tiistai 3. tammikuuta 2017

Saken viimeinen matka


Niin iloisissa merkeissä kun edellisessä postauksessa vielä oltiinkin retkeilemässä, oli uudenvuoden aaton reissu vähän surullisempi. Olimme ystävän mukana autoilemassa Tarragonan suunnalla. Mukana tietysti Siri ja sen paras Espanjan-kamu Sakke. 

Ikävä kyllä Sakke oli jo aika huonossa kunnossa sairauden takia eikä kunnolla jaksanut oikein käppäillä enää. Kyllä se silti nautti olostaan kun sai olla mukana haistelemassa ja ihmettelemässä.


Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Ermita del sant metges. Siellä oli hieno vanha kappeli jonka yhteydessä oli ravintola. Kävimme siellä lounastamassa, joimme läheisestä lähteestä vettä ja jatkoimme matkaa.




Seuraavaksikin pysähdyimme parantavalle lähteelle. Paikka oli hyvin kaunis ja pyhä, kynttilät paloivat ja puussa lähteen päällä oli vanhoja koristeellisia ristejä.





Siri katseli alas Sakkeen ja ihmetteli miksei kamu jaksanut tulla kiipeilemään...


Halusimme ehtiä vielä ennen pimeän tuloa Pobletin luostariin, joka on perustettu 1100 -luvulla. Siellä on merkittävä kirjasto ja sinne on haudattu useita kuninkaita ja kuningattaria.

 Meillä oli oikea munkki luostarista oppaana ja hän kierrätti meitä luostarin eri osissa kertoen samalla sen historiaa. 






Näin upeassa lähteessä munkin pesevät kätensä. Jotenkin ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma tuolla luostarissa (turisteista huolimatta). Ja vaikka kuvissa luostari näyttää lämpimältä, siellä oli aika viileää. 




Kuninkaalliset on haudattu tuonne oikealla olevien patsaiden alle

Oli kyllä tosi vaikuttava ja upea paikka, siellä olisi viihtynyt pidempäänkin ottamassa kuvia eri paikoista. Meillä oli kuitenkin koirulit autossa nukkumassa joten oli kiva mennä katsomaan miten siellä pärjättiin.

(kuva noin parin vuoden takaa..juttu täällä)

Tämä jäi Saken viimeiseksi retkeksi. Se taisteli urheasti sairautta vastaan mutta pari päivää tämän jälkeen se haukahti viimeisen kerran.

Sakke jää muistoihimme veikeänä veijarikoirana.

18 kommenttia:

Tiia K kirjoitti...

Voi Sakke, pieni ja urhea <3 Hienosti Sakke tuossa alimmassa kuvassa katsoo horisonttiin, kuin tietäen. <3

Menninkäinen kirjoitti...

Kauniin paikan oli Sakke valinnut viimeisille päivilleen. <3

Kikka Kainu-Lehto kirjoitti...

Teillä oli kauniit maisemat ja kiinnostavat tutustumiskohteet retkellä mutta tarinalla on surullinen loppu. Tai jos asiaa ajattelee käänteisenä, on loppu toisaalta onnellinenkin kun Sakke-koira pääsi vielä nauttimaan retkestä ja sitten nukkui kivuistaan vapaaksi.

pappilanmummo kirjoitti...

Mainio retkipäivä kuitenkin.

Jael kirjoitti...

Voi Sakkea,R.I.P. Suloinen koira oli kuvien perusteella. Hieno retki teillä ,ja kiva että Sakkekin ehti sen kokea.

Susanna kirjoitti...

Hienot kuvat!

R.I.P Sakke...

Sude kirjoitti...

Kauniita ja rauhallisia paikkoja, tuonne haluaisin joskus päästä käymään. Voi Sakkea, koiran kuolema ottaa aina niin koville. Itse itken joskus vieläkin kaksi vuotta sitten kuollutta Eetuani.

Plaza de Mustis kirjoitti...

Ihanat kuvat ja rakennukset, mutta enemmän kosketti tämä pieni koira, josta näkee oikeastaan päälle päinkin että on jo vakavasti sairas. Liikuttava oli tuo viimeinen kuva, kyyneleet tulevat silmiin kun sitä katson. Kipeitä ovat jäähyväiset ja erot aina. 2015 tein vaikean päätöksen etupäässä pitovaikeuksien, osaksi kroonisen vaivan takia ja se otti tosi lujille. Voimia ja valoa uuteen vuoteenne. Enää ei pienen urhean Saken tarvi kärsiä. Ihana että hän sai olla mukana kuitenkin tällä viimeisellä matkalla.

Unknown kirjoitti...

Kiitos, kun jaoit tuon retkikertomuksen. Saimme elää mukana Sakke-kullan viimeisiä päiviä. Voimia teille kaikille japikku-Sakelle ihanaa iäisyysmatkaa. T.marianne

Unknown kirjoitti...

Kiitos, kun jaoit tuon retkikertomuksen. Saimme elää mukana Sakke-kullan viimeisiä päiviä. Voimia teille kaikille japikku-Sakelle ihanaa iäisyysmatkaa. T.marianne

kristiina kortelahti kirjoitti...

Kaunis ja koskettava postaus.

Katja Rusanen kirjoitti...

Kiitos tasta kirjoituksesta. Sakke-kulta sai nauttia ihanasta retkipaivasta teidan kanssa joka sitten jai hanen viimeiseksi matkaksi. Tuo viimeisin kuva on aivan ihana muisto. RIP Sakke!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Voi urhea suloinen Jakke♥

Marru kirjoitti...

Hieno viimeinen retkipäivä ♡

Matkatar kirjoitti...

Tiia: Niimpä niin <3

Menninkäinen: Kyllä, tuolla kelpasi nuuskutella ilmaa

Kikka Kainu-Lehto: Näinhän se on, asioissa on aina monta puolta!

pappilanmummo: Kyllä!

Jael: Juu Sakke oli tosi persoonallinen ja söppeli koira!

Susanna: <3 <3

Sude: Kiitos, oli todella kaunista! Kyllä koira on rakas perheenjäsen. Pelottaa ajatella sitä kun meidän Sirin joskus aika jättää...

Plaza de Mustis: Kiitti! Juu onneksi ei Saken enää tarvitse kärsiä.

Marianne: Kiitos :)

Kristiina Kortelahti: Kiitos!

Katja Rusanen: Kiitos kommentista! Mekin nautimme Saken ja emäntänsä seurasta.

Hannele Ruusukummusta: <3

Marru: Kiitos <3

Tina Barcelona kirjoitti...

Kiitos Matkattarelle todella kauniista kirjoituksesta ja kuvista ja kaikille kauniista kommenteista. Ihana muisto! Sakke-rakasta on kova ikävä <3

SusuPetal kirjoitti...

Kaunis oli Saken viimeinen matka, voi surua <3

Matkatar kirjoitti...

Tina: Kiitos ja voimia sinulle <3

SusuPetal: <3

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...