maanantai 16. toukokuuta 2016

Keltaisen tuvan puutarhassa tapahtuu taas


Kukkiminen on lähtenyt hyvään vauhtiin puutarhassamme, kiitos ihanan auringon ja muutamien vesikuurojen. Tuntuu jopa että kevätkukkia kasvaisi nyt muita vuosia enemmän. Pelkäsin jo viime vuonna että rusakon -mokomat olisivat syöneet kaikki istuttamani sipulit...



Pihalla on ollut monenlaista puuhaa, mm. terassin ja mattojen pesua. Uudet (tai käytetyt) tuolit tähän on vielä etsinnässä. Kukkiakin terassille on tarkoitus hankkia ja kasvattaa lisää. (kuten myös saunanterassille) Tästä se kesä taas alkaa!




On ollut oikeastaan kiva tehdä kaikkea omaan tahtiin ja vaihdella hommia päivän mittaan. Olisi tylsää koko päivän pestä mattoja, raivata risuja tai istuttaa kukkia. Minä haluan vaihdella kotitöitä päivän mittaan: pestä yhden maton päivässä, sitten kaivaa parit ei-toivotut vuorikaunokit nurmikolta (ja loput seuraavana päivänä), mennä välillä siistimään pensashanhikkeja tai vaikka kastella kukkia. Sitten voinkin päivittää blogia tai tehdä jotain muuta ihan erilaista. (Espanjaakin olen alkanut taas opiskella ahkerasti jee hyvä minä)

Voisi olla tietty järkevämpää tehdä ensin yksi asia loppuun ja siirtyä vasta sitten seuraavaan eikä sörkkiä sieltä täältä. Mutta se ei olisi läheskään niin kivaa.



Viikonloppuna päätimme miehen kanssa tehdä vihdoin takapihallemme jotain. (Olipa meillä vähän aikaa apuakin, kiva juttu) Takapiha on ollut suoraansanottuna "siivottomassa kunnossa" (kuten eräs ohikulkija tokaisi luullessaan ettemme kuule...) 

No, toissavuonnahan meillä oli pihatalkoot (Rambo ja viidakon tähdet ) ja viime alkukesä meni Floridassa (Fiiliksiä rapakon takaa) -jonka jälkeen emme enää takapihalta raaskineet vadelmia alkaa raivaamaan, koska odottelimme jo marjasatoa. Töissäkin tietysti käytiin...mutta seliseli, onhan niitä tyyppejä jotka puutarhassa viettävät kaiken vapaa-aikansa. No...minä en vaan ole sellainen, vaikka pidän kyllä näistä puutarhahommista.


Takana naapurin siistit vadelmapusikot...

Tästä siis lähdimme raivaamaan nyt viikonloppuna. Tarkoitus oli raivata suuri osa vadelmista pois, sillä ne ovat levinneet joka puolelle, myös muiden marjapensaiden (joiden olemassaolosta en kaikista edes tiennyt...) ympärille ja keskelle. Samaten tuolta löytyy muutakin turhaa kasvia, orapihlajaa, vaahteraa ja jotain inhottavaa pihlajan näköistä pensasta joka leviää ja leviää vaan...


Mies raivasi kirveen ja sahan kanssa suurimpia varsia ja minä kävin vadelmien kimppuun. Tarkoitus oli että aidan ympärys tulisi myös siistiksi että siellä olisi helppo kulkea ja kerätä marjoja. (Tosin ohikulkijat eivät sitten enää ylety meidän marjapensaisiimme hehe...)


Pari vanhaa pensashanhikkiakin tuolta puskien seasta löytyi. Ikivanha rautalanka -aita oli tuosta kohtaa sen verran haparassa kunnossa joten päätimme korvata sen uudella.



Saimme takapihalle yllättävän paljon lisätilaa. Mies sai loistoidean, että kasvattaisimme tässä perunaa. Mikäs sen mukavampaa kuin saada uusia perunoita omasta maasta? Vielä vähän muokkaamista ja sitten siemenperunat maahan.




Vadelmapensaatkin näyttävät nyt paljon paremmilta. Varmasti tuolta on kivempi poimia marjoja kuin viime vuonna. 

Jäihän tuonne vielä paljon raivattavaa, mutta reilusti voiton puolella jo ollaan, ja tästä on hyvä jatkaa. Kyllä tästä vielä viihtyisä puutarha saadaan joka puolelta.

"Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään. (Cicero)"



14 kommenttia:

Pepsi + Max kirjoitti...

Ihanan näköistä! Minä olen samanlainen että vähän sitä ja vähän tätä; esim tänään kasvimaata, muutama polttopuun halkominen, pari pikku mattoa, muutama ikkunan pesu..

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Meidän pihassahan tehtiin viime vuonna hirmuinen myllerrys. Mutta nyt on se viimeistely-vaihe. Ja sitähän riittää. Tänään meinasin jo masentua, kun taas tajusin, että miten monta asiaa siellä vielä kaipaa kohennusta ja huomiota. Mutta sitten taas juuri niin, että mihinkäs tässä on kiire? Me aiomme asua tässä monen monta vuotta. Iloitaan siis niistä kohdista, jotka on jo tehty. Kohennellaan pikkuhiljaa niitä kohtia, jotka kohennusta vielä kaipaavat. No, kohta sitten näette nämä ihan omin silmin. Jee!

Menninkäinen kirjoitti...

Täälläkin on yksi "närppijä". Ensin vähän tuota ja sitten vähän tätä... Joskus olen miettinyt, että onko tässä jotain AD-HD-vaikutteita...

Kyllä se pusikko siitä pikkuhiljaa talttuu. Peruna on kiva kasvatettava, tulee melkeinpä itsekseen. Kohta kun innostutte, teillä on vaikka kuinka iso kasvimaa takapihalla!

Mamma N kirjoitti...

Sörkkiminen nyt vaan on niin paljon hauskempaa :D

Satu /Talossano23 kirjoitti...

Just tänään sanoin Tainalle, että taas on monta hommaa aloitettu, mutta eipä mitään tehty loppuun :)
Minulta ei siis puutu mitään kun on puutarha ja kirjakokoelma <3

Kyllä oman käden jälkeä on ilo katsella!

Satu kirjoitti...

Mä olen aina ollut sellainen "urakoitsija", että ensin yksi homma kokonaan pois tieltä, ennen kuin voi siirtyä seuraavaan. Kiitos vinkistä, että toisinkin voi tehdä - ja varmasti on paljon hauskempaa, kun vaihtelee tekemisiään! Otan tämän metodin käyttöön heti. :-)

riitta k kirjoitti...

Peukutus omille potuille - niitä ei voita mikään!

Matkatar kirjoitti...

Pepsi+Max: Kiitos! Kiva että viidakkomme miellyttää.

Paluumuuttajar: Juu muistan blogistasi miten olitte koko perhe myllertämässä. Viimeistelyä riittää pitkäksikin aikaa, sama meillä. Vähän joka kulmaa pitäisi vielä siistiä jollain lailla ja keksiä jotain uutta kivaa. Juu, kiva nähdä lauantaina!

Menninkäinen: Hih no kiva että meitä on muitakin AD-HD -tyyppejä. Joo ajattelin ensin kokeilla perunaa ja ehkä ensi vuonna lisätä porkkanaa, tilliä, sipulia...Täytyy katsoa miten paljon tuota saa perkailla rikkaruohoista ja miten etanat jylläävät tuolla takapihalla.

Mamma N: Niimpä!

Satu/Talossano23: Joo se on aina vaara ettei niitä tulekaan tehtyä loppuun. Mutta ompa ainakin alotettu :D Kyllä vain oman käden jälkeä on kiva katsella etenkin kun tapahtuu suuria muutoksia.

Satu: Jotenkin olisin voinut arvatakin että sinä se jaksat puurtaa samaa puuhaa loppuun saakka! Juu kokeile vaan toista konstia. :D (niin ja täytyy tässä vielä sanoa että tottakai työelämässä olen tosi järjestelmällinen ja teen yhden homman aina loppuun ennenkuin aloitan seuraavaa, ehkä siksi kotona onkin kiva närppiä ja tehdä mitä lystää)

riitta K: Kiitos, kiva kuulla :D

Tiia K kirjoitti...

Juu täälläkin tykätään sieltä sun täältä meiningistä, tai muuten iskee tylsyys. Olettepa olleet ahkerina ja on teillä kaunis piha ja koti. <3

enkulin käsityöt kirjoitti...

Todella ihana puutarha.

Una kirjoitti...

Niin kannattaakin tehdä puutarhaa, vähän kerrallaan. =)

Harakka kirjoitti...

On sulla siellä vaan niin kaunis puutarha!
Samanlainen olen minäkin ollut aina, kun alan jotain tuolla puutarhassa tekemään, niin se hajoaa, eli meenkin tekemään toista ja taas toista..mutta jossain vaiheessa tulevat kaikki kuitenkin tehtyä.
Nyt mulla onkin pikkanen tuo puutarha, mutta silloin, kun oli iso, niin kesti ja kesti, ennnenkuin kaikki tuli valmiiksi asti, ja kun sai valmiiksi, pitikin taas aloittaa alusta, sellastahan se puutarhanhoito onkin!

Matkatar kirjoitti...

Tiia: Kiitos :D

enkulin käsityöt: Kiitos, tämä on tälläinen salainen puutarha kun ei koskaan tiedä mitä sieltä vielä löytyy!

Una: Juu..

Harakka: Kiitos! Omppupuut ovat meillä parhaita, ilman niitä olisi kyllä aika tylsän näköistä. Sellaistahan se, vaikka oliskin joka päivä eri hommat niin kierto alkaa jossain vaiheessa alusta.

Aurinkokujalla kirjoitti...

Hyvän näköinen tuli jo nyt teidän pihasta. Minäkin tykkään tehä vähän sitä ja vähän tätä.
Osallistu kastehelmi arvontaan.
Hyvää torstai päivää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...