovat värikästä väkeä. Kovin usein emme heihin törmää, mutta jonkin verran he ovat tulleet jo tutuiksi. Mehän asumme täkäläisittäin neljännessä kerroksessa, suomalaisittain laskettuna viidennessä. Ensimmäisessä kerroksessa on lamppukauppa, josta olen aiemminkin blogissa kirjoittanut. (mm tulipalon yhteydessä) Kauppiaan koti on muualla, mutta liike, joka on jo pitkään ollut suvulla, on siinä. Itse asiassa tämä lamppukauppiaamme on syntynyt meidän asunnossamme ja siksi hänelle on ollut nostalgista seurata remonttimme edistymistä. 

Kauppiaasta tulee mieleen Serrano-perheen telkkarisarjan Diego. Samanlainen puhelias, hassu, puolikalju mies. Mutta onneksi paljon järkevämpi...

Seuraavassa kerroksessa asuu ystävämme Bea. Hän osti asunnon tästä taloyhtiöstä samoihin aikoihin kuin mekin. Bea on auttanut useasti meitä mm. pankki- ym virastoasioissa ja mieheni on auttanut häntä remonttiasioissa. Viime vuonna kuulimme mukavan uutisen kun Bea löysi rakkaan ja nyt hän asuu pitkälti tämän luona vuoristossa. Heille on tulossa jopa perheenlisäystä kesällä!

Bean boheemi keittiö
Seuraavassa kerroksessa asustelee meksikolaisperhe. Yksinhuoltajaisä kahden teininuoren kanssa. Ihan normaaleja nuoria (tuskin tervehtivät rappukäytävässä, juoksevat raput ylös ja alas ja paiskaavat ulko-oven kovaa kiinni). Toinen nuorista siivoaa rappukäytävämme parin viikon välein. Huomaamme sen siitä, kun oven takaa kuuluu aikamoista kolinaa ja musiikkia, jota hän kuuntelee täysillä korvakuulokkeilla. 

Kolmas kerros on vuokrakäytössä. Se on yksityisomistuksessa, mutta omistaja vuokraa sitä aina turisteille viikoksi kerrallaan. Se asunto on siis meidän alapuolellamme. Hyvin kuuluu milloin sinne tulee uudet asukkaat ja koska he lähtevät. Myös yleensä sen, mitä kansallisuutta he edustavat ja polttavatko he, pitävätkö he myöhään bilettämisestä vai ovatko rauhallisempaa porukkaa...No, onneksi emme ole miehen kanssa kovin herkkiä.



Siinä siis meidän kapean pikku talomme asukit. Naapuritalothan ovat ihan meissä kiinni, joten seinänaapuritkin ovat tulleet hieman tutuiksi. Musikaalista porukkaa tuntuu olevan. Päivällä kuuluu usein jostain läheltä pianon ja joskus jonkin torven/huilun soitantaa. Toisessa kodissa joku taas opettelee laulamaan -tai avaa ääntään tms.

Näissä taloissahan on suhteellisen ohuet seinät. Siksi seinänaapurit ovat väkisinkin tulleet tutuiksi. Pari vuotta sitten toisen seinän taakse muutti nuori englantia puhuva pariskunta. Olivat ilmeisen rakastuneita kun sänky kolisi seinää vasten siihen tahtiin niin usein, että mietiskelimme jo, että onko siellä sittenkin vauhdikkaampaa trafiikkia...

No kauaa ei intohimoinen rakkaus kestänyt. He alkoivat riidellä. Ei mitenkään rauhallisesti vaan ihan oikein kunnolla rähisemällä kovaan ääneen toisiaan haukkuen. Välillä kuuluu tavaroiden heittelyä ja paiskomista niin, että meitä jopa huolestuttaa. Tätä on siis jatkunut säännöllisesti jo toista vuotta aina ajoittain...

Vastapäisen talon kaikkia asukkeja en ole nähnyt, mutta eräällä heistä on nämä lintuhäkit lintuineen kauniilla säällä ulkoikkunalla visertelemässä:

Häkkien sisältä kuuluu meille saakka aikamoinen sirkutus. Kivaltahan se kuulostaa, mutta myönnän, että minua tälläinen lintujen häkissä pitäminen häiritsee. Monet paikalliset vievät niitä näissä minihäkeissä sunnuntaisin puistoihin "raittiiseen ilmaan", mutta minusta se on eläinrääkkäystä.


Lähikadun tuuletusparvekkeella näitä säälittäviä sirkuttajia on enemmänkin...

Toissa vuonna toisen vastapäisen talon naapurin parvekkeella kasvoi vielä reilunkokoinen hamppupensas. Vanha mummeli sitä säännöllisesti kasteli ja rakkaudella hoiti ja talven tullen suojasi sen. Nyt siinä on uusi asukas ja puskakin lähti pois. Silti edelleen katutason ensimmäisen kerroksen "pöllyttelyklubilta" tulee toisinaan aikamoiset pilvet tänne sisälle saakka.


Mainiossa barriossa siis asustellaan. Täällä löytyy meillekin edelleen ihmeteltävää vuoden- ja vuorokaudenajasta riippuen.

Olisi mielenkiintoista jos kuulisin muidenkin asumalähiöistä, vinkkaathan jos innostut kirjoittamaan myös aiheesta!

Ihanaa viikonlopun jatkoa!


11 kommenttia:

Tiia K kirjoitti...

Voi että oli kiva postaus. Olipa kivaa lukea missä asustatte. :) Ja aivan totta, vielä puolen yön aikaan viikonloppuisin lapsia näkee liikenteessä. :) Ei ole meitäkään pelottanut siellä ikinä.

Samaa mieltä, linnut eivät kuulu häkkeihin. :)

Pepsi + Max kirjoitti...

Tosi kiva postaus! Mieleenkiinnolla luin kaiken. Vaikuttaa mukavalta alueelta, kun kaikkea hyödyllisistä ja mukavaa löytyy läheltä. Merenrantaankin voi kävellä aamulenkillä :)

Susanna kirjoitti...

Ihanan eksoottinen postaus :-) Mielenkiintoista!

Mustis kirjoitti...

Mielenkiintoista ja värikästä meininkiä:) Ilolla näitä aina lueskelee, vaikka sirkuttajien kohtalo säälitti ja harmitti. Ihminen on niin itsekäs ja lapsellinen.

Petra kirjoitti...

Olipa tosi kiva postaus, ihanaa oli kuulla tarkemmin kulmistanne, teen samanlaisen postuaksen lahiaikoina kunhan ehdin :)

Matkatar kirjoitti...

Tiia: Kiva kuulla että pidit postauksesta!

Pepsi+Max: Kiitos! Juu se täällä on parasta että autoa ei tarvitse lainkaan, eikä metroakaan kovin usein.

Susanna: Kiitos!

Mustis: Kiitos, totta..itsekkäitä me ihmiset olemme ja usein viattomat eläimet siitä kärsivät...

Petra: Kiitos! Tosi kiva kun sinäkin innostut, tulen sitten katsomaan!

Jael kirjoitti...

Kiva postaus ja postausidea.Taidanpa napata tuon ehkä,vaikka en asukaan noin mielenkiintoisessa kaupunginosassa..

onnenpaiva.com kirjoitti...

Aivan huisin boheemin näköinen "lähiö" sulla! Vähän on erinäköistä kuin meillä O.C.:ssa :D

Mä varmaan vaan vaeltelisin tuolla päivät pitkät kameran kanssa kuvailemassa ja töllistelemässä kaikkia yksityiskohtia. Joskus tein sitä kai täälläkin, mutta nyt näihin maisemiin on jo jotenkin turtunut (paitsi vuoriin, niihin ei turru koskaan).

orvokki kirjoitti...

Ihana postaus ja todella mielenkiintoiseesa kaupunginosassa asustelet (jo koko kaupunkihan on mielenkiintoinen :). Kivasti kerroit naapureista (värikästä porukkaa) ja näytit kuvia kujilta ja pihalta ja ympäristöstä. Tahtoo kans... siis asua tuolla.

aimarii kirjoitti...

On sulla lääniä asua ja elellä. Kiva tutustua sinun maisemaasi, joka on taatusti enenmmän kuin 100% kaikessa suhteessa omaan pikku seutuuni.
Asun suon ja laajan erämaan laidalla. Naapuriin matkaa kilometri, lähimpään sekatavarakauppaa (kallis on) 3km, mutta ruokaostokset pitää tehdä 30 km päässä.
Meillä jokaisella on niin erilaisia toiveita asusumisestamme. Tuskin haluaisit asua täällä missä minä. Minä tuskin sopeutuisin sinun suurkaupunkiisi.

Cheri kirjoitti...

Olipa kiva postaus, kirjoitit niin elävästi, että tuntuu kuin olisi käynyt korttelissanne. Asutte kivassa paikassa, jossa on historiaa, mutta myös elämää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...