torstai 30. huhtikuuta 2015

Huhtikuun viimeinen päivä


 Huhtikuun viimeistä päivää viedään. Paljon on mahtunut tähän kuukauteen! Paikallaan pieni katsaus mitä kuukausi on pitänyt sisällään. Itse asiassa minulle on tapahtunut niin paljon ja olen nähnyt hurjasti kaikkea kivaa ja kaunista ettei pari pikku kollaasia edes riittäisi, mutta yritetään!
 Minähän olin Barcelonassa vielä alkukuun, kymmenenteen päivään saakka. Tuli vieraille näytettyä parhaita paikkoja, ihanimpia puistoja, rantaa ja mielenkiintoisia kaupunginosia. 

Kotisuomessa olen ihastellut kaunista luontoa, käynyt salilla, tavannut nuorisoa ja muita ystäviä.

Minulla on ollut viime aikoina jonkinmoista bloggausväsymystä ilmassa. En nyt varmaankaan lopettelemassa ole, mutta terävin inspis ja mielenkiinto tähän touhuun taitaa olla takanapäin. Tai mistä sitä tietää, olisihan se kiva jos jossain vaiheessa taas into kasvaisi.

Meillä ei ole mitään vappuhumuja menossa. Meillä on pikku chihu Luis täällä hoidossa pari päivää tyttären muuton vuoksi. Se on ihan innoissaan puutarhastamme.

Iloista vappua teille kuitenkin jotka sitä vietätte!





tiistai 28. huhtikuuta 2015

Sauna tulessa


Meidän vanha pönttiksemme on oikea aarre. Siinä palaa hyvin ylimääräiset roskat ja puinen purkujäte, jota meillä riittää edelleen viime kesän ulkosaunan purkamisesta. Tuli lämmittää mukavasti näinä turhankin koleina kevätpäivinä ja lämpö pysyy hyvin talossa aamuun saakka. Mainio yli 70 -vuotias pönttöuuni!


Tietysti lautojen mukana tulee paljon roskaa -uunin eteen kertyy äkkiä purua ja sukkiin tarttuvia pikku puutikkuja.

Pesään kertyy paljon tuhkaa (jonka taidan levittää puutarhaan -kiitos vinkistä Tuitiina!) sekä myös lautojen mukana tulevia nauloja...


Vanhan saunan kuivat puut palavat mainiosti!

Osallistun tällä kuvasarjalla makroviikon haasteeseen, käy linkistä kurkkaamassa muiden osallistujien kuvat ja tule itse mukaan!


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Korkokenkiä ja sukkanauhaliivejä


Vihjailinkin jo, että minulla on vielä jemmassa kuvia Barcelonan puuhistamme. Meillähän kävi vieraita aika tiuhaan tahtiin kevään aikana ja heidän kanssaan tuli pyörittyä siellä sun täällä enemmän kuin kahdestaan.

Esimerkiksi vietimme tosi hauskan illan pienessä kabareessa, jossa oli vain muutamia esiintyjiä, yksi heistä suomalainen tanssija. 

Mehän kävimme vuosi sitten Barcelonan El Molino -kabareessa (juttu täällä), joten osasimme odottaa hieman samantyylistä showta. Silti esitys oli erilainen, rennon kotikutoinen ja todella hauska, saimme tosissaan nauraa kyyneleet silmissä.


Täälläkin meidät otettiin jo ovella vastaan ja toivotettiin tervetulleiksi espanjalaiseen tapaan poskisuudelmin. Kerroimme, että olimme Suomesta, ja kävikin ilmi että paikalla oli muitakin suomalaisia kuin me ja vieraamme. Salin sisustus oli mystisen intiimi ja hassulla tavalla pornahtava kuten asiaan kuuluukin.


Show`n aikana ei tietysti saanut kuvata...mutta pääasiassa siinä oli veikeitä vihjailevan eroottisia esityksiä, kivaa musiikkia ja tanssia. Hauskimpana jäi mieleen se, missä tuo yläkuvan mies esitti naista (osasi muuten kävellä korkeilla koroilla kadehdittavan hyvin!) ja raahasi talutushihnassa perässään "koiraa" (toinen mies)...

Kesken kabaree-esityksen joku pullea nainen alkoi voihkia ja voida pahoin yleisössä. Hän meni pötkölleen lattialle ja joku mies toiselta puolelta huonetta alkoi pomppia hänen päällään! Seurasi taas huikea show jonka tajusimmekin kuuluvan mukaan esitykseen. Nainen olikin upeaääninen sopraano ja hän lauloi siinä lattialla maatessaan miehen pyöritellessä häntä jaloista ja tehdessä kaikenlaisia muita hassuja temppuja. (juu tämä juttu ei ollut yhtään "pikkutuhma", vaan hassu ja samalla sitä ihmetteli miten kaunis ääni tuosta naisesta lähtikään...)


Väliajalla esiintyjät tanssittivat yleisöä, sai käydä vessassa tai hakea lisää juotavaa jääkaapista. Show jatkui taas ja sen loputtua kaikki saivat likööridrinkin ja halukkaat pääsivät kabareetähtien kanssa vielä yhteiskuvaan! Tottakai me menimme!




Tässä siis tälläisiä hauskoja muistoja sunnuntai-illan ratoksi. Oletko sinä ollut koskaan vastaavassa kabareessa?

Koska tämä kabaree on suhteellisen pieni "sivukujan burleskiesitys", heillä ei ole vielä kotisivuja netissä. Suosittelen tätä silti Barcelonassa vieraileville, jotka eivät vielä ole tutustuneet tämän tyyliseen kabareeseen. Kiinnostuneille yhteystietoja löytyy alta:



perjantai 24. huhtikuuta 2015

Keväinen puutarha kaipaa haravaa



Aamuvarhaisella menin tutkimaan puutarhaamme. Olen ollut nyt kaksi viikkoa Suomessa ja aika varovasti olen siellä käynyt. En siis lähtenyt päätä pahkaa innoissani kuokkimaan, haravoimaan ja siistimään penkkejä ja nurtsia.

Kyllä siellä aika kivalta näyttää.


Sain naapurin rouvalta reilusti vuorenkilpeä viime vuonna ja se on hyvin juurtunut. Ehkä tänä vuonna se kukkiikin! 

Alakuvassa kasvaa jotain sipulintapaista, jota ihmettelin jo viime vuonna. Kukkia näihin ei ole koskaan tullut, joten en tiedä mitä ne ovat. Ihme että säilyivät hengissä vuosi sitten puutarhaa myllänneen kaivurin jäljiltä!



 Samaiselta naapurilta sain myös kevätesikoita ja ne näyttävät kotiutuneen myös hyvin uuteen paikkaan. Näissä oli jo punertavia nuppuja näkyvissä! (seuraa varmaan jossain vaiheessa kuvia kukista...heh)


Mies osti tori.fi:stä vanhan peräkärrin viime syksynä. Tarkoitus on kunnostaa se ja saada siitä vielä käypä kärry puutarhajätteiden ja remonttitarvikkeiden kuljetusta varten. Minulla on muuten suunnitelmissa maalata siihen jotain veikeää!


Eilen oli täällä Lahdessa aikamoinen myrsky. Tuo patsaskin kaatui ja siihen tuli pitkä halkeama. Naapuriltakin lähti trampoliini lentoon ja pysähtyi pensasaitaan.

Olen iloinen että meillä on nyt aika kivan näköinen nurmikko, jonka viime vuonna kasvatimme. Varmasti siitä tulee vielä tuuheampi tänä kesänä.


Vanhat tulppaaninsipulit ovat hyvässä kasvuvauhdissa, tosin koleat kelit hidastavat niitä. Kovin suuria näistä ei ole koskaan tullut, kenties pitäisi lannoittaa niitäkin? 

Tuo tulppaanin vieressä rehottava vuorikaunokin alku on puutarhan inhokkikasvi. Miestä se ei haittaa, mutta minä niin haluaisin siitä eroon. Se leviää ja leviää ja kasvaa sitkeästi koko kesän ja KERÄÄ KOTILOITA! Viime kesänä kaivoin noita kasveja lapiolla ja revin maasta, mutta silti ne vaan levisivät ja niitä kasvaa joka puolella...


Terassi näyttää kivalta! Senhän mies sai lähes valmiiksi aika loppukesästä, joten emme vielä ehtineet kunnolla nauttia siitä. Tuohon eteen vasemmalle tulee vielä polku terassille ja liukuoven taakse sauna ja kesäkeittiö. Niissä riittääkin puuhaa tälle kesälle!


Takapiha näyttää tältä (hups, nyt vasta huomasin että en ole huomannut rajata kättä pois kuvasta...aurinko paistoi linssiin eikä minulla ollut vastavalosuojaa...)

Nuo pitkät risut ovat vadelmia. Viime keväänä raivasimme ne kaikki pois  mutta annoimme kesällä suuren osan kasvaa takaisin, koska täällä kasvaa älyttömän hyvänmakuisia suuria vadelmia. Vielä niitä täytyy hieman raivata niin että välissä on hyviä polkuja marjojen keräilyä varten.


Tähän saunan ja terassin eteen olisi tarkoitus tehdä mansikkamaa tänä keväänä. Mies kantoi pohjaksi ulkosaunan eteisestä poistamiaan puruja. Minua askarruttavat etanat...saammeko mansikoita lainkaan kun penkin viereisestä naapurista niitä etanoita tulee eniten? No, taisteluun niitä vastaan ryhdytään taas kun ilmat lämpenevät hieman...


Onneksi vanhat kauniit pionit ovat selviytyneet talvesta ja siirrosta. Jouduin siirtämään niitä kaivinkoneen tieltä ja viime kesänä niiden kukinta ei ollut ihan niin hienoa kuin edellisenä vuonna. Mutta huomaa, että on kyllä vahva vuosikymmeniä vanha juurakko, joka ei helposti säikähdä.


Aamuaurinko paistaa ihanasti terassille -ehkä tässä voisi jokin lämmin kesäaamu juoda aamuteetä? Vaikka ovenpielet kaipaavat vielä maalia ja listoja ja kaikenlaista muutakin remonttipuuhaa on koko puolella Keltaista tupaamme, ajattelin silti laittaa taas kauniita kesäkukkia terassille.

Nyt toivon että ilmat alkaisivat lämmetä tosissaan että innostuisin puutarhahommista! Myönnän että täällä on ollut koleampaa kuin Barcelonassa koko talvena enkä ole vieläkään oikein tottunut tähän ilmastoon. Onkohan minusta tullut nynnerö suomalainen etelän leudossa säässä?!

Viikonloppuja kaikille, palaillaan taas!


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Koti kunnossa -vai onko?

Kaari heitti lukijoitaan hauskalla haasteella, johon päätin ottaa osaa näin tiistain kunniaksi:
Mitä reseptiä et uskaltaisi kokeilla:
Olen monenlaisia reseptejä innostunut kokeilemaan, mutta en lähtisi perkaamaan kalaa tai täyttelemään kokonaista kanaa tms. Ei, ne kalat ja kanat mitä laitan, täytyy olla valmiiksi perattua, fileoitua ja siistittyä ilman jänteitä ja läskejä ja muuta ylimääräistä. Muuten jätän ne kauppaan ja laitan kasvisruokaa.
Onnistuu-aina reseptisi:
Onhan niitä sentään...kana/soijarouhe-kasviskeitto on ainakin helppo ja takuuvarma. Sinne heitän paljon ja vaihtelevasti erilaisia kasviksia, perunaa, usein tomaattimurskaa sekä tietenkin reilusti mausteita. Tosi hyvää, terveellistä ja vielä erittäin kevyttä ja halpaakin, koska sitä syö monta päivää. Sitä tekee mieli etenkin lomien jälkeen tai muuten jos tuntuu siltä että on tullut syötyä hieman liikaa tai vääränlaista ruokaa.



Viikon paras syömäni ateria oli:
 Ostin ison savulohen perjantaina. Se oli todella edullinen (vain 4,50€/kg) joten olin hieman varuillani olisiko se jo liian vanhaa. Söimme sitä miehen kanssa iltapalaksi ja totesimme, että se oli ihan älyttömän herkullista ja tuoretta.
Sekä riittoisaa. Sain siitä vielä sunnuntaina täytettä kahteen pellilliseen pizzaa kun meille tuli paljon nuorisoa syömään. Oli oikein hyvä ostos se kala, lurps!


Taloustyö, josta oikeasti tykkään:
Varmaankin keittiön siivoaminen. Yleensä en ole mikään siivousintoilija ja siksi meillä onkin lähes aina jonkinasteinen luova kaaos. Keittiön kyllä tykkään pitää suurinpiirtein siistinä. Jos alan laittaa ruokaa ja siellä on edellispäivän (tai illan) tiskejä tai sotkuja, siivoan ne ensin pois. Kaappien järjestely on myös kivaa puuhastelua, mutta jostain syystä hyllyt eivät pysy kauaa järjestyksessä, heh.


Taloustyö, mitä vältän viimeiseen asti:
Silitys on jostain syystä olevinaan ikävää. No, ei minulla usein silitettävää olekaan. Toisethan silittävät kaikki vaatteet sukkia myöten, minä silitän ainoastaan juhlavaatteet tai tosi ryppyiset vaatteet ja verhot. Nuorempana kun harrastin ompelua säännöllisesti, monesti työvaiheisiin kuului silitystä ja se oli kivaa.

Ikkunoiden peseminen on myös sellainen puuha jota aina tulee siirrettyä. Onneksi mieskin innostuu siitä toisinaan joten ei ole aina minun kontolla.



Hyvät tapani:
Käytän samaa teekuppia ja leipälautasta monta päivää peräkkäin ettei tulisi turhaa tiskiä. 



 Huonot tapani: 
Kuljettelen teekuppiani, leipälautastani ja vesilasiani keittiön ja olkkarin välillä niin, etten löydä niitä enää ja otan sitten kuitenkin uudet...hehe
Samoin minulla on aina hukassa esim. villasukat (joita on kiva pitää koko ajan jalassa) -ja kännykkä. Ja kynät ja kotihousut ja ja ja... (ainiin: avaimet! Missä kassissa? Minkä takin taskussa?)


Kekkerit pelastava niksini:
Kaikenlaisia lasten synttäreitä, rippi- ja yojuhlia on tullut järjestettyä aika monet. Mielestäni ne ovat olleet ihan onnistuneitakin. Ehkä siksi, että olen osannut organisoida ja suunnitella ne etukäteen huolellisesti. Kutsut on lähetetty ajoissa ja tarjoilut suunniteltu hyvissä ajoin etukäteen. Olen tehnyt itse kaikki tarjottavat 95%:sti. Kun suunnittelee tarkkaan mitä voi leipoa pakastimeen etukäteen, mitä täytyy tehdä edellisenä päivänä ja mikä pitää jättää juhlapäivän aamuun, niin kaikki onnistuu.



Ärsyttävä etikettivirhe:
No, kotikutoisissa juhlissa minusta ei etiketillä niin kovasti ole väliä. Tietysti jos kutsussa esim. pyydetään tiettyä pukukoodia, sitä olisi hyvä noudattaa. Samoin kuten minulla itselläni -ja monella muullakin nykyään on jonkinlainen erityisruokavalio, olisi kohteliasta jollain lailla ilmoittaa mitä tarjottavat sisältävät. 

Tyylikäs puku miehelläni viime kesän hääjuhlassa, jossa pukukoodina tumma puku...

Tartu sinäkin tähän haasteeseen jos kiinnostaa!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Puutarhan oma kurre


Elämäni onnistunein kurrekuva -olkaa hyvä! Siitä jopa näkee, että sillä on jo talviturkki lähdössä ja kaunis kullanvärinen kesäturkki pilkistää alta. Onkohan tämä sama kurre joka on puutarhassamme oleillut jo vuosia? Nappasi silloin ensimmäisenä kesänä meiltä täysinäisen donitsipaketinkin puutarhan pöydältä...

En varsinaisesti ole näitä yrittänyt kuvata -eikä kalustonikaan anna kovin hyviä mahdollisuuksia, mutta nyt oli niin mainio tilanne ettei voinut mennä pieleenkään. Olimme ulkoilemassa ja tutkimme "tiluksiamme" (hah) tuolla puutarhassa kun mies huomasi oravan, joka lämmitteli korkealla puunoksalla. Katselin sitä siinä hyvän aikaa ja päätin lopulta hakea kameran sisältä. Vaihdoin 55-200 millisen kameraan ja siellä se orava istua nökötti vieläkin paikoillaan mennessäni takaisin ulos.


Se huomasi että kuvailin sitä muttei ollut moksiskaan. Huomasi oikein miten se tosissaan nautti auringon säteistä.

Tuo häntä...eikö olekin ihanan kuohkea!?

Kiitos kovasti muuten tervetulotoivotuksistanne viime postauksiini, niitä oli ihana lukea!



perjantai 17. huhtikuuta 2015

Viikko Suomessa -ilman läppäriä



Kukkuluuruu, terkkuja Keltaiselta tuvalta! Minulla on mielenkiintoinen viikko takanapäin. Tulin yksin Suomeen viime viikon perjantaina ja heti kotimatkalla huomasin, että olin unohtanut läppärin laturin Barcelonaan. 


Myönnän, että olin aika lailla kiukkuinen itselleni aluksi. Olin suunnitellut viettäväni yksikseni mukavia, laiskoja iltoja Netflix -sarjojen parissa ja postailevani puuhistani vielä Barcelonassa olevalle miehelleni. No, huomasin pian etten paljoa edes olisi ehtinyt sarjoja seurailemaan.



Innostuin kiertelemään järven rantoja, lähimetsiä, tutkimaan kevään etenemistä ja etsimään kukkasia. Niitä löytyi yllättävän paljon! Jäät lähtivät läheisestä Joutjärvestä ja tuntui tosi keväiseltä.

Puutarhassakin aloitin pikkuhiljaa haravoinnin, mutta aika märkää on vielä...




Räpsy: yritin kuvata vikkelää oravaa väärällä objektiivilla hehe...






Olen myös tavannut tyttäriäni Nooraa ja Erikaa lähes päivittäin. Olemme käyneet kiertelemässä kauppoja, syömässä herkullista ruokaa kiinalaisessa ravintolassa ja munkkikahvilla Arnoldsilla.

Kuva Nooran
Olemme myös viettäneet leppoisia iltoja yhdessä höpötellen, telkkaria katsoen ja herkutellen. On ollut ihana maistella taas suomalaista juustoa (miten edullista ja hyvää!), savulohta, karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Pyöräytin eräänä päivänä sitruunakakunkin, koska täällä leipominen vain on hauskempaa kuin Espanjassa.

Kuva Erikan

Toki olen päässyt rapsuttelemaan myös paljon tyttöjen koiria Titoa ja Luisia. Nekin olivat tosi iloisia nähdessään taas minut. Kävimme myös koirapuistossa, jossa tapasin ensimmäistä kertaa tyttöjen kaverin pienen Vilho -pennun. Se on 4kk:n ikäinen chihuahua, tosi seurallinen ja iloinen. Hieman se arasteli vilkkaita kamujaan, jotka näyttivät suurilta sen rinnalla.




Luis ja Tito tietysti innostuivat taas isottelemaan ja räksyttämään viereisen aitauksen suurille koirille ja juoksivat niiden kanssa edestakaisin niin tohkeissaan.


Hankin myös vihdoin viimein salikortin. Onhan se ollut suunnitteilla jo pitkään...kotikuntoilu kun ei pidemmän päälle ole niin motivoivaa. Koska olen monilla eri saleilla ja ryhmäliikunnoissa elämäni aikana käynyt, tiedän että innostun siitä taas kovasti. Ja kun osaa jo entuudestaan liikkeet, on helppo lähteä mukaan. 

Eli tällä viikolla on jo parissa bodypumpissa käyty ja tänään kaivan spinninkengät naflaliinista. Huomiselle taas varasin rentouttavan Bodybalancen. Jes, on kiva huomata että kyllä sitä vanhakin vielä jaksaa heh!

No miten sujui viikko ilman läppäriä rehellisesti sanoen? Kaksi ekaa päivää olin tosi harmissani ja laitoin lauantai-iltana uuden laturin tilauksen menemään kännykällä. Mies lupasi tuoda jo minun painavimman objektiivini laukussaan, sinne ei olisi oikeastaan enää isoa laturia mahtunutkaan. Ajattelin että ei haittaa että minulla on laturi molemmissa kodeissa.

Minulla on ollut vuoden älykännykkä mutta vasta tämän viikon aikan tajusin että voihan silläkin oikeasti katsella Netflixiä ja nettiohjelmia. Menin usein ajoissa sänkyyn ja tuijottelin pikkuruutua ja yllätyin miten hyvin siitä näki.

Haha -mainio Saul -sitäkin tulee seurattua Netflixistä. Tässä tosin on Movistar-puhelinfirman mainos Espanjassa, sama Saul vaan siihen kekseliäästi otettu mukaan.
Lopulta tajusin että saan pikkukännyllä hoidettua ja tehtyä lähes kaikki samat jutut kuin läppärilläkin, vähän hitaammin vain, esim. pankkiasioinnit. Kuvia tosin en voi sillä käsitellä enkä siten blogia päivittää (kokeilin sitäkin ja hermot meni), joten olin iloinen kun sain sen uuden laturin lopulta eilen -samaan aikaan kun mieskin palasi Barcelonasta. Silti, läppäritauko teki oikein hyvää!

Niin...miksi se mies tulikaan myöhemmin? Hmmm...kurkkaas tänne jos kiinnostaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille -vierailen taas blogeissanne hissukseen tutkimassa mitä teille kuuluu!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...