keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Piece of cake


Lupauduin viime viikolla tekemään täytekakun erään kaverin pojan valmistujaisjuhliin. Kolean ja sateisen sään vuoksi ei puutarhahommat paljoa kiinnostaneet joten intoa puhkuen paneuduin kakkuprojektiin. 

Kirjasin oikein ylös mitä kaikkea minäkin päivänä teen, että ehtisin ajoissa ja upea kakku olisi valmis lauantaita varten. En nimittäin halunnut ihan helpointa perinteisintä kakkua leipoa.

Aloitin päättämällä millaisen kakun teen ja kaivelin netistä siihen tarvittavat reseptit, ja kävin kaupassa hakemassa tarvikkeet. Koska kaverin poika valmistui autonasentajaksi, päätin tehdä mustan renkaanmuotoisen kakun pölykapseleineen kaikkineen. 

Täytteeksi suunnittelin Suklaapossun blogista bongaamani sitruunamoussen mansikoilla. Tein ohjeessa tarvittavan sitruunatahnan hyvissä ajoin jääkaappiin odottamaan.


Tein gluteenittoman kakkupohjan ja täytin sen juhlaa edeltävänä päivänä sitruunamoussella ja mansikoilla. Laitoin sen jääkaappiin odottamaan kuorrutusta.

Seuraavaksi tein valmiiksi rengaskakun pölykapselin. Olin jo aiemmin piirtänyt pahvimallin, jonka mukaan leikkasin kapselin. Oli tosi kivaa ja se onnistui hienosti. 


Tässä vaiheessa täytynee kertoa etten ole koskaan ennen tehnyt sokerimassakakkuja, vaan aina vain tavallisia kermapäällysteisiä. Halusin kuitenkin kokeilla uutta, ja katselin netistä kaulitsemisvideoita ja uskoin itseeni, -eipä tuo kovin vaikealta näyttänyt!


Päätin tehdä mustan kuorrutuksen toffeesta, koska minusta sokerikakkumassa ei oikein maistu miltään ja ajattelin, että sitruuna-lakritsi -makuyhdistelmä voisi olla aika kivan raikas. Löysin Kinuskikissan blogista sopivan ohjeenkin lakritsimassan tekoon mustista fudgekarkeista, ja jostain muualta luin että Hopeatoffeet ajavat saman asian. (Tai itse asiassa olisin varmaan ostanut niitä fudgeja, mutta kaupassa ei niitä ollut joten otin näitä.)

Kun herkullinen massa oli muhinut jääkaapissa ja lämmennyt takaisin huoneenlämpöön, aloitin kaulitsemisen. 


Huomasin, että massa on aika tujua kamaa ja tarttui helposti silikonialustan pintaan. Pyysin jo miestäkin apuun ja yhteistuumin saimme massan kaulittua ja läimättyä kakun pintaan.


Eipä näyttänyt lopputulos niin tasaisen kauniilta kuin opetusvideoissa, pöö! Kaikki kakun muhkurat ja muut möykyt tulivat näkyviin. Ajattelin, että ehkä se ei nyt niin haittaa kun tarkoitus oli että kakku esittää autonrengasta...

 Seuraavaksi asettelin pölykapselin paikoilleen ja kirjoitin kimallegeelillä hauskalla fontilla renkaaseen "2017" ja "Roope".


Tässä vaiheessa minun piti alkaa tehdä renkaan kuviointeja (jotka olin harjoitellut etukäteen), mutta kauhukseni huomasin että toffeekuorrute alkoi valua reunoilta!

Olin jo aika väsynyt (ja totaalisen harmistunut) joten laitoin kakun jääkaappiin ja päätin että katson sitä vasta aamulla seuraavan kerran. Varauduin, että joudun turvautumaan kermavaahtoon, joten lähdin vielä kauppaan. Ehdin juuri juosta kauppaan hakemaan vielä vispikermaa ennen sulkemisaikaa!

Plään B

Koomista oli, että törmäsin kassalla naiseen, joka kertoi että hänellä oli kermavaahdot ylioppilaskakusta valuneet pakastemarjojen sulaessa. Minua alkoi kummasti naurattaa ja kerroin että juuri kävi itsellä samoin toffeekuorrutteen kanssa...taitaa olla näitä ikimuistoisia juhlia...

Juhla-aamuna kurkkasin heti jääkaappiin. Hopeatoffee oli valunut yön aikana oikein kunnolla pitkin jääkaappia ja etenkin reunat näyttivät tosi tökeröiltä. Kyllä meinasi itku tulla. Näytti että koko kakku oli räjähtämässä. Kirjaimetkin olivat levinneet jonkin verran kakun päällä, ainoastaan pölykapseli oli kivan freesin näköinen.


No, vatkasin kerman ja levitin veitsellä reunoille. Eihän minulla ollut tähän hätään edes pursotusvälineitä, joten tälläiseksi se sitten jäi. Jotenkin luovutin edes keksimästä uusia siistimisideoita. Kerroin vaan kaverille miten kävi, että kakku ei tosiaan mitenkään kaunista juhlapöytää mutta tuodaan se silti. 


No, tästä taas opin että juhliin ei kannata kokeilla uusia reseptejä, vaan parempi pelata varman päälle. Vaan kipinä tästä jäi -haluan opetella tekemään oikeita sokerimassakakkuja! (ja ehkä tykkäämäänkin niistä)

Ainakaan hopeatoffeeta ei kannata käyttää minun kokemuksen mukaan kakussa, en osaa sanoa mikä meni vikaan. Leikatessakin se oli inhottavan tahmaista ja tarttui kakkulapioon kiinni.

Parasta koko touhussa kuitenkin oli, että kakku oli TOSI hyvää, hih!

Onnea vastavalmistuneille!


Onko sinulle koskaan käynyt vastaavaa kakun tai muun tarjottavan kanssa ennen juhlia?


8 kommenttia:

Taina K kirjoitti...

Heh, mä olen kuule just tyyppiä "vieraita tulossa - mitäköhän uutta kokeilisin"!;)) Siis tuo kakkuhan näyttää todella upealta tuossa kimallevaiheessa! Harmi, että hopeatoffee ei pysynyt paikoillaan. Maku yhdistelmä kuulostaa kuitenkin sellaiselta, että oli varmasti ihanaa!<3

Cheri kirjoitti...

Kakku on hieno vaikkei ehkä vastaakaan mielikuvaasi. Maku on kuitenkin tärkein.

Susanna kirjoitti...

Tuostahan tuli todella makea miehekäs kakku!
Ja jos vielä maistuikin hyvältä, niin mitä muuta voisi toivoa?

Jael kirjoitti...

Voihan itku että hopeatoffeekakku epäonnistui noin., Olen tehnyt kauan sitten karkkipohjaista kakun päällystä mutta vaahtokarkeista,joka onnistui aika hyvin. Mutta loppujen lopuksi tuosta kakustasi tuli oikein hieno:)

Tiia K kirjoitti...

Lakritsin ja sitruuna liitto nyt vaan on täydellinen ja upea hei tuli ja on noissa hommaa. <3

Satu /Talossano23 kirjoitti...

öööö...ehkä sata kertaa? Sokerimassa ei kestä liikaa lämpöä, käsitelyä, eikä kosteuttakaan...valuvia kakkuja on siis mittarissa muutama. Välillä onnistuu ja välillä ei. Itse vannon kreemin nimeen.
Yleensä ennen juhlia minulla on 'tapana' pudottaa joku kakku...pojan lakkiaisia ennen meni juustokakku pitkin uunin kantta ja keittiön lattiaa ja nyt Likan juhlissä menisin vipata kaikki voileivät lattialle koirien iloksi...onneksi meni vain osa.....

Matkatar kirjoitti...

Taina K : Hih, juu ei ole minullakaan eka kerta kokeilla jotain uutta kivaa reseptiä juuri ennen juhlia. Yleensä on ollut onnea, eli ovat onnistuneet.

Cheri: Kiitos, juu maku oli tärkein vaikka tosiaan näin sen mielessäni jokseenkin täydellisenä heh.

Susanna: Kiitti, vähän ehkä tosiaan miehekkäästi räjähtänyt :D Juu, maku tärkein!

Jael: Joo oli vähän sitkeää tahmaa se toffee, ei ollut kiva.

Tiia: Joo lakritsi-sitruuna lakutkin ovat muuten tosi hyviä. Juu hommaa kakuissa on, mutta onneksi minulla oli vain tämä yksi. Juhlien järjestäjillä ne pahimmat stressit ja hommat aina on, onneksi ei itse ole tarvinnut vähään aikaan järjestää mitään suurempia juhlia. Vaikka toisaalta olisi se kivaakin!

Satu/Talossano23: Huh, sinulla onkin kokemusta, olisi pitänyt kysyä sinulta oletko kokeillut tätä toffeeta joskus...No seuraavalla kerralla sitten! Oi joi -pudottaminen on aika ikävää, käy minullakin aina mielessä kun siirtelen ruokia ja leivonnaisia että nyt jos lentäisi...No sattunut vain kerran -juuri kun tyttären poikaystävä oli ekaa kertaa tulossa syömään ja otin kalan uunista -sehän lensi lattialle, kääks!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kakkuhan on hieno!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...