tiistai 21. huhtikuuta 2015

Koti kunnossa -vai onko?

Kaari heitti lukijoitaan hauskalla haasteella, johon päätin ottaa osaa näin tiistain kunniaksi:
Mitä reseptiä et uskaltaisi kokeilla:
Olen monenlaisia reseptejä innostunut kokeilemaan, mutta en lähtisi perkaamaan kalaa tai täyttelemään kokonaista kanaa tms. Ei, ne kalat ja kanat mitä laitan, täytyy olla valmiiksi perattua, fileoitua ja siistittyä ilman jänteitä ja läskejä ja muuta ylimääräistä. Muuten jätän ne kauppaan ja laitan kasvisruokaa.
Onnistuu-aina reseptisi:
Onhan niitä sentään...kana/soijarouhe-kasviskeitto on ainakin helppo ja takuuvarma. Sinne heitän paljon ja vaihtelevasti erilaisia kasviksia, perunaa, usein tomaattimurskaa sekä tietenkin reilusti mausteita. Tosi hyvää, terveellistä ja vielä erittäin kevyttä ja halpaakin, koska sitä syö monta päivää. Sitä tekee mieli etenkin lomien jälkeen tai muuten jos tuntuu siltä että on tullut syötyä hieman liikaa tai vääränlaista ruokaa.



Viikon paras syömäni ateria oli:
 Ostin ison savulohen perjantaina. Se oli todella edullinen (vain 4,50€/kg) joten olin hieman varuillani olisiko se jo liian vanhaa. Söimme sitä miehen kanssa iltapalaksi ja totesimme, että se oli ihan älyttömän herkullista ja tuoretta.
Sekä riittoisaa. Sain siitä vielä sunnuntaina täytettä kahteen pellilliseen pizzaa kun meille tuli paljon nuorisoa syömään. Oli oikein hyvä ostos se kala, lurps!


Taloustyö, josta oikeasti tykkään:
Varmaankin keittiön siivoaminen. Yleensä en ole mikään siivousintoilija ja siksi meillä onkin lähes aina jonkinasteinen luova kaaos. Keittiön kyllä tykkään pitää suurinpiirtein siistinä. Jos alan laittaa ruokaa ja siellä on edellispäivän (tai illan) tiskejä tai sotkuja, siivoan ne ensin pois. Kaappien järjestely on myös kivaa puuhastelua, mutta jostain syystä hyllyt eivät pysy kauaa järjestyksessä, heh.


Taloustyö, mitä vältän viimeiseen asti:
Silitys on jostain syystä olevinaan ikävää. No, ei minulla usein silitettävää olekaan. Toisethan silittävät kaikki vaatteet sukkia myöten, minä silitän ainoastaan juhlavaatteet tai tosi ryppyiset vaatteet ja verhot. Nuorempana kun harrastin ompelua säännöllisesti, monesti työvaiheisiin kuului silitystä ja se oli kivaa.

Ikkunoiden peseminen on myös sellainen puuha jota aina tulee siirrettyä. Onneksi mieskin innostuu siitä toisinaan joten ei ole aina minun kontolla.



Hyvät tapani:
Käytän samaa teekuppia ja leipälautasta monta päivää peräkkäin ettei tulisi turhaa tiskiä. 



 Huonot tapani: 
Kuljettelen teekuppiani, leipälautastani ja vesilasiani keittiön ja olkkarin välillä niin, etten löydä niitä enää ja otan sitten kuitenkin uudet...hehe
Samoin minulla on aina hukassa esim. villasukat (joita on kiva pitää koko ajan jalassa) -ja kännykkä. Ja kynät ja kotihousut ja ja ja... (ainiin: avaimet! Missä kassissa? Minkä takin taskussa?)


Kekkerit pelastava niksini:
Kaikenlaisia lasten synttäreitä, rippi- ja yojuhlia on tullut järjestettyä aika monet. Mielestäni ne ovat olleet ihan onnistuneitakin. Ehkä siksi, että olen osannut organisoida ja suunnitella ne etukäteen huolellisesti. Kutsut on lähetetty ajoissa ja tarjoilut suunniteltu hyvissä ajoin etukäteen. Olen tehnyt itse kaikki tarjottavat 95%:sti. Kun suunnittelee tarkkaan mitä voi leipoa pakastimeen etukäteen, mitä täytyy tehdä edellisenä päivänä ja mikä pitää jättää juhlapäivän aamuun, niin kaikki onnistuu.



Ärsyttävä etikettivirhe:
No, kotikutoisissa juhlissa minusta ei etiketillä niin kovasti ole väliä. Tietysti jos kutsussa esim. pyydetään tiettyä pukukoodia, sitä olisi hyvä noudattaa. Samoin kuten minulla itselläni -ja monella muullakin nykyään on jonkinlainen erityisruokavalio, olisi kohteliasta jollain lailla ilmoittaa mitä tarjottavat sisältävät. 

Tyylikäs puku miehelläni viime kesän hääjuhlassa, jossa pukukoodina tumma puku...

Tartu sinäkin tähän haasteeseen jos kiinnostaa!

9 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

"Huonot tapani" osio kuullosti kovin tutulta...ihan jo vitsinä täällä heitellään: Missä sinun kännykkäsi on"..:))

Tillariina K. kirjoitti...

Mukavan erilainen haaste! :)

Annukka kirjoitti...

Olipas kiva haaste. Ja vastauksissa paljon tuttua :)

Itselleni olis ehkä ehdoton nounou, jos pitäisi tehdä ruokaa esim. jonkun eläimen kielestä. Kääk. Onneksi ei tarvi.

Pepi kirjoitti...

Annukkaa kompaten; naudan ( tai minkä tahansa muun) kieli, jak! Tai munuaiset! Kerran maistanut kumpaakin ja se riitti.
En usko, että k u k a a n saisi niistä niin hyvää, että sais mut maistamaan uudetaan - saati itse valmistamaan :/

Satu kirjoitti...

Oli tosiaan kiva haaste! Ja kivat vastaukset. :-) Melkein tekisi minunkin mieleni tehdä tämä.

Jael kirjoitti...

Olipa kiva haaste ja kivasti vastattu:) Ja hurja miten edullista lohta!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tunnustan silittäväni. En nyt sentään sukkia ja alushousuja, mutta kaiken muun. Ei siksi, että nauttisin siitä, vaan siksi, että minun muka täytyy ja elämä on kauniimpaa niin:D.

Matkatar kirjoitti...

Irmastiina: Hih..ai samanlainen sinäkin. Onhan siitä hauska heittää huulta mutta tietyllä hetkellä se ei ole yhtään kivaa :)

Tillariina: Kiitti!

Annukka: Juu, en minäkään voisi koskea kieleen, ei. Enkä voi edes katsoa öllö-sisälmyksiä kaupassa...

Pepi: Niin, vaikea kuvitella. Espanjassa käyttävät kaikkea mahdollista mahalaukuista lähtien ruoanlaittoon ja ne näyttävät todella iljettäviltä kaupassa.

Satu: Kiitos, mukaan vaan!

Jael: Kiitos! Oli tosiaan halpaa, olisi pitänyt ostaa toinenkin pakastimeen :)

Paluumuuttajatar: Hih, kyllähän silitetyt vaatteet on ihanampia ja ikäänkuin puhtaamman tuntuisia, myönnetään. Ja asettuvatkin hyllylle nätimmin. Ikävä kyllä olen liian laiska siihen ihanuuteen :(

Rosa kirjoitti...

Allekirjoitan niin tuon silittämisen! Varsinkin pitkähihaisia on ärsyttävä alkaa joka pesukerran jälkeen silittämään, mutta eipä ne ilmankaan näytä järkeviltä.

Ja laseja tulee kuljetettua eri puolille taloa, vaikka olevinaan käyttää niitä säästeliäästi:D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...