Minulta on kyselty pariinkin otteeseen postausta chihuahuasta, sen kasvatuksesta sekä miten sen kanssa matkustelu sujuu. Siispä ajattelin yhdistää nämä kaksi aihetta, joten varautukaa söpöihin chihukuviin!
Meidän Sirimme on jo vuoden ja 8kk. Se tuli meille noin 12-viikkoisena, mikä oli hyvä ikä myöhemmin ajatellen. Se oli oppinut paljon asioita emoltaan eikä paljoakaan kaivannut sitä tullessaan meille. Miten sitten koulutimme oman pikku chihuahuamme?
Monet blogia pidempään lukeneet tietävät että minulla on ollut aina kissoja, joten Siri on ensimmäinen oma koira. Luin monia koirankasvatusoppaita ennen pennun tuloa, mutta nyt jälkikäteen voin sanoa että pääosin tässä on kyllä ihan maalaisjärjellä pärjätty koiran kanssa.
 |
Reppanalla vähän iso villapaita... |
Siri oli oppinut kuulemma sisäsiistiksi jo kasvattajan luona mutta kyllähän uudessa kodissa ja pakkasten tultua vielä takapakkiakin tuli. Pitkiä lenkkejä en aluksi tehnyt pienen kanssa, ennemmin vähän totuttelin sitä kaulapantaan kotipihassa. Mutta vasta kun sillä oli kaveri Luis tai Tito mukana hihnalenkillä, se alkoi saada jutun juonesta kiinni. Eli toiset koirakamut opettivat sitä paljon.
Sisällä huomasin että sisäsiisteyden opettelussa kannattaa ottaa kaikki matot pois, paitsi kylppäriin laitoin sille oman pikku karvamaton jonka se heti osasi omia pissimatoksi. Minulla oli toinen samanlainen joten aina oli toinen pesussa. Aina kun pikku-Siri pissi omalle matolle (tai tietysti ulos), sitä kehuttiin, jos taas muualle, ei sanottu mitään.
Se ei halunnut kakkia hienolle karvamatolleen, vaan eteisen rappusten alle. Laitoin siis sinne sanomalehtiä suojaksi. Sama kehumisjuttu tässäkin.
Tottakai ulkona käytiin parin tunnin välein aina heti herättyä tai ruokailun jälkeen ja siellä pikkuinen sai oikein naminkin pissistä tai kakista!
Ei mennyt kauaa kun Siri oppi tekemään kaikki tarpeet ulos. Mutta vahinkoja sattui toisinaan esim. kyläillessä (liian houkuttelevia karvamattoja...)
Talvella pakkasten ollessa kovimmillaan huomasin että Siri jähmettyy ulkona samantien vaikka olisikin vaatetta päällä. Päätin etten halua kiusata sitä ja silloin se sai olla sisällä koko päivän.
Minusta Suomen talvi ei vain sovi näille lämpöä rakastaville meksikaaneille!
Siri on oppinut alusta alkaen syömään kotiruokaa, eli puhdasta lihaa pääasiallisena ravintonaan. Teenkin sille aina pakastimeen valmiiksi nyssyköitä, joita on helppo sulattaa. Raakaa jauhelihaa/ pyöryköitä (kaurahiutaleita, jauhelihaa, kananmunaa) tai sitten keitettyä kalkkunaa tms. Toisinaan kalaakin. Mukaan vaihtelun vuoksi hieman riisiä tai makaronia, tai paistettua kananmunaa. Varsinaisia "nappuloita" Siri ei kovin mielellään syö ja olenkin sitä mieltä että oikea ruoka onkin parempi vaihtoehto, eihän itsekään pelkkiä eineksiä haluaisi syödä!
Opetimme Sirin alusta alkaen kulkemaan autossa pikku kassissaan. Sidomme kassin hihnasta turvavöihin, joten se on siellä paremmassa turvassa. Itse asiassa se on oppinut kassiin niin, että juoksee sinne innoissaan aina kun otamme sen esille. Useimmitenhan se pääseekin kassissa mukana kivaan paikkaan ja se on jäänyt sille mieleen. Ja omassa "pesässä" se saa autossa paremmin nukuttuakin pidemmillä matkoilla.

Itse asiassa otimme jo hyvissä ajoin selvää millainen kassin tulee olla koska tiesimme että Siri tulee lentämään paljon Suomen ja Espanjan välillä. Se siis matkustaa niin autossa kuin lentokoneessa samassa tutussa kassissa. Chihuahuahan on siitä näppärä koira, että se on niin pieni että sen voi ottaa lentokoneessa matkustamoon mukaan.
Lentoyhtiöiden sivuilla on annettu ohjeiksi käyttää pehmeää kassia, sillä se sijoitetaan matkustamossa edessä olevan istuimen alle. Varattaessa matkaa täytyy muistaa sen mitat ja paljonko koiran ja kassin yhteenlaskettu paino on, sillä se ei saa ylittää 8 kg.
Siri on lentänyt nyt yhteensä 4 kertaa, ja jokaisella kerralla on lento mennyt hyvin. Yleensä se nukkuu kopassaan, toisinaan ihmettelee. Onhan se joskus vähän vikissytkin ja halunnut syliin, mutta lentoemännät ovat ehdottomia siinä, ettei lemmikkiä saa ottaa syliin lennon aikana. Minulla on jemmattuna aina kassin sivutaskuun rauhoittavaa suihketta, sen sanotaan vaikuttavan heti ja suihkutan sitä aina lennolla Sirin kassiin ihan varmuuden vuoksi.
 |
(Vanha kuva lentokoneen siivestä ) |
Olemme lentäneet Sirin kanssa vain Finnairilla koska muut eivät ota koiria matkustamoon. Espanjalainen lentoyhtiö Vueling ottaisi, mutta se ei lennä Suomen ja Espanjan väliä talviaikaan.
Lento kannattaa varata hyvissä ajoin
asiakaspalvelun kautta, koska henkilökunta tarkistaa ensin onko haluamallesi lennolle tulossa muita lemmikkejä. Niitä saa olla enintään kolme samassa koneessa. Ja jos koneeseen on varannut paikan esim. joku eläimille hyvin allerginen hänen vuokseen juuri tuolle lennolle ei pääse. Tämänkin takia siis täytyy olla aikaisin liikkeellä lentojen kanssa, sillä kumpi ensin ehtii lennon varaamaan, pääsee sinne. Vähän enemmän vaivaa kuin omien lentojen varaaminen, mutta loppupelissä pikkukoiran mukaanottaminen on tosi helppoa.
Lento maksaa koiralta 40 euroa suunta ja sen voi maksaa etukäteen tai vasta kentällä. Koiralla täytyy olla lemmikkipassi, siru ja tavalliset rokotukset kunnossa. Kohdemaan mukaan tietysti täytyy tarkistaa tarvitseeko muuta, mutta ainakin Espanjaan riittää normaalit rokotukset, tosin sikäläinen eläinlääkäri suosittelee vuosittaista tehostusta ja punkkitippoja niskaan kuukausittain.
Lähtiessä kotimaahan 1-5 päivää ennen paluulentoa täytyy paikalliselta eläinlääkäriltä hakea ekinokokkilääkitys ja leima siitä lemmikin passiin, se tarkistetaan kentällä. (Lääkkeen hakemiseen ei tarvitse varata erikseen aikaa tms, vaan vastaanottovirkailija antaa lääkkeen ja leiman, ja hakee lääkäriltä tarvittavan allekirjoituksen, näin ei tarvitse maksaa kuin lääkkeestä, tosi halpaa!)
Mitä sitten koiran kanssa voi tehdä matkalla? Kaupungin ääniin ja hajuihin tottuminen vie aikansa ja voikin olla hyvä ettei ihan ruuhkaisimmilla kaduilla liiku, ainakaan ensimmäisinä päivinä. Espanjassa koiran saa ottaa moniin ravintoloihin ja baareihin mukaan, etenkin ulkoterassille, joten koiran kanssa on kiva huilahtaa lomailun aikana.
Talviaikaan koiran saa viedä rannalle, ja sehän tykkää siitä kovasti. Myös
vaelluksilla chihuahua jaksaa hyvin olla mukana, meidänkin Siri kipittelee hyvin 10-15 kilometriä, vain pahimmat ylämäet ja pusikot se saa matkustaa sylissä.
Espanjassa koirakulttuuri on erilaista kuin Suomessa. Meininki on rentoa ja ihmiset iloisia ja ystävällisiä. Monet ulkoiluttavat koiriaan ilman hihnaa, ne ovat tottelevaisia ja pysyvät hyvin isännän matkassa. Koiria on paljon ja usein ne haluavat tervehtiä keskenään ohimennessään. (Suomessa Siri onkin ihmeissään kun täällä ei välttämättä edes näe muita koiria joka lenkillä!)
Asiaa riittäisi aiheesta vielä vaikka kuinka, mutta tässä ehkä tärkeimmät. Aurinkoista uutta viikkoa!
Onko sinulla kokemusta koirien tai muiden eläinten kanssa matkustamisesta?