tiistai 31. maaliskuuta 2015

Pilapiirroksia ja villiparsaa


Suomi-vieraita on taas pyörähtänyt meillä täällä Barcelonassa. Kai se on tuo leudompi ilmasto kun heitä houkuttelee! Aina ne säät eivät lomailijoita silti suosi -kevätsää on arvaamaton. Toisinaan olemme juosseet rankkasateessa, välillä nauttineet kesäisestä auringonpaisteesta.

Kävelty on kuitenkin taas joka päivä aamupäivästä iltaan saakka.


 "Semana santa" eli pyhä viikko näkyy kauppojen ja leipomoiden valikoimissa. Toinen toistaan herkumman näköisiä -ja taitavasti tehtyjä pääsiäissuklaita myydään joka puolella. Suuri osa kaupoista on kiinni, koska pääsiäinen on espanjalaisille tärkeä juhla.


Veljeni innostui avovaimonsa kanssa menemään Ramblan katutaiteilijan malliksi. Taiteilijan näkemyksen mukaan heistä tuli maahisia!




Puiston sorsillakin on kevättä rinnassa



Cafe con leche aurinkoisella terassilla

Veljeni on aikamoinen herkkusuu -lienee sukuvika...ja paikallisia herkkuja tulikin maisteltua joka päivä. Onhan täällä erilaisia leivonnaisia ja jäätelöitä kuin Suomessa. 



Kerran ostimme villiparsoja markkinahallista, ja velipoika yllätti minut kokkaustaidoillaan. Hän taikoi niistä tosi herkullisia! 

Jee huomenna alkaa huhtikuu, kesä lähenee!


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Herääminen

 Kesä mielessä minullakin -nimittäin Suomen kesä! Vaikka täällä Espanjassa onkin nyt sikäläisittäin taas aika kesäiset kelit (takatalven jälkeen). Odottelen jo reissua kotisuomeen, Keltaisen tuvan puutarhan tonkimista ja kukkien kasvamisen ihmettelemistä...

Osallistun pitkästä aikaa Värikollaasihaasteeseen tällä arkistokuvien kesäisellä kollaasilla.


torstai 26. maaliskuuta 2015

10 kysymystä bloggaajalle

Kaari heitti minua jokin aika sitten haasteella:
Hän oli kerännyt kymmenen mielenkiintoista kysymystä sveitsiläisestä aikakauslehdestä ja muunteli niitä hieman. 
Kuinka vastaisit joko sanoin ja/tai kuvin?
1. Mistä löydät parhaimmat aiheet kuviisi tai kertomuksiisi?

Olen nuoresta asti pitänyt kovasti matkustelusta ja kantanut kaikilla matkoilla aina kameraa mukana. Joten vastaus on helppo: kaupunkinäkymät, luonto, mielenkiintoiset takapihat, ihmiset...kaikki kaupunkivalokuvaamiseen ja tutkiskeluun liittyvä kiinnostaa. Etenkin ne rähjäiset vanhat talot ja kapeat kujat!

Streetart
2. Mikä on aikaisin muistikuvasi?

Olin tosi pieni -varmaan vauva vielä. Muistan olleeni makaamassa peitolla ulkona tätini (minua nuorempi) vieressä. Joku haki tätini sisälle, mutta minä jäin yksin ulos. Oli pelottavaa olla siellä yksin.
3. Minkä esineen olet omistanut kauimmin?

Sain 8-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi päiväkirjan. Olin tosi iloinen siitä ja kirjoitin sen jälkeen säännöllisesti päiväkirjaa, en joka päivä, mutta kuitenkin kirjoja kertyi kymmeniä vuosien mittaan. Sittemmin päiväkirjan pitäminen jäi. Tuo 8-vuotiaana aloittamani päivis on minulla tallessa edelleen. Se on aika söötti!



4. Mitä kirjaa sinulle on lapsena luettu?

Ei minulle taidettu varsinaisia iltasatuja lukea lapsena koskaan. Muistan miten meille luettiin 1-2 luokalla Juhani Ahon Rautatietä. Ei se ihan niin lapsena auennut...mutta löysin koulusta pienen kirjaston, ja se oli ensi kosketukseni kirjojen maailmaan opittuani itse lukemaan. Aloin innoissani lainata sieltä säännöllisesti kirjoja kotiin, ensin jotain ohuempia lastenkirjoja, joissa oli kivoja kuvia, sitten myöhemmin oikeita romaaneja.
5. Oletko kirjojen lukija?

Tottakai lukeminen on minulle edelleen tärkeää, ja minulla onkin melkein aina joku kirja menossa tai "yöpöydällä". Tällä hetkellä luen Mika Waltarin paksua romaania, jossa on yhteensä 10 kirjaa.

6. Mistä nykyaika kärsii?

Hmm...ainakin sosiaalisen median ylikäytöstä. Se vaikuttaa perheenjäsenten välisiin suhteisiin, lasten ja nuorten koulunkäyntiin...kaikkeen. Sitten on vielä esim. tarkkaavaisuuden herpaantuminen esim. liikenteessä. Miltähän tilanne näyttää 10v päästä?
7. Mitä arvostat tänä päivänä?

Terveyttä ja suhteellisen hyvää kuntoani vaikken vähään aikaan olekaan kuntoillut säännöllisesti. Olen aika sitkeä tyyppi ja jaksan helposti kävellä koko päivän. Osaan arvostaa myös ihan jokapäiväistä elämääni muutenkin. Olen tyytyväinen ja onnellinen, mutten pidä sitä itsestäänselvyytenä.
8. Kenen kanssa haluaisit viettää päivän?

Tyttärieni kanssa, en ole nähnyt heitä yli kahteen kuukauteen ja ikävä on kova. Olisi kivaa jos he olisivat täällä ja voisimme mennä kiertelemään tuttuja katuja, parhaita kauppoja, käymään rannalla ja sitten vaikka syömään jonnekin hyvään paikkaan...


Onneksi on Skype! <3
9. Kenen kanssa haluaisit viettää yön?

Antonio Banderaksen kanssa tietty...ihan vain opiskellakseni espanjaa koko yön heh!


(Kuva netistä)
10. Tänään sinua kohtaa onni! Mitä pukisit päällesi? 

Olen jo pitkään suunnitellut hankkivani ihanat korkeat värikkäät korkkarit sekä naisellisen 50-luvun tyylisen tylli-kukkamekon. Oi se olisi ihana asu! Tilaisuus voisi olla vaikka jokin mukava puutarhajuhla auringonpaisteessa...


(Kuva täältä)

Kiitos Kaari! Näiden kysymysten myötä lähden suihkuun ja parantelen viikolla saamaani nuhaa. Täällä tuli takatalvi jo viikko takaperin, ja taisin vilustua...

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sattuuhan sitä

Vasemmalla vanha hana, oikealla uusi


















Seuraa vähän pikkuisen remonttipäivitystä Áticolta. Keittiön hana oli jo pitkään ongelma, se nimittäin tiputti. Pidimme sientä hanan alla koska tip-tip-tip -ääni oli yllättävän ärsyttävä jos yritti keskittyä kirjaan tai telkkarin seuraamiseen. Nukkumisesta puhumattakaan, tiputteluääni kuului makuuhuoneeseen saakka. No, eräänä päivänä matkustimme metrolla Leroy Merlin -rautakauppaan ja sieltä onneksi löytyi kohtuuhinnalla hyvä uusi hana!

Vanha pesukoneemme aiheutti myös jälleen ongelmia. Sehän valuttaa vettä lähes joka kerta lingotessaan...mutta tällä kertaa lattian pelkkä pyyhkeellä pyyhkiminen ei riittänyt. Vettä nimittäin oli useamman sentin kerros kylppärin lattialla, eikä meillä ole lattiakaivoa. Meillä oli vieraskin silloin ja porukalla äyskäröimme ja pyyhimme lattiaa ja estimme veden valumista asunnon laminaatteihin. Oli jo suuremman luokan vesivahinko lähellä.

Eteisen puolen laminaatit kuitenkin ehtivät kastua. Mies purkasi ne ja laittoi kuivumaan. Kuivattelimme lattiaa monta päivää ennenkuin laitoimme takaisin paikalleen. 


Jäi laminaattien saumoihin ehkä hieman pullistumaa, mutta päätimme että vaihdamme eteisen lattiaan jossain vaiheessa kenties laatat. Parin päivän päästä siitä kun saimme laminaatit takaisin, satoi yöllä kaatamalla ja mies heräsi, kun eteisen lattialle tippui vettä. Rappukäytävässä on joitain reikiä, joista satoi vettä sisään...

Valumajälkiä katossa
Kolea ja sateinen sää on vaatinut myös enemmän herkkuja, kääk. Eräänä päivänä löysin Lidlistä hauskoja vohvelin muotoisia silikonivuokia. Tein taikinan, ja päätin kokeilla niitä. Hieman tuli pannarimaisia, ehkä paistan seuraavalla hieman kuumemmassa jotta tulisi rapeutta lisää...





...maistuivat nämä silti kermavaahdon ja mansikoiden kanssa tosi hyviltä, nami nami!


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Roomalaiset ruokamarkkinat, vaellus ja kylpyläretki



Seuraa jälleen tarinaa mielenkiintoiselta seikkailupäivältä. Tapasimme pikku porukalla Fabra i Puigin bussiasemalla (koska lähibussiasema oli suljettu suuren maratontapahtuman vuoksi). Siellä hyppäsimme bussiin ja jäimme pois Caldes de Montbuin romanttisessa pikkukylässä, joka on 35km päässä Barcelonasta.

Kylä on kuuluisa kuumista lähteistään, joita on hyödynnetty Rooman ajoista lähtien. Siellä oli vieläkin nähtävillä vanhat kylpylän jäänteet ja muita raunioita. 

Kylässä oli menossa juuri Roomalaiset ruokamarkkinat ja herkkukauppiaita oli joka puolella. Oli myös hauskoja vanhoja karuselleja lapsille ja monenlaisia käsityöläisesityksiä sekä antiikkikauppiaita.

La Font del Lleó eli Leijonalähde, josta tuli 74°C asteista vettä.





Kaupungin vieressä oli vihannespuutarhoja.


Jaloillekin oli oma lämmin pesupaikka (voi siinä käsiäkin pestä...)



Vieraamme Petra oli mukana retkellä ja ostimme kojusta välipalaksi Patatas Bravakset sekä cavaa. Oli herkullinen ja täyttävä annos.


Kyläkiertelyn jälkeen kokoonnuimme jälleen isommalla porukalla ja lähdimme kävelemään poispäin kylästä kukkulareitille.



Ihmettelimme kun polun varrella oli paljon isoja kaatuneita puita...



(kuva reissukaverin)

Tässä vaiheessa oppaamme (sama kuin viimeksi ja Sakke-koira mukana tietysti...) kertoi, että poiketaan reitiltä. Hän oli jokunen vuosi sitten miehensä kanssa löytänyt metsiköstä kuulemma kauniin laguunin, jota lähdimme etsimään...

Koska olimme kaikki tarpeeksi yllytyshulluja, emme juuri säikähtäneet vaikka myrsky oli täälläkin riehunut eikä polusta enää voinut puhua...

"Trust me, I know where I`m going!"


Aikamoisen ryteikössä rämpimisen jälkeen saavuimme kauniille aukiolle, jossa pulppusi lähteestä puhdasta vettä. Täytimme siellä mielellämme vesipullomme.

Tuosta puiden takaa oli aikamoinen pudotus "rotkoon".
Mietimme, että tänne olisi kiva tulla joskus telttailemaan, -vaikka juhannuksena.

(kuva reissukaverin)
(kuva reissukaverin)
Jatkoimme matkaa metsikössä eteenpäin, koska siellä piti olla se kaunis laguuni, jossa oppaamme olivat nähneet joskus saksalaisia uimassa...

Mutta myrsky oli sotkenut sielläkin paikat ja odottamani upea turkoosi laguuni näytti lähinnä tavalliselta ryteikkölammelta!


Hieman ryvenneinä ja kädet naarmuttuneina palasimme taas polulle. Ilma muuttui pilviseksi ja pelkäsimme että kohta alkaa sataa.


"Ammunta -vaara" -no tästä kuitenkin mentiin...


Alkoi sitten lopulta sataa, ensin tihuuttamalla ja kun kylä tuli lopulta näkyviin, vettä tuli oikein tosissaan. Meille alkoi tulla kylmä...




Matkalla näimme vanhan mökkiraunion, johon miehen kanssa heti ihastuimme...tähän saisi hienon terassin...ja mitkä näköalat:


Tässä oikaisimme kuraisten peltojen poikki (kuva reissukaverin)

Juoksimme vähäksi aikaa sateensuojaan erääseen urheiluhalliin ja totesimme, että vaatteemme ovat lähes läpimärkiä ja kuraisia. Olimme kuitenkin nälissämme ja meillä oli suunnitelmissa mennä ruokailemaan ennen tilaamaamme kylpyläreissua.

Minä tilasin salaatin ja merluza -kalaa, oli todella herkullista. Mies otti kanapihviä ja tortillaa. 

Sakkekin pääsi lämmittelemään...ja napostelemaan (kuva reissukaverin)
Osa porukasta lähti tässä vaiheessa kotiin (myös Sakke), mutta me muut...menimme Vila de Caldes -kylpylään. Siellä oli ihanan lämmin jo heti respassa ja se tuntui ihanalta kun olimme niin kylmissämme. Saimme paksut kylpytakit mukaamme ja menimme vaihtamaan uikkarit päälle ja sitten lämpimään höyrysaunaan...se oli taivaallista.

(kuva Vila de Caldes)
Kylpylässä oli höyrysaunan lisäksi neljä lämmintä poreallasta.
Suomalaisina (ja joukossa oli yksi perulainenkin) meille alkoi tulla altaissa jo hieman liiankin kuuma, sillä ne olivat oikeasti paljon lämpimämpiä kuin altaat Suomen kylpylöissä. Eikä virkistävää kylmävesiallasta ollut lainkaan.

Siksi respan neiti katsoi ihmeissään kun menimme kylpytakeissamme ulos sateeseen ja pimeään vilvoittelemaan. Kyllähän tuntui hyvältä!

Oppaallamme oli muuten kymppi taskussa ja houkuttelimme Perun miehen hakemaan oluet kaikille läheisestä baarista. Kyllä hän menikin, vaikka ihmetteli kovin. Ja olivat ihmetelleet baarissakin kylpytakkihiipparia...

(kuva Vila de Caldes)


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...