maanantai 28. syyskuuta 2015

Pysähdys Cozumelilla Mexikossa




Tässä vaihteeksi taas tarinaa alkukesän eksoottisesta matkastamme Atlantin taa...Ettei blogi täyty liikaa höpsöistä koiruli- ja remonttipostauksista. (Vaikka tulevan chihuvauvamme kunniaksi tässä nyt muistelemmekin Meksikoa...chihuthan ovat sieltä kotoisin!) Risteilytarina tuntuukin aika pitkältä kun ripottelen kuviani näin hissukseen vai mitä? Kyllähän viikkoon paljon mahtuukin. 

Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Mexikossa Cozumelin saarella. Se on tosi viehättävä ja rauhallinen pikku saari, jossa on vain 100 000 asukasta. Itse asiassa olemme olleet siellä aiemminkin päiväreissulla, silloin kun lomaillimme Meksikossa jokunen vuosi sitten. Siitä jäi hyvät muistot, snorklasimme siellä ja vuokrasimme vielä skootterinkin. Nyt lähdimme laivasta jälleen kävelemään ja muistelemaan paikkoja.

Olenko kertonut että muina lomapäivinä oli kuuma? No, tämä Meksikonpäivämme oli ehdottomasti kaikkein kuumin ja hiostavin kaikista mikäli mahdollista. Ja me hullut kävelimme kaikkein pisimmän matkan juuri tuona päivänä!




Joka puolella oli niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa vaikka seurasimme vain rantaviivaa! Asutusta ei ollut kovin paljon ja muutenkin oli aika hiljaista. Ehkä vilkkain turistisesonkiaika oli vasta tulossa? Joitain viihtyisän näköisiä baareja ja ravintoloita oli auki, mutta niissä ei juuri ollut ketään. Maksullisia rantoja, turistimyymälöitä ja joitain pikku hotellejakin näimme. 


Tupakkia, alkoholia ja muitakin aineita millä pään saisi sekaisin myytiin siellä täällä.


Mitäs mies tässä kurkkiikaan...?

Siellä oli delfiiniaitaus, jossa turistit pääsivät maksua vastaan uimaan niiden kanssa. No, me emme halunneet kannattaa sitä touhua, vapaana uiskentelevat delfiinit ovat paljon kivempi juttu!



Värikkäitä matkamuistoesineitä oli vaikka miten paljon...nämä pääkallot olivat hauskimpia:


Yht`äkkiä muutama nuori opiskelija halusi haastatella meitä matkailualan koulutehtävää varten. Heitä nauratti ja jännitti kovasti haastatella turisteja. Ja meillä kun oli niin hassut nimetkin!


Kun pääsimme San Miguelin kaupunkiin saakka, talot alkoivat olla kauniimpia ja värikkäämpiä. Kävimme ostamassa kylmiä oluita ja istahdimme puistoon varjoon sammuttamaan janoamme.




Outo hörhelö palmun rungossa...ei Barcelonassa tuollaisia ole...





Kyllä tällä rannalla kelpaa taukoa viettää vai mitä?


Sanoinko jo, että näitä pääkalloja oli joka putiikissa? Vaikka kauniin värisiä olivatkin, niin ei silti mun juttu.

(Heti kun silmä välttää...)
 Koko päivä tuolla käppäillessä taas hurahtikin mukavasti ja palasimme laivan herkkupatojen ja uima-altaiden ääreen. Seuraavalle aamulle olimme varanneet mukavan viimeisen risteilypäivän yllätyksen. Mutta minkä, siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Keksi minulle nimi...ja voita!



"Hei kaikki, minä olen pikkuruinen Siiri (tai sillä nimellä kasvattajani on minua tähän saakka kutsunut). Vaikka olen kuvassa vasta kolme viikkoa vanha, minusta kasvaa isona suuri koira. Ainakin itseni mielestä...kertovat ettei chihuahua kasva kovin isoksi -mutta sehän nähdään!"



Kävimme siis reilu kolme viikkoa sitten katsomassa tätä söpöliiniä. Vaikka kaikki tuntui olevan kunnossa, en kuitenkaan varannut vielä koiraa. Kyllä, päätös ylipäätään koiran hankkimisesta oli silti jo vahvistunut! Kiitos kovasti teille mielenkiintoisista kommenteista koiranhankkimispostaukseeni! Eihän siinä enää mieltä voinut muuttaa kun alkoi katsella chihuahua -kuvia netissä...



Katselin ja tutkailin monia muitakin "ehdokkaita". Kävin katsomassakin. Alkuperäinen ajatus minulla oli, että ehdottomasti narttu, lyhytkarvainen ja mieluiten vielä valkoinen. Onhan niitä koiria pilvin pimein "markkinoilla". Pimeilläkin sellaisilla, sen opin huomaamaan. Sai olla pää kylmänä koko ajan. Enkä tainnut silti aina olla, mutta onneksi läheiset välillä potkivat minut maan pinnalle. 

Aika nopeasti se päätös silti tuli. Palasimme viime viikonloppuna katsomaan Siiriä ja jotenkin se Siiri taisi valita minut enkä minä sitä. Mies ja tyttäret olivat mukana ja kaikki olivat sitä mieltä että hei, tämä on hyvä koira, hyvä kasvattaja, hyvät terveet vanhemmat. Kaikki tärkein oli siis kasassa. 



Varasimme pennun saman tien, mitäs sitä enää miettimään. Se kotiutuu kuitenkin vasta matkamme jälkeen. Mikä on ihan hyvä juttu, se pääsee rauhassa vierottumaan emosta ja minulla on aikaa "opiskella koiria" ja niiden kasvattamista sekä hankkia kaikenlaista tarpeellista. Kynsisakset ja kantokassi on jo hankittu! Siitä tulee kansainvälinen citykoira, joka pääsee vaeltelemaan Barcelonan kukkuloilla ja oppii sujuvasti kommunikoimaan erimaalaisten koirien kanssa kaupunkiympäristössä. Suomessa se pääsee metsäretkille ja puutarhahommiin mukaan. Saapa se potkia meikämamin jälleen lenkkipolullekin!

On tämä silti aika jännittävää. Ei kai sitä ihan vielä oikein tosissaan tajuakaan, että se nyt sitten tulee meille. Turkista muuten ei tiedä vielä kun emä on lyhytkarvainen ja isä melko pitkäkarvainen (ja musta!) Aika tuuhealta ja pehmeältä se kuitenkin tuntui.

(kuva kasvattajan)
Kasvattaja on antanut pennulle nimen Siiri. Aluksi päätin että muutan sen enemmän koiramaiseksi vekkulinimeksi. Toisaalta olen tuohon Siirinimeenkin jo tottunut -ei se rumakaan ole. Näyttääkö koira sinusta Siiriltä? Haluatko auttaa keksimään sille uutta nimeä?

Osallistua voit niin monella nimiehdotuksella kuin haluat. Valkkaan itse parhaan vaihtoehdon lokakuun lopussa kun puppymme kotiutuu. Jos mikään vaihtoehdoista ei miellytä minua, keksin itse jonkin toisen...tai sitten hauveli pysyy Siirinä!

Palkintona parhaan nimen keksijälle (tuli se sitten koiralle tai ei...) lähetän tämän upouuden kauniin Paulo Coelhon kalenterin "Uskallus" Nämä Coelhon kalenterit ovat iki-ihania, minulla on ollut näitä jo useita!


Osallistua kannattaa siis mahdollisimman monella nimiehdotuksella -rajaa ei ole! Mitä enemmän vaihtoehtoja keksit, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on saada kalenteri omaksesi! Kilpailu on avoin kaikille blogini lukijoille ja seuraajille, myös anonyymeille. Ainut ehto on, että postitan kalenterin ainoastaan Suomeen. Muistathan laittaa sähköpostiosoitteesi mukaan! 

Ja saa jakaa facessa tai blogissa, suloisen koiranpennun kuvat saavat kaikki hymyilemään!






torstai 17. syyskuuta 2015

Remontti jatkuu (tai alkaa...)


Pihasauna-kesäkeittiöremontti etenee hissukseen. Miehellä on ollut aika paljon muita töitä joten ei tässä ihan vielä saunomaan päästä. 

Katto oli tarkoitus ensin tukea ja laittaa uudet laudat päälle, mutta se osoittautuikin aika mädäksi, joten se piti vielä purkaa. Inhoa puruhommaa siis oli taas tiedossa...


Tyttäremme Noora oli viikon Barcelonassa ja meillä oli Tito hoidossa. (Instagram -seuraajat varmaan jo huomasivatkin Titokuvien lisääntyneen...) Se hääräsi innoissaan apuna puutarhassa ja remontin keskellä.




Purujen seasta löytyi vanhoja 20- ja 30-lukujen lehtiä. Oli Etelä-Suomen Sanomia, Pirkkaa, Kotivinkkiä ja jotain säästölehtiä. Lueskelimme joitain juttuja välillä ja nauroimme hassun mahtipontiselle suomenkielelle.


Puruhommat ovat niin kurjia että niissä harmaantuukin hetkessä:


Aika kivan avara tilasta tuli kun loputkin vanhat laudat oli purettu. Leikittelimme hetken ajatuksella nostaa tilaa, mutta päätimme ettei se taida sentään olla tarpeen.


Saimme katosta jälleen lisää polttopuita pönttikseen kylmeneviä syysiltoja varten. 



Lähdin töiden jälkeen Titon kanssa usein läheiselle rannalle. Se ei mielellään tee pitkää lenkkiä, mutta onneksi oli niin lämpimiä päiviä ettei sitä ihan perässään tarvinnut raahata...



Joku vanhempi rouva pulahti vielä uimaankin (juu en minä, vaikka vanhempi rouva taidan olla jo itsekin...)


Yritän syksyä kohti piristää jälleen blogia. Oman aikansa vie työ ja yhteinen harrastuksemme (remontin lisäksi) espanjan opiskelu. Käymme aikuislukiossa kaksi kertaa viikossa ja tahti on aika kova. Läksyjä tulee reilusti ja meillä on oikein kokeitakin. Vaan on mukavaa jälleen opiskella espanjaa...jos sitä taas osaisi hitusen paremmin seuraavalla Barcelonan reissulla...

Niin...moni jo kyseleekin koska taas lähdemme sinne. Itse asiassa liput on jo tilattu. Lähdemme muutaman viikon kuluttua, mutta minulla on työsopimus vuoden loppuun joten tulen sitten viikon päästä takaisin (sain tehtyä viikon sisään jee) Mies uhkasi jäädä sinne vielä sen jälkeen joksikin aikaa, pöö.

Talvesta ei tiedä vielä. Toki minua kauhistuttaa ajatus talvesta kylmässä Suomessa, mutta jos sattuisin saamaan jatkosopimuksen töissä, niin toki jäisin. Kyllähän rahaa aina tarvitsee. Mutta saa nähdä miten käy, ajattelen että minulla on tässä eräänlainen win-win -tilanne, kumpikin vaihtoehto on kiva. Jos työt tosiaan loppuvat, minähän painun takaisin Barcelonaan saman tien! 

Ainakin ikävä sinne on jo kova. 

Omppuja tulee tänäkin vuonna, mutta vähemmän ja ne ovat matoisempia. No, ei haittaa, hyvä välillä näin...

Viikonloppuja kaikille!


torstai 10. syyskuuta 2015

Mystistä sumua



Onneksemme on ollut tarpeeksi kylmää ja kosteaa, että auringonlaskiessa on maahan alkanut muodostua sumua. Se on kuuran lisäksi syksyssä kaikkein upeinta. Sumu on niin kaunista kuvattavaa, se antaa maisemille kivan salaperäisen tunnelman.


tiistai 8. syyskuuta 2015

Miten hyvin mieheni tuntee minut?

Päätin tiistai-illan ratoksi bongata Tiian blogista idean, jossa kysyn mieheltä kysymyksiä minua koskien. Näistä nähdään miten hyvin hän minut tuntee. Ensin siis hänen vastaus  kysymykseen ja suluissa minun:

1. Jos Sari katsoo telkkaria, siellä todennäköisesti pyörii..
Sturm der Liebe (No kyllä tätä hömppistä tulee edelleen seurattua...öhöm...)

2. Minkä kastikkeen Sari valitsee salaattiinsa?
Yleensä ei mitään, korkeintaan oliiviöljyä. Joskus esim. ravintolassa valkosipulikastike. (Totta!)

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Kurpitsa, puolukkasurvos ja selleri. (Miten mies muistikin kaikki pahimmat? Näitä siis en ole koskaan oppinut syömään vaikka kasviksista muuten tykkäänkin)

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, Sari tilaa..
Sari tilaa todennäköisesti lohta ja kuoharia. (Juu juu!)



5. Mikä on Sarin kengänkoko?
Se vaihtelee..39-41 riippuen maasta ja valuutasta. Siis lestistä. Suurenemaan päin... (Ihmeesti jalka kasvaa koko ajan. Vuosiin en ole enää 39:n kenkiä tainnut ostaa, ennemmin yhä useammin 41:set...)

6. Jos Sari keräilisi jotakin, se luultavasti olisi..
Kenties norsuja...? Mitä muutakaan Sari voisi kerätä? Ehkä kotiloita puutarhasta! (Hih, juuri niin!)



7. Mitä Sari voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Lohta! Mieluummin vielä lämminsavulohta. (Kyllä vain, onneksi hain taas tänään ison lohen jota riittää taas muutamaksi päiväksi, lurps!)



8. Minkälaista musiikkia Sari kuuntelee?
Pohojanmaanpoika Tähkää tai hevirokkia. Vaikkapa Serj Tankiania ja Rammsteinia. Tarja Turunenkin käy. (Juupa juu, maku siis vaihtelee laidasta laitaan!)

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Jussielokuvista (jasonstatham) tai kaikista Almodovarin leffoista. Ja kaikista hauskoista, romanttisista pöhkötarinoista, kuten Amelie tai Sekaisin Marista. Sen tyyppisistä jutuista. (No joo, monenlaiset sekopäätarinat natsaa, myös scifitarinat ja fantasiajutut!)

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Tommoset vihertävät...epämääräiset. (Ai epämääräiset? No, keskellä on kullanruskea rinki ja reunus vihreää, onhan ne vähän hassut)

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Minä. (Näin on)



12. Asia, jota Sari usein tekee ja josta hän ei pidä.
Keittiön siivous ja etanoiden poimiminen. Sari inhoaa niitä puutarhassa. (No ei nää nyt ihan niin inhokkihommiakaan ole, mutta pakko tehdä.)

13. Missä Sari on syntynyt?
Ylöjärvellä papereiden mukaan mutta Loviisassa oikeasti. (Juu, en ymmärrä miksi pitää merkata syntymäpaikaksi jokin muu kuin missä konkreettisesti on syntynyt...)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Unelmatorttu. (Mikäs siinä, nami... synttärit kohta tulossa että olisihan se kiva ylläri!)

15. Minkä parissa Sari mielellään viettää useita tunteja?
Shoppailemassa ja aikaa viettämässä tyttärien kanssa. (Joo on kiva kierrellä putiikkeja, käydä syömässä tai teellä ja höpötellä kaikenlaisia tyttöjen juttuja. On ihanaa kun on aikuisia tyttäriä!)

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Monia asioita. Kieliä, kuten esim. englantia ja saksaa. Sari osaa myös piirtää ja maalata. (No kiitos vain, itse en osaa itseäni niin kehua erityisen hyväksi missään. Ennemmin olen aina ajatellut että osaan monia asioita keskinkertaisesti)

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Minun mielestä maustamaton jogurtti ja rahka on hyvin outoa. Ja vihersmoothiet. (Juu mies ei pidä happamista mauista. No minä olen lapsesta asti tottunut niihin joten esim maustamaton jogurtti on herkkua ja valmiiksi maustettu on imelää)

Ai ja herneen versotkin ovat herkkua!

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Periaatteessa avaimia, kännykkää ja lompakkoa. (Juu kyllä ne täytyy aina olla mukana. Ainakin jos yksin lähden liikkeelle. Heti jos mies tulee mukaan niin jotain näistä jää...)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Minunko lisäksi? No ei vaan...ainakin kylmä ja märkä sää, ja nälkä. (Joo, en pidä tosiaan yhtään kylmästä. Ei sadekaan ole niiiin paha kunhan on lämmin. Mutta kylmyys on kauheaa! Niin ja nälkä. Jos ruokailutauko venyy, tulen kiukkuiseksi.)



20. Entäs piristymään?
Pikku chihujen näkeminen, aurikoinen sää ja kivat yllätykset. (Muun muassa, ja moni muukin asia...kuten suihku, päivätorkut, lenkki metsässä, ulkona syöminen tai vaikkapa kivat vierailut kylässä tai hauskoissa paikoissa/näyttelyissä tai leffassa yms)



Tälläisiä tällä kertaa, vanhoilla kuvilla höystettynä. Ehkä joku on huomannutkin että postaustahti on vähän hidastunut. Täällä kuitenkin ollaan ja välillä käydään tsekkaamassa teidänkin blogejanne...

Mukavaa viikonjatkoa kaikille, palaillaan taas kunhan keretään!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...