maanantai 7. maaliskuuta 2016

Vastauksia kysymyksiinne...Keltainen tupa ja vähän muutakin!

Kiitos kaikille jotka kommentoivat mielenkiintoisilla kysymyksillä Kysy pois -postaukseeni. Koska kysymyksiä tuli paljon Barcelonasta, Keltaisesta tuvasta ja koirista joten päätin jakaa vastaukset kahteen postaukseen.  Ensin vastailen niihin muihin kysymyksiin, sitä Barcelonajuttua saatte vielä vähän odottaa. Tässä siis kysymykset niin kuin ne minulle esitettiin:




Mitä teet työksesi, siitä olisi mielenkiintoista kuulla. Jotain käsiin liittyvää, taidetta?

Hmm...työpaikkani ovat vaihdelleet elämäni aikana laidasta laitaan. Olen ollut valokuvalaboranttina, maalarina, 3D-mallintajana, vanhusten virkistystoiminnassa jne...viimeksi olin töissä toimistossa ja sinne toivon vielä palaavani Barcelonan jälkeen. Työurani on ikäisekseni aika lyhyt, olin aikoinani 7 vuotta kotiäitinäkin (jona aikana 3v Saksassa), sitten neljän vuoden opinnot ja joitain työttömyysvuosiakin väliin mahtuu.

Ihan taiteiden parissa en ole koskaan työskennellyt joitain harjoittelupaikkoja lukuun ottamatta. Tavallaan ihme kun jo nuoresta asti haaveilin jostain luovasta ammatista. Ensisijainen toiveeni oli päästä johonkin taidekouluun tai taiteita soveltavaan koulutukseen. Olinkin ikionnellinen päästessäni aikuisiällä opiskelemaan muotoilua. Lopulta siltä alalta ei ole itselle mitään työtä löytynyt. Luulisin että minulta puuttuu tarvittavaa kunnianhimoa ja yrittäjyyttä alalle. Toivoisin kuitenkin että jossain vaiheessa elämää olisin kenties mukana jossain mukavassa taiteellisessa hankkeessa...suunnitelmia vähän pyörii päässä mutta mitään tarkempia en ole vielä toteuttanut...siihen saakka saan toteuttaa luovia hulluuspuuskia harrastusten kautta.

Eräs vanha öljyvärityöni

Keltaisen talon remontti, lisää kuvia sieltä. Mä olen jo niin unohtanut miltä siellä näyttää?


Tässä muutama kuva viime keväältä...nyttemmin on koiran myötä mattoja pistetty jemmaan joten lattia näkyy paremmin. (Ja se on täynnä leluja ja koiranluita...) Tuon sohvan viereisen pikkupöydän vaihdoin juuri hieman suurempaan ovelliseen, joten saan käsillä olevia tavaroita siistimmin jemmaan. 

Meillähän oli ennen kaksi mustaa nojatuolia tässä olkkarissa. Periaatteessa ihan mukavat istua mutta meillä käy aika usein vieraita (nuorisoakin kerralla paljon) ja oli ikävää kun ei löytynyt kunnon istumapaikkoja kaikille. Samaten ne näyttivät mielestäni niin synkiltä tumman lattian kanssa, en vaan kertakaikkiaan tottunut niihin. Lopulta ostimme nettikirpparilta tämän vaalean sohvan, ei se mikään laatujuttu ole mutta toimii paremmin kuin ne nojatuolit.



Ei toimi ei...tässä siis entiset nojatuolimme...

Pönttikseen olemme olleet tosi tyytyväisiä ja tulta poltettiin päivittäin tänäkin talvena. 


Itse asiassa kuvia kaivellessani huomasin että keittiöstä ei ole tämän parempaa kuvaa kuin mitä se tuosta ylhäältä näkyy. Meillä on siis Ikean kaapit joihin olemme olleet erittäin tyytyväisiä.

Makkarissa meillä on tämä ihana karttatapetti, kuka muistaa? Sitä on kiva katsella illalla sängystä käsin ennen nukkumaan menoa. 



Yläkerta on sikäli kesken edelleen että lattialistat sekä piipun rappaus puuttuvat. Se on myös aika täynnä ylimääräistä tavaraa joten ensi kesänä olisi tarkoitus ensin tyhjentää se, tehdä valmiiksi ja sitten sisustaa uudelleen. Kuvia siis tiedossa lisää jossain vaiheessa...

Minkä värisistä ruusuista pidät? Hmm...en pidä itseäni oikein ruusuihmisenä. Mutta kyllä ne ovat ihan kuvauksellisia. Ehkä valkoiset ja tummanpunaiset ovat kaikkein kauneimpia. Omaan puutarhaan en ole kyllä ruusuja halunnut niiden piikkien vuoksi, mutta niitä on kiva muilla ihailla.



Oletko kertaakaan katunut koiran ottamista?

 En kai voi sanoa että olisin varsinaisesti katunut. Mutta jos totta puhutaan niin alussa joskus kävi mielessä että olikohan tämä oikea koira juuri minulle...Siri ei ole niitä helpompia koiria, vaan aika itsepäinen ja turhan ärhäkkäkin välillä. Onhan se hyvä että luonnetta löytyy mutta ajattelin että sellainen "lutunen halipuudeli" sopisi ehkä minulle paremmin. Ei Siri minua tai miestä pomota mutta hyvää yritystä on aina vähän väliä. Nyt kun se on kohta 7 kk vanha niin pahin ärhäkkyys alkaa hävitä ja se alkaa kaivata rapsutuksia ja sylittelyä onneksi enemmän. 

Siri on vekkuli vesseli. Se on tuonut meille paljon iloa ja hauskoja hetkiä. Sen kanssa on täällä Espanjassakin ihan uusi ulottuvuus lähteä ulos kun lähes joka kerta joutuu (pääsee) juttusille muiden koiranomistajien kanssa. Kielitaito siis kehittyy lisää.

On se kyllä vielä aika peloissaan ulkona, siellä on kovia ääniä joka puolella...skeittareita, lapsijoukkoja, autoja, remontteja, kaasupullokauppiaita, mopoja, musikantteja jne. Vastaan voi tulla yllättäen mitä tahansa joten se on aina aika varuillaan ja silmä tarkkana. Ja tottakai sellainen rasittaa.


On mukava illalla rapsutella koiraa soffalla, heitellä sille palloa, katsella kun se näyttää niin hassulta piilotellessaan luita sohvatyynyihin tai nuuskutella sitä kun se kaivautuu yöllä kainaloon lämmittelemään. Kertakaikkiaan hellyyttävä otus.

Uusi riepottelulelu löytyi kirpparilta...

Joskus ärsyttää tietysti koiran räksyttäminen. Kotisuomessa sen hauskinta puuhaa sisällä on räksyttää ohikulkijoille ja täällä Barcelonassa kerrostalossa kuuluville äänille. Ikävää on myös tuo uudelleen alkanut pissarumba. Aika kivasti se kyllä pissii ja kakkii välillä ulos mutta sisällä täytyy kyllä olla oma alusta sille valmiina sillä toisinaan se vaan päättää ettei tällä kertaa pissi ulos. Ja se sissi jaksaa pidätellä vaikka koko päivän, huomattu on.

Koirassahan ei ole mitään vikaa, ennemmin välillä epäilen omia kasvatustaitojani. Onhan tämä ensimmäinen koiramme. Mutta päivä päivältä opitaan lisää, niin minä kuin mieskin sekä tietysti Siri.

Olen myös huomannut miten koira sitoo. Suomessa jouduin esimerkiksi jättämään espanjan kurssin kesken hankittuamme pennun -olinhan jo töissäkin. Samoin kuntosalin. Ei pääse joka paikkaan menemään niinkuin ennen tai sitten mennään koiran ehdoilla. Vaan ei siitä enää luopuisikaan, se on niin ihana!

Tässä pikku Sirpukka saavuttuaan meille...oi miten pieni
Minuakin kiinnosti tietää mitä teet ja miten on Siri suhtautunut tyttäriesi koiriin?

Siristä, Titosta ja Luisista tuli kaikista oikeastaan heti hyvät kaverit. Chihut ovat siitä hauskoja että rotukaverit ovat parhaita, suurempia koiria saatetaan vierastaa. Nooran Tito on vähän tarkempi omasta reviiristään ja haluaa olla aina kaikkien huomion keskipisteenä ja lellittävänä, siksi se ennemminkin sietää Siriä kuin kaveeraa sen kanssa. Eli pientä mustasukkaisuutta on molemmin puolin niin ihmisistä kuin leluistakin.




Erikan Luis taas on sosiaalisempi ja leikkisämpi veijari, jonka kanssa Siri jaksaa peuhata loputtomiin. Ne juoksevat meidänkin puutarhassa peräkanaa ja pissivät samoihin paikkoihin. Luisilta Siri onkin oppinut paljon temppuja, mm viimeksi se alkoi nostaa takajalkaa kuin poikakoira ja merkkailemaan eri paikkoihin...



Oli hauskaa vastailla näihin kysymyksiin, kiva jos jaksoit lukea loppuun saakka. Nyt valmistaudumme Scrabble -peliin Suomivieraidemme kanssa, se on mukavaa espanjan harjoitusta meille kaikille Espanjafaneille.



13 kommenttia:

Tiia K kirjoitti...

Kiitos vastauksista, näitä oli kiva lukea. <3

Marru kirjoitti...

Täähän oli kiva postaus! Mukavaa illan jatkoa :)

Susanna kirjoitti...

Oikein mukava postaus :-)

Hauskaa, että Siri matkii uroskoiran tapoja :-)

Vivi Vinna kirjoitti...

Mukava oli lukea, mielenkiintoinen postaus! :)

Pepi kirjoitti...

Olisin melkein voinut lyödä vetoa, että tuo karttatapetti on Barcelonan kodissa :)
Näin sitä on muistavinaan asioita!

Kiva postaus kaiken kaikkiaan!

Marre kirjoitti...

Pikkukoirat voivat olla hyvinkin pomottavia :) Mun eka koira oli pikkuinen Bichon Havanese ja tosi ärhäkkä luonteeltaan ja koska oli eka koira, niin en oikein osannut laittaa sille rajoja. Nyt osaisin jo paremmin :D Ja nyt tyttären staffi ei pomottele vaan tottelee mummua, vaikka onkin ihan eri kokoluokkaa, mutta ei ole mikään pomotyyppikään..
Mä haaveilen omasta, mutta nyt riittää vielä tuo hoitokoira. Ehkä joskus vielä kuitenkin!

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Oi, teillä on kaunis koti!
RApsutuksia suloiselle Sirille♥

Matkatar kirjoitti...

Tiia: Kiva kiitos :)

Marru: No kiva kuulla, :D

Susanna: Kiitos!

Vivi Vinna: Kiitos :D

Pepi:Aijaa, no olemme tännekin haaveilleet tuollaista isoa karttaa. Mutta olemme etsineet sitä tästä Barcelonan tai Katalonian alueesta. Vielä ei ole mieluista löytynyt.

Marre: Varmasti koiran kasvattamisessa kehittyykin, se epävarmuus on kurjaa kun ei ole ihan varma miten milloinkin olisi paras toimia.

Irmastiina: Voi kiitos kiva kuulla!

Kikka Kainu-Lehto kirjoitti...

Elämänmakuinen ja myönteinen kiva postaus. Rapsutukset pikku-Sirille!

Pauliina / PauMau kirjoitti...

Sullahan on monipuolinen ura ja tietysti kaikkein tärkeimpänä siitä nuo viettämäsi kotiäitivuodet, ainoa paikka missä on korvaamaton ;) Mä kadun ainakin 5 kertaa viikossa koirien hankintaa. Silti niitä on mulla ollut jo kohta 40 vuotta yhtäjaksoisesti. Ja aina vannon ettei enää yhtään ainoaa näiden jälkeen mun kotiini. Jotenkin kummasti sitä vaan on tottunut koirallisuuteen, ei osaa ilmankaan olla :)

Matkatar kirjoitti...

Kikka Kainu-Lehto: Kiitos...rapsutellaan rapsutellaan!

Pauliina: Juu ei yhtään kaduta kotiäitinä olo, uskon että sen vuoksi ollaan tyttöjen kanssa niin läheisiä :)

Ansku BCN kirjoitti...

Siri <3. Tuokaa koiruli pian pissailemaan meidän lattioille :D

Matkatar kirjoitti...

Ansku: Ilman muuta tuodaan mielellään! :D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...