sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu tuli, joulu meni



Koska olin kaksi viikkoa lomalla ennen joulua, ehdin valmistella kaikenlaista. Tosin jos totta puhutaan, ensimmäinen viikko meni ihan vain nautiskellessa vapaudesta pääosin sohvan uumenissa, mutta innostuin minä salillakin taas käymään. 

No, tokalla lomaviikolla tajusin että jouluaatto tulee enkä ole vielä mitään tehnyt. Lahjat oli ostamatta (mutta onneksi suunniteltu mielessä jo), koti siivoamatta ja leipomukset leipomatta. Aloitin ikkunoiden pesusta ja keittiön kaappien siivouksella ja siirryin sitten leivonnaisten kimppuun. 


Tajusin ettei aika riitäkään kaikkeen suunnittelemaani, koska loma loppui ja aloitin työt taas paria päivää ennen aattoa. Onneksi mies oli kotona ja Erika tuli tänne myös, he hoitivat ruokaostokset sillä aikaa.


Yhdessä teimme jouluaattona jo aiemmin suunnittelemani joulumenyn. Myös loput siivoukset ja joulukoristelut saimme valmiiksi ennen aattoiltaa. Kaksi lapsistamme oli aattoiltana ruokailemassa, ja loput kaksi tulivat seuraavina päivinä kyläilemään.

Erika ja Luis, minä ja Siri ja Noora ja Tito

Savulohta, auralohirullaa, perunalaatikkoa, erilaisia kasviksia ja mausteista broileripataa...nam!

Jälkkäriksi Katalonialaista turronia Barcelonasta sekä mutakakkua jäätelöllä ja vadelmilla...sekä tietysti joulutorttua, piparia ja suklaata...pitkin iltaa.

Vasemmalla Erikan kouluaikana askartelema enkeli
"Missäs minun paketti onkaan?"


Leppoisasti nämä joulunpyhät ovat menneet myös Sirin kanssa. Se on osoittautunut erinomaiseksi seurakoiraksi eikä juuri räksyttele vieraille vaan on heti kaikkien kaveri. Se kulkee näppärästi kantokassissa auton takaistuimella mukana kyläänkin. Pari kertaa se on päässyt ostoskeskukseenkin, mutta se on jo vähän jännittävä paikka.





Sen lempparipuuhaa on kaikenlainen silppuaminen, ja se onkin saanut lempinimen Siri-Silppuri. Tärkeät postit kannattaa äkkiä pistää talteen, muuten ne on kohta syöty. Pihaltakin se kantaa aina "aarteita" sisään; kuivuneita lehtiä, oksia, jäniksenpapanoita, roskia...ja silppuaa ne tässä olkkarin matolla.

Hassua muuten että Siri näyttää kuvissa melkein aina tuollaiselta hassulta ressukalta. Oikeasti se on livenä iloinen vekkuli, joka vipeltää innoissaan paikasta toiseen metkut mielessä.


Remmikävelystä se ei vielä ole kovin innoissaan, ainakaan jos on pakkasta. Onneksi meillä on oma puutarha jossa voi juoksennella.

Tänäänkin on ollut uskomattoman kaunis aurinkoinen ilma. Minä en itse asiassa lunta kaipailisikaan, ne noin +10 asteen ilmat ovat paljon parempia. Heti kun tulee pakkasta saa tunkea sukkahousuja ja villapaitoja päällysvaatteiden alle ja silti palelee, ei kiva.


Hieman on tässä onneksi selkiytynyt ensi vuoden suunnitelmat. Eli jatkan entisessä työpaikassa vielä ainakin kaksi kuukautta, sitten suuntaamme Barcelonaan kolmisin. Liput on jo varattu myös Sirille! Sillä on myös oma söpö EU-passi, johon tulee vielä kuvakin.

Perhepotretti meistä, jonka joku ehkä tuolla Facebookin puolella jo bongasikin
Miten teidän joulunpyhät ovat menneet?


maanantai 14. joulukuuta 2015

Malmgårdin joulumarkkinat ja Loviisan Wanhat Joulukodit


Viime lauantaina oli hauska päivä. Veimme jo aamulla Sirin hoitoon tyttärelleni ja lähdimme ystävämme kanssa kohti Malmgårdin joulumarkkinoita. Seuraa siis aikamoinen kuvapläjäys tuolta päivältä, toivottavasti jaksat selata loppuun saakka!

Ensin meinasin lähteä kahdestaan kaverin kanssa mutta kun mies kuuli mihin kartanoon olimme lähdössä, hänkin halusi mukaan. Hän on kuulemma ollut nuorena poikana, n. 30v sitten maalaamassa rännejä tuolla kartanolla ja siitä asti ajatellut että olisi kiva vierailla siellä uudelleen.

Kartanohan oli aivan upea ja se veti vertoja eteläisemmän Euroopan linnoille ja kartanoille. Kartano on ollut Creutzien kreivisuvun omistuksessa 1600-luvun alusta lähtien. Nykyisin se on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja sen ohessa siellä toimii myös Malmgårdin panimo.


Mies muisti että tuon ylemmän kuvan patsasta oli kreivi kehottanut erityisesti varomaan...Isolla nosturilla kun nuori mies pihoilla ajeli niin varmaan kreiviä vähän jännitti.

Ja tuon alemman portin läpi kuulemma ei saanut lainkaan ajaa (ettei vanhat hienot aidat vaan hajoa):


Pihoilla oli paljon rakennuksia ja latoja. Myyntikojuja oli tullut aika paljon joulumarkkinoille ja panimon tiloissa oli vielä myymälä. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä.


Ilma oli aika kylmä joten kuuma glögi lämmitti mukavasti:


Suuressa ladossa oli lisää myyntikioskeja. Taisimme kaikki tehdä jouluostoksia: minä löysin itselleni raitaiset villasukat (jotka laitoin heti jalkaan!), maalaisleipää ja joulusilliä. Mies löysi herkullisen aurajuusto-lohirullan. Ystävämme löysi nätin kassin ja joululahjoja.


Joulumarkkinoiden jälkeen ajoimme Loviisaan. Siellä oli Wanhan ajan Joulukodit -tapahtuma. Kymmenen vanhaa puutaloa oli avannut ovensa yleisöä varten ja joistain sai myös ostaa jouluherkkuja tai käsitöitä.

Ensimmäinen jossa vierailimme oli vanha majatalo "Helgas". Se oli melko perinteisesti sisustettu joulun tunnelmaan. 





Täällä oli niin herkullisen näköisiä leivonnaisia joten päätimme pitää samalla kahvi+tee tauon täällä. Itseleivotut karjalanpiirakat olivat älyttömän hyviä, samoin kakutkin joita maistelimme.


Yksi minun suosikkitalojani oli Lilla Ljuva. Se oli pikku koti täynnä kekseliäitä yksityiskohtia ja kauniita joulukoristeita. Tämän penkin verannalta olisin heti halunnut mukaan:





Pipareita ikkunalle...kiva idea! Ikkuna keittiötason päällä jenkkityyliin on minullakin ollut haaveena mutta vielä ei ole missään kodissa sellaista ollut.



Menimme myös Laivasillan joulutorille. Alkoi pakkastaa enemmän ja meri oli kauniisti jäätymään päin. Liikkeellä oli täälläkin paljon ihmisiä ja sinne oli järjestetty lapsille mm. poniratsastusta.





Villa Aaltonen oli myös mielenkiintoinen tuttavuus. Ensinnäkin sitä ympäröi selvästi tosi vanha puutarha. Itse talo taas toi minulle nostalgiset tunteet pintaan. Olen nimittäin syntynyt Loviisassa ja asunut siellä kahdessa talossa varhaislapsuudessa. Toinen niistä muistutti tätä aika paljon.


Piharakennuksessa oli hämyisä glögikellari ja päärakennuksessa oli lounas tarjolla.

Seimikuvaelma toi Espanjan mieleen.
Ulkorakennuksen seinässä oleva teksti sopisi meidänkin elämämme motoksi:


Seuraava koti; Vackerbacka teki meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Portti sinne ei näyttänyt erityisen kutsuvalta, mutta pihapiiri oli synkästä vuodenajasta riippumatta kivan boheemin oloinen.


Mies bongasi heti ihastuksissaan tuon tukien päälle rakennetun majan ja päätti että hän rakentaa lapsenlapsille joskus samanlaisen! 


Talo sisältä oli aivan yhtä hurmaava. Se oli sisustettu kivasti vanhaa kunnioittaen mutta uutta oli tuotu sopivasti mukaan.

Ulkona oli myös putiikki jossa talon emäntä, tekstiilitaiteilija möi kauniita juttuja.




Tällä alueella oli paljon vanhoja taloja ja tunnelma sen mukainen. Ihan kuin olisi siirtynyt ajassa parisataavuotta taaksepäin vaikka autoja olikin.


Kävimme tällä samaisella aukiolla syömässä kana-halloumijuusto risottoa. Ai kun olikin maukasta!


Syötyämme oli jo pimeää ja kello sen verran paljon että laskimme ehtivämme käymään vielä kaksi taloa läpi. Toinen niistä taisi saada meiltä vähiten pisteitä, mutta onneksi viimeiseksi valkkasimme Kuninkaanlampi -talon, jonka avara ja lämmin sisustus sekä upeat maalaukset tekivät vaikutuksen. Maistelimme vielä talon venäläisrouvan leipomia leivonnaisia ennen kotiinlähtöä.

Täälläkin oli ulkona puoti jossa oli kauniita esineitä, joita oli kiva ihastella.




Ihana terassi jollaisen mielelläni haluaisin meillekin!


Oli siis mukava päivä kertakaikkiaan. Kivempi näitä vanhoja taloja on kierrellä kuin Asuntomessuilla uusia katselemassa. Näissä on henkeä ja persoonallisuutta. On jännää katsella millaisia muut ovat vanhoista taloistaan rakentaneet ja miten ne on sisustettu. 

Mielestäni tämäntyylisiä tapahtumia saisi tulla muihinkin kaupunkeihin! 

Oletko sinä jo käynyt jossain Joulumarkkinoilla tai joskus ihastelemassa näitä wanhoja taloja?


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kesäpäivä Miamissa


Keskellä pimeintä syksyä on kiva piipahtaa jälleen viime kesän aurinkoisen Floridan matkan muisteloihin. Olimme juuri palanneet risteilyltä takaisin Fort Lauderdaleen ja meillä oli vielä viikko lomaa jäljellä. 

Erään kauniin päivän vietimme Miamissa. Hotelliltamme ei mikään kauhean pitkä matka Miamin keskustaan ollut mutta ruuhkia oli sen verran että matkaan meni yllättävän kauan.


Auton ikkunasta kuvasin rikkaiden asuma-aluetta rannassa.


Ensimmäinen päämäärämme oli mennä katsomaan holokaustin muistomerkkiä. Se oli rauhallinen ja pysäyttävä paikka lähellä kaikkea suurkaupungin hälinää. Teos oli upeasti toteutettu, keskellä kaunista lampea oli suuri kauas näkyvä käsi, jonka juurella lähes oikean kokoiset ihmishahmot kiipeilivät.


Lammen ympärillä oli rauhallinen kuja jossa oli aitoja kuvia keskitysleireiltä. Kyllä tuolla oli tunteet pinnassa, ei voi ymmärtää ihmisten julmuutta toisiaan kohtaan.




Yhtäkkiä näimme valtavan kokoisen leguaanin aidan päällä korkealla. Se näkyi vieläkin paremmin mutta minulle sattui juuri tässä tilanteessa jokaisen matkailijan ja kuvaajan pahiten pelkäämä juttu: kamera jäi jumiin, se ei vaan suostunut ottamaan kuvaa. Se on tehnyt sitä ennenkin helteellä, ja putsailin objektiivin kiinnityspintoja jos niissä olisi taas jotain kosketusongelmaa. Ei mitään. 

Lopulta huomasin näytössä ilmoituksen, että "muistikortti täynnä". Okei, vaikka ostin ennen matkaa 16 G kortin, sekin oli täyttynyt. Äkkiä poistin joitain vähemmän onnistuneita kuvia kortilta ja sain vielä jonkinlaisen kuvan tuosta uljaasta ja vähän pelottavastakin otuksesta:


Leguaani lähti hissukseen liikkeelle ja kiipesi miehen päällä olevan ristikkokatoksen päälle. Hän levitti käsiään josta päättelimme elukan olevan noin kaksimetrinen, huh!



Muistomerkiltä suunnistimme keskustaan. Parkkiongelmaa pohtiessamme löysimme siihen helpon ratkaisun: vilkkaan rantakadun varrella oli eräänlaisia kioskeja, jotka myivät parkkikortteja. Auton sai jättää siihen ja tyyppi kävi parkkaamassa sen jonnekin lähistölle. Eikä maksanut paljoakaan.

Olimme paahtavassa helteessä käppäillessämme jo tosi janoissamme joten pysähdyimme rantakahvilaan välipalalle ja olusille. Olipas suuret tuopit mutta hyvin meni, kuumuus janotti niin kovasti!


Söimme samalla quesadillot, oli tosi herkullista!


Lounaalta suunnistimme rannalle päin. Siellä oli paljon tyyppejä viettämässä rentoa iltapäivää, ihan kuin Barcelonassakin.


  Ranta oli uskomattoman kaunis ja suuri. Jännän valkoista hiekkaa. Vesikin oli tosi lämmintä, tosin emme menneet uimaan. Halusimme vain käydä katsastamassa rannan.




Rannalta pois tullessamme poikkesimme joihinkin putiikkeihin (ilmastointi tuntui ihanalta...) ja bongasimme rantakadulta kauniita vanhoja autoja sekä art deco -rakennuksia.





Itse asiassa kauemminkin tuolla olisi viihtynyt, mutta alkoi sataa. Kävimme vielä kahvilla mukavassa sivukadun kahvilassa ja sitten lähdimme ajamaan Fort Lauderdalea kohti. Harmi kun hotellimme oli kaukana Miamista tylsässä paikassa, tässä kauniissa kaupungissa olisi olisi ollut mielenkiintoisempaa. Ajomatka takaisin hotellille oli jälleen aika hermoja raastava ruuhkan vuoksi, joten emme halunneet uudelleen Miamiinkaan ajella.

Muuten jäi kyllä tosi hyvät muistot kaupungista! Jos joskus menen elämässä Floridaan uudelleen, Miami olisi se paikka, muualle tuskin olisi niin suurta intoa.

***

Hyvää Itsenäisyyspäivän illan jatkoa kaikille!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...