maanantai 25. huhtikuuta 2016

Haikeutta ilmassa


Miten aika kuluukaan. On alkanut hissukseen tulla yhä haikeampi mieli, sillä kohta palaamme taas Suomeen ja jätämme Barcelonan taaksemme. En sano etteikö Suomeenkin olisi kiva mennä, mutta jotenkin täälläolo jää nyt kesken. Taas.

Aika on rientänyt ihan mieletöntä vauhtia, olemme koko ajan olleet menossa joka paikkaan, nähneet täkäläisiä ystäviä ja tuttavia siellä täällä ja tehneet kaikkea hauskaa. 


Täällä on ollut paljon tapahtumia ja juhliakin taas, kaikkea en ole edes ehtinyt postailla. Kävimme Fira de la terra -bileissäkin useaan kertaan. Ne järjestettiin Arc de Triomfin ja Parc de Ciutadellan alueella. Porukkaa riitti tosi paljon ja ilmat olivat mukavan lämpimät. Mukaan kojuista tarttui ainakin yksi pehmolelu Sirille ja herkullista lampaanjuustoa.


Olemme myös kierrättäneet totuttuun tapaan suomalaisia ympäri kaupunkia, mutta ehkä vähemmän kuin muina vuosina.  Kolme tuttua pariskuntaa ja yksi tuttavaperhekin on Barcelonassa vieraillut kevään mittaan, kaikki tosin eivät ole meillä yöpyneet. Aika paljon olemme käyneet ulkona syömässä ja vanhoja nähtävyyksiä kiertäneet. 

Katalonialaisia ihmistorneja Sagrada familian edessä



Ihanaa juustokakkua..jälkkäri eräässä lounaspaikassa

Vekkuli pyörävaunu vanhalla koirulilla -harmi vain sillä oli hampaat aika sikin sokin suussa.
Ulkoiltua on tullut myös tosi paljon. Minulla on uudessa kännykässä kiva sovellus joka mittaa askeleita ja käveltyjä kilometrejä. Keskimäärin täällä tuleekin 10 km päivässä liikuttua, ja se kertyy vielä ihan helposti. 

Poblenoun uimarannalla -tuona päivänä oli ihanan lämmin

Toisina päivinä taas on saanut kaivaa sateenvarjot esiin...

Sirikin on kulkenut mukana hyvin ravintoloissa, ostareilla ja tapahtumissa. Ruokakauppoihin emme sitä voi ottaa mutta useimmat kahvilat ja ravintolat hyväksyvät rauhallisen koiran mukaan. Kerran se kyllä oksensi melkein toisen asiakkaan päälle, mutta onneksi siitä selvittiin siivoamalla ja kaikki olivat vain kovasti huolissaan siitä...hih. Kun on kovin söpö saa paljon anteeksi!






Välillä on ollut kivaa lähteä ihan yksin liikkeelle. Mies kun ei pahemmin shoppailuista eikä ihmismassoista välitä. Minusta on ihanaa kierrellä itsekseni pikkukatuja, piipahtaa jänniin liikkeisiin, käydä gallerioissa, jutella katutaiteilijoiden kanssa ja kenties tehdä löytöjä. Saatan viihtyä pitkäänkin liikuttuneena jonkin teoksen edessä vain ihaillen sen täydellistä kauneutta. Joskus kaunis musiikki saa aikaan myös vastaavanlaisen reaktion.




Kivaa uutta viikkoa kaikille!


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Taikaa ja romantiikkaa


Tänään olemme viettäneet Barcelonassa Sant Jordin eli suomalaisittain kirjan ja ruusun päivää. Paikallisen suojeluspyhimyksen juhla on täällä hyvin suosittu ja kaikkialla kaduilla näkeekin pikku kojuja jotka myyvät ruusuja. Ruusuja naisille, kirjoja miehille. 



Kuulin että Casa Batllo, tuo yksi Antonio Gaudin suunnittelemista kauniista taloista olisi juhlapäivän kunniaksi koristeltu ruusuin. Täytyihän sitä lähteä katsomaan ryysiksestä huolimatta.


Ruusut kallistuivat mitä lähemmäs Passeig de Graciaa pääsimme. Sieltähän löytyy Barcelonan kalleimmat liikkeetkin.


Ikävästä tungoksesta huolimatta Casa Batllo oli niin kaunis että kannatti lähteä...kyllä, ilmassa oli taikaa ja romantiikkaa.







Eikö olekin satumainen?

(Uusi haaste, tulkaa mukaan linkittämään kukkakuvia!)


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Maalaismökissä vuoren huipulla


Löysimme taannoisella La Carrotxan läänin reissultamme varsin mainion majoituspaikan. Ajoimme siis Gironasta suoraan Sant Jaume de Lliercan pikkukylään josta lähti pikkuruinen viiden kilsan tie kiipeämään vuoren rinnettä ylöspäin. Kännykän gps:n avulla suunnistimme, ei se ollut kovin helppoa sillä yhteys oli hidas ja pätki koko ajan.

Lopulta pääsimme vuoren päälle ja sieltä oli tosi huikeat näköalat Pyreneille:




Vanha idyllinen kivitalo siisteine pihapiireineen odotti kutsuvasti. 
Täytyy tunnustaa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pihalla oli kaksi tanskandoggia päivää paistattelemassa. Ne olivat kuin patsaita. Lähestyttyämme ne heräsivät ja nousivat, toinen näytti aika vanhalta ja oli todella valtava -en ole ikinä nähnyt niin suurta koiraa! Kusta lorauttivat varmaan puoli saavillista auton renkaaseemme. 

Siri niille tietysti räksytti jonkin aikaa mutta lopetti kun huomasi etteivät jättiläiset edes sitä juuri huomanneet. Mikälie hiirulainen jaloissa.





 Can Joun maatalomajoitusta pyörittää nuori pariskunta Iona ja Oscar. He olivat tosi mukavia ja ottivat jokaisen vieraan sydämellisesti vastaan. Meille tarjottiin lämpimällä terassilla alkuun teet ja kahvit itseleivottujen keksien kera. Samalla Iona kyseli suunnitelmistamme ja antoi vinkkejä sekä kertoi talon historiasta.



Maatalon pihapiirissä oli muitakin eläimiä. Pari kissaa sekä vaalea ja tumma hevonen. Siri oli hepoista niin tohkeissaan ettei meinannut paikoillaan pysyä.



Hotellilta menee myös patikointireittejä moneen suuntaan ja koiran kanssa ehdimme jonkin verran lähiympäristöä käppäilläkin.


Uima-allaskin sieltä löytyi mutta tähän aikaan vuodesta se oli pois käytöstä ja likainen. Aika upeat näköalat tuoltakin...


Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme Siriä pissittelemässä ja tutkimassa paikkoja lisää.



Hepat olivat lähteneet aitauksestaan syömään ruohoa hotellin nurmikolta joten niitä pääsi rapsuttelemaan läheltä.



Aamupala oli katettu pitkään komeaan saliin ja se oli varsin monipuolinen.



Oli mukavaa syödä aamiaista takkatulen vieressä.


Aamiaisen jälkeen hyppäsimme hauskaan vuokrakärryymme ja lähdimme päivän seikkailuihin...niistä sitten taas toisella kertaa...



...hasta luego!


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Vaikutelmia Gironasta


Viikonloppu sujui jälleen mukavasti, sillä olimme reissussa. Menimme ensin junalla lentokentälle, josta vuokrasimme kätsyn pikku auton jolla pääsimme huristelemaan. Suunnitelmissa oli tutustua ensin Gironaan, ja jatkaa siitä hieman eteenpäin.


Girona oli meille molemmille uusi tuttavuus. Sen keskellä virtaa Oñar -joki, joka antaa keskustalle aika viehättävän ilmeen. Kuten myös nuo kivat pastellinväriset vanhat talot, jotka on rakennettu 1800-luvulla.



Kiersimme sillan yli toiselle puolelle ja lähdimme sieltä kiipeämään vanhaan kaupunginosaan. Kuulimme myöhemmin ystäviltämme, että juuri tuolla on kuvattu Game of Thornes -sarjan viimeinen tuotantokausi. Se näyttikin siltä että se sopisi hyvin jonkin elokuvan tai sarjan kuvauspaikaksi. Tuo sarja on minulla ollut jonkin aikaa katsottavien listalla, mutta vielä en ole ehtinyt aloittaa...




Vanha kirkko oli hyvin korkealla paikalla ja sieltä näkyikin kivasti joka puolelle.



Löysimme harhaillessamme vanhan kylpylän. Se oli arabialainen kylpylä, Banys àrabs, mutta ei nimestään huolimatta ole arabien, vaan roomalaisten rakentama 1100 -luvun lopulla.

Kylpylän ulkopuolella oli muusikkoja, joiden musisointia oli kiva kuunnella ja se sopi hyvin tunnelmaan.





Jatkoimme kävelyä vanhassa kaupunginosassa ja päätimme etsiä ruokapaikkaa ja istahtaa välillä varjoon. Löysimme mexikolaisen ravintolan, jossa söimme nachoja, patatas bravaksia sekä quesadilloja. Ihan keskiverto ateria, mutta mausteita olisi voinut olla enemmän...





Girona ei ole mikään suuren suuri kaupunki, joten keskusta oli melko pian kävelty läpi. Aloimme tulla jo tutuille kaduille ja päätimme hissukseen palailla autolle.


Itse asiassa niin viehättäviltä kuin suuri osa näistä kuvista varmaan näyttääkin, Gironasta ei tullut sellaista mielikuvaa, että siellä viihtyisi pidempäänkin tai että sinne voisi jopa muuttaa.


Se oli jotenkin tunkkainen, paljon oli tyhjiä asuntoja ja rakennuksia ja taloja, joiden julkisivulle ei ole tehty pitkään aikaan mitään. Vähän ihmettelimme, sillä Gironan pitäisi olla Espanjan vauraimpia kaupunkeja.




Siri -kuten mekin kuitenkin tykkäsimme auringosta kovasti. Ihania tulppaanejakin löysin puutarhasta matkalla autolle..


Seuraavaksi kerron missä yövyimme retkellämme, oli nimittäin jälleen persoonallinen paikka...

CU ja hyvät viikonloput kaikille!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...