perjantai 26. kesäkuuta 2015

Hellettä, maailmanpyörää ja taidetta


Retki teemapuistojen luvattuun maahan vei meidät tutustumaan lähemmin Orlandon kaupunkiin. Kuten kerroinkin, me päätimme jättää helteessä jonottamisen (ja itsensä kipeäksi maksamisen muille) ja keskittyä muihin kuin teemapuistonähtävyyksiin.

Yksi niistä oli suuri maailmanpyörä, jonne päätimme mennä. En ole tainnut koskaan olla noin suuressa maailmanpyörässä (tämä on kuulemma samanlainen kuin Lontoossa), mutta ei siinä yhtään jännittänyt sillä se oli tehty superturvalliseksi ja nousi niin tasaisesti. Pidänkin enemmän perinteisistä vaunuista, jotka ovat sivuilta auki, niissä ottaa mahan pohjasta ensimmäisellä kierroksella kivasti!



Tässä olemme ihan ylhäällä. Näkymät tasaiseen Orlandon pikkukaupunkiin, suoalueille ja teemapuistoihin olivat hienot mutta aika tavanomaiset.



Etsimme jotain mukavaa lounaspaikkaa tovin kaupungilta, mutta päädyimme lopulta palaamaan Orlando Eye`n juuressa olevaan meksikolaisravintolaan. Siellä oli ihan hyvää syötävää.



Päivää ennen risteilyä majoituimme Fort Lauderdaleen kahdeksi yöksi. Teimme kävelyretkiä ympäristöön sieltäkin, välillä vilvoitellen kaupoissa, koska kaikissa oli ilmastointi. Tuntui ihanalta piipahtaa raikkaaseen kauppaan oltuaan kuumassa pätsissä käppäilemässä. Olihan se lämpö ihanaa, mutta aika uuvuttavaa.

Ihania kukkia puissa vai mitä?

Joissain puissa oli kauniin keltaisia kukkia
Paikallista asutusta pällistelemässä



Kookospalmu...Mangopuita oli lähistöllä myös paljon ja kypsiä tippuili tuolta koko ajan maahan. Onneksi ei osunut päähän. Meinattiin napata yksi mukaan mutta veitsi puuttui.



Harmi kun joudun aina auringossa pitämään hellehattua päässä, alkaa muuten äkkiä särkeä päätä ja tulee helposti auringonpistos. Ei paljoa voi pitää kivoja kampauksia hatun takia, pöö.

Vettä kului paljon...


Onneksi Fort Lauderdalessa oli parhaillaan menossa Frida Kahlon ja Diego Riveran taidenäyttely. Menimme innoissamme sinne, olen aina pitänyt Fridan taiteesta. Ja olivathan työt upeita, kuvata vaan ei tietenkään saanut. Harmi vaan näyttely ei ollut niin laaja kuin odotimme.

Toiletista tullessani näin upean valoteoksen (ja silloin kyllä kaivoin kamerani esiin):



Norsufani löytää kavereita joka puolelta!

Vanha vai muuten vaan ryttyinen?


Toivottavasti jaksoitte katsella kuvia loppuun saakka. En vaan saa näistä millään tiivistettyä lyhyitä postauksia vaikka yritänkin. Aina löytyy lisää kuvia mitä haluan änkeä mukaan...

Seuraavassa matkakertomuksessa kerronkin jo risteilystä!

Hyvää viikonloppua kaikille!


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Parhaita kesätuoksuja


Tänään työmatkalla (kyllä, olen aloittanut työt tällä viikolla!) näin useita tuoksuvia tukkipinoja. Oli kiva pysähtyä nuuskuttelemaan ja kuvailemaan niitä. Ihana metsän tuoksu, niin pihkainen ja täyteläinen.


Toinen kuvani on juhannusaaton yöltä. Olimme mieheni siskon luona maaseudulla juhannusta viettämässä ja jossain vaiheessa oli pakko tarttua mukana olleeseen kameraan, oli niin kaunista ja luonto parhaimmillaan. Rakastan sumun raikasta tuoksua kesäyössä. (toiset kuvat olivat aika tärähtäneitä, taisi parilla viinilasillisella olla osuutta asiaan heh)



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Alligaattoria puremassa


Floridassa on paljon alligaattoreita, etenkin etelässä Evergladesin suoalueen kansallispuistossa. Kissimmeessä ollessamme päätimme osallistua yhteen monista alligaattoripuistoista ja tehdä siellä suoajelun. Valkkasimme tämän puiston siksi, että siinä oli ajelun lisäksi eläinpuisto.


Mielenkiintoinen kauppakin sieltä löytyi. Ensin innostuin, että ostaisinko jotain pientä hauskaa tuliaisiksi, mutten lopulta sitten keksinytkään mitään.




Alueella oli kolme osaa;  pitkä silta josta pääsi veneille, sitten oli rämesightseeing siltojen päällä sekä se eläinpuisto. Tutkimme ensin rämealuetta koska veneille ei ihan vielä päässyt.

Rämeellä pääsi näkemään millaista luontoalueilla oikeasti on ja millaista koko Florida oli ennenkuin ihminen sinne astui. Aika kivan villin näköistä, tuolla niitä alligaattoreita elelee...


Puissa oli hassua "partaa"
Pitkien turvallisten siltojen (alla niitä alligaattoreita...) päässä oli laituri, jossa airboat -veneet odottivat n.kymmenen hengen ryhmäämme.



Meteli moottorissa oli huumaava ja siksi saimmekin kaikki korvasuojaimet. Vauhtikin oli aika kova ja vene kaarteli vedessä jännästi niin että mahassa tuntui. Oli ihan kivaa!

Näimme paljon erilaisia lintuja ja kaunista luontoa. Vähän mietin miten nuo linnut mahtavat häiriintyä kovaäänisen paatin huristellessa päivittäin tunnin välein, mutta hyvin ne näyttivät voivan. Lähtivät vaan pois tieltä. Onneksi vene ajelee samoja polkuja joten rauhallisiakin pesimäpaikkoja varmasti löytyy.



Oppaamme tarkat silmät havaitsivat kaksi suurta alligaattoria uiskentelemassa, mutta minä ehdin nähdä vain toisen sieraimet. (löydätkö kuvasta aalligaattorin sieraimet, heh...)


Pysähdyimme ihastelemaan kauniita kukkia järvessä (nimeä en enää muista...) Siitä en kyllä pitänyt kun opas pysäytti ihan niiden viereen, jotta kaikki halukkaat saisivat poimia niitä! Minusta luonnonkukkia vain ihaillaan eikä poimita. Ja mitä tekevät turistit kukilla? Ikävä kyllä melkein kaikki niitä keräsivät, olimme melkein ainoita jotka eivät niin tehneet.



Tälläisellä veneellä huruuttelimme:


Paattiretken jälkeen palasimme eläinpuistoon. Oli tosi kuuma joten monet eläimet olivat nukkumassa tai piilossa. Näimme kuitenkin mm. kilejä, hevosia, lintuja, seeproja ja tietenkin lisää alligaattoreita...



(Hmm...miltähän lintu on pelastettu ja miksi se on vielä häkissä?)





Alligaattoreita oli täällä paljon ja ne olivat varsin hyvinvoivan näköisiä isolla alueellaan. 


Keskellä oli iso lampi, jossa alligaattoreita oli paljon uiskentelemassa ja vaanimassa turisteja. Pääsimme katsomaan niitä sillalta, jossa oli korkeat teräsaidat. Alligaattori pystyy hyppäämään jopa kolme metriä ja juoksemaan maan pinnalla kovempaa kuin ihminen. Mutta vain 10 metriä, sitten se pysähtyy. Eli jos luonnossa törmää alligaattoriin ei kannata kiivetä puuhun, vaan lähteä kovaa juoksemaan karkuun.



Alueelta löytyi myös antilooppeja ja hirvieläimiä sekä seeproja sekä hevosen ja seepran risteytyksiä, mitä ihmettä! 


Siellähän niitä näkyi, ja aika veikeitä olivat.


Tavallinen seepra on kuitenkin kaikkein kaunein säännöllisine raitoineen.
Alueella oli myös erilaisia pieneläimiä joita esiteltiin yleisölle ja niitä sai koskettaa ja kuvata.




Tätä pidin kyllä jo eläinrääkkäyksen rajoilla: pieni alligaattorinpoikanen oli ensin kuumassa lasikaapissa ja sen kidan ympärillä oli ilmastointiteippiä. Alueen työntekijä esitteli sitä ja kaikki halukkaat saivat ottaa sen syliin, jonka jälkeen hän otti kuvia. (ja näitä kuvia sai tietysti myöhemmin ostaa...)




Meille riitti se hupi ja lähdimme metsästämään syötävää...

No ei onneksi sentään metsästää tarvinnut, vaan alueelta sai tilata alligaattorinlihaa. Tilasimme molemmille annokset, jotka osoittautuivat aika suuriksi. (jäi seuraavallekin päivälle)

Liha maistui aika paljon kalalta, mutta vähän myös kanalta ja näyttikin samalta. Ihan ok, mutta ei mitään ihmeellistä. Mutta olipas uusi tuttavuus! (aika hyvin kuitenkin meiltä jotka olemme hyvin nirsoja, emme syö yleensä kuin kanaa ja kalaa)





LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...