perjantai 23. syyskuuta 2016

Hui, mikä tuo on?


Pihassamme muina kesinä kovasti viihtynyt orava on ollut sattuneesta syystä kateissa koko kesän. Puutarha on tainnut olla Sirin valtakuntaa.


Paitsi nyt orava on palannut ja se on huomannut, että ei Siri olekaan niin vaarallinen, koska se ei pääse puuhun!

Ihan kuin Sirin kiusaksi se hyppää välillä nurmikolle ja hyppelee siinä. Siri juoksee tietysti viivana paikalle ja yrittää saada kurren kiinni. 




Kaveri on vaan paljon nopeampi ja salamana taas ylhäällä puussa ja sieltä se naksuttelee Sirille hassusti.


Kumpikohan tässä pelkää kumpaa vai ovatko olevinaan kavereita?

Onko teidänkin nurkilla näkynyt paljon oravia? Ihanaa viikonloppua ja muistathan arvonnan ja Mustaa ja Valkoista -haasteen!


20 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Vanhan kodin pihalla oli kurreja joskus ihan harmiksi asti ja miten Niilo rakastikaan ajaa niitä takaa..:)

Pepsi + Max kirjoitti...

Oravat on hanskoja ainakin kissojen mielestä. Sirikin tykkää :D

Satu /Talossano23 kirjoitti...

Meillä kans orava o ollut kesän pois, mutta tapansa mukaan palannee kun pakkaset alkaa. Kiipeilee pitkin seiniä ja pergolan puita ja naksuttaa koirille. Kovin viisas oravamme ei ole, tai sitten tykkää jännityksestä ja extrem-lajeista, kun laskeutuu maahan ja lähtee juosten karkuun meidän pikajuoksijaa...monet kerrat on tontin raja-aita pelastanut oravan, mutta kuinka kauan sen hyvä onni jatkuu?

Susanna kirjoitti...

Ihanat kuvat!
Upeaa syysviikonloppua :-)

Matkatar kirjoitti...

Hannele Ruusukummusta: Tänä vuonna taitaakin olla aika paljon...ulkoillessakin Siri ajaa takaa oravia ja minäkin saan juosta mukana :D

Pepsi+Max: :S Hanskoja? Vai hauskoja :D? Sama asia varmaan kissalle!

Satu / Talossano23: Juu en tiedä mitä Siri tekisi jos se saisi kiinni oravan...nähtiin yksi puoliksi syöty orava jo tänään...

Susanna: Kiitos!

Jael kirjoitti...

Kivat Siri ja orava kuvat. Oravia hieman kaipaan,täällä ei ole niitä(on kuulemma joskus ollut..)

Menninkäinen kirjoitti...

On täälläkin oravia ja nämä kaksi pölhäkustaata menis niiden perässä vaikka puuhun, jos pääsisivät!

Onpa tosi hyvät kuvat!

Melissa kirjoitti...

Aivan ihana kurre <3

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Mä tykkään katsella oravia. Tosin meillä ei näy kuin yksi kerralla. Toiset ei tykkää kurresta, koska ne ovat aika munavarkaita.
Meillä kurre kävi mansikkamaalla hakemassa suuhunsa ja nopsaan sitten metsään.

Rva Kepponen kirjoitti...

Meillä on jonkin verran oravia pihapiirissä, mutta ei onneksi yhtä paljon kuin isälläni. Heitä vainosi monta vuotta psykopaattikurre. Se yritti aina väkisin livahtaa sisälle. Pari kertaa pääsikin. Yhdellä kertaa kurre sitten kiipeili pitkin verhoja ja ne olivat entisen verhot. Sinänsä kyllä tykkään oravista :) söpöjähän ne ovat.

Satu kirjoitti...

Ihanaa tahtojen taistelua. :-D

Tiia K kirjoitti...

Ihan mahtavat kuvat ja Sirihän suorastaan lentää tuossa yhdessä kuvassa. :) Aurinkoa viikonloppuun <3

Hannah kirjoitti...

Hauskat kuvat, niistä välittyy hyvin kisailu:) Meilläkin käy aika ajoin oravia puutarhassa, ovat kyllä suloisia otuksia vaikka tokihan niilläkin on petopuolensa. Lempeää viikonlopun jatkoa!

Maiccu kirjoitti...

Hauska postaus :) Oravia on kyllä tänä vuonna ollut valtavasti mutta niin on lintuja ja ilmeisesti ruokaakin :) Ollaan istasta tuttuja, eka kertaa tällä blogissasi ja taidampa jäädä tännekin.

Olet tervetullut kyläilemään :)

Maiccu

https://mansikoitajavaahtokarkkeja.blogspot.fi/

Vivi Vinna kirjoitti...

Hauska ja elämänmakuinen postaus! :) On tullut bongattua "jokunen" orava kesällä. Olen nähnyt oravan jopa kantavan poikastaan suussaan. Ja matkallakin tuli bongattua ja siitä varmaan blogiin kirjoitan tuota pikaa. :)
Mukavaa viikonloppua, Matkatar! :)

Harakka kirjoitti...

Meillä oli vanhassa asunnossamme tosi paljonkin oravia,mutta täällä, missä nyt asutaan eivät ole pihan tuleet.
Niitä on kiva seurailla.Muistan ikuisesti, kun sellanen pienen pieni oravanpoikanen oli nurmikollamme puun alla, ei tehty sille mitään, kun ajateltiin, että emo on lähellä ja vie sen takaisin puuhun.
Mutta aikamme odottetuamme, äiti oravaa ei vaan kuulunut. Mietittiin, että mitä pitäisi tehdä, sillä senverran orava osasi kuitenkin, että kiipesi puussakin, mutta aina välillä meinasi pudota ja nukkuikin kesken kaiken.
Mutta ei kauaa mennyt, kun näin naapurin kissan suussa sen pienen reppanan, kyllä mua silloin oikein itkettikin, kun en vaan sitä ottanut hoiviini.
Mutta tuo teidän Sirinne on niin paljon meidän Ticon näköinen, ainoastaan Ticolla on tosi pitkä karva..mutta muuten on kyllä samannäköiset.
Sulla on "mustaa valkoista" haaste, aion minäkin siihen tässä osaa ottaa, kunhan vaan ehdin.
Hyvää sunnuntaita sulle!

Matkatar kirjoitti...

Jael: Kiitti hih:D No voi jos sieltä ei oravia löydy...olisiko liian kuuma? Tosi harvoin Espanjassakaan näkee...

Menninkäinen: Hihii :D

Melissa: Kiitti :D

tuijankortteilua: Niin minäkin, ne ovat vekkulia. Aika varkaita tosin, meilläkin vei joskus kokonaisen donitsipaketin terassin pöydältä!

Rva Kepponen: Oi joi. Joo söpöjä ovat mutta aika tuholaisia myös. Eivätkös ne syö myös lintujen ruokaa suoraan lintulaudalta?

Satu: Heh, jep!

Tiia K: Kiitos. Joo sillä on aika vauhti. On ollut kyllä kiva viikonloppu, mukavaa alkavaa viikkoa sinuulle!

Hannah: Kiitos!

Maiccu:Juu niitä riittää. Tervetuloa lukijaksi! Täytyy tulla vastavierailulle :D

Vivi Vinna: Kiitos. Ihanaa uutta viikkoa sinulle!

Harakka: Voi, sinä olet nähnyt myös surullisia oravakohtaloita. Luonto voi olla joskus aika julma. Kiitos ihanaa uutta viikkoa sinulle!

Rita A kirjoitti...

Eläimet ovat niin hassuja, ja liikuttavan suloisia :)
Ihanat kuvat.

Satu V/SatunNaiselämää kirjoitti...

Hyviä kuvia. Meillä taisivat oravat muuttaa naapuriin, kun kaadatettiin kuuset pihaltamme.

Matkatar kirjoitti...

Rita A: Niimpä, niitä on kiva seurata!

Satu V: Kiitos!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...