keskiviikko 30. elokuuta 2017

Pirunpesässä


Viime viikolla saimme mukavan vieraan pariksi päivää, joten aika kului mukavasti esitellessämme hänelle kotikaupunkiamme Lahtea ja sen lähiympäristöä. Löysimme netistä meillekin uuden luontokohteen: Pirunpesä -nimisen kalliolohkeaman, joka on syntynyt jähmettyneestä magmasta 2000 miljoonaa vuotta sitten. Kuulostipas jännältä!

Pirunpesä sijaitsee Hollolassa ja sinne menee mukavanmittainen kävelyreitti Messilän golfkentän vierestä, satumaisen metsän ympäröimänä. 




Lohkeaman alkupää näytti jo aika huikealta. Maassa oli rapautuneita kvartsiittilohkareita, jotka ovat pilkkoutuneet vuosituhansien aikana talven pakkasissa. 


Pirunpesän ympärillä on 5-20 metriä korkeat hurjannäköiset pystysuorat seinämät.





Maasto oli paikoin aika vaikeakulkuista, mutta löysimme aina kiertoreitin jos tuli hankalampi este. Toisinaan joutui Siriä kantamaan, sillä sen pienet jalat eivät joka paikkaan päässeet.





Kiipesimme korkealle halkeaman päälle. Sieltä kurkimme varovasti alaspäin ja jatkoimme matkaa toisen päähän.




Toisessa päässä halkeamaa oli jänskä suuri irtolohkare -poseeraamista varten tottakai!

Thor Pirunpesällä
Tässä kiva ulkoilukohde, jota voin suositella näillä main liikkuville! 

Oletko jo käynyt Pirunpesällä tai kuullut siitä? Tai onko kotiseudullasi jotain vastaavaa luonnon muovaamaa?

***

Pirunpesä, a rocky ravine in Hollola that literally means the Devil’s Nest, is one of the finest geological formations in southern Finland. Pirunpesä is surrounded by vertical cliffs that are 5 to 20 metres in height in some places.

Linked to:




tiistai 29. elokuuta 2017

Kukkamakroja tiistaille


Makrohaasteessa on aiheena kukka, joten mielelläni lähden mukaan, sillä koneelta löytyy paljon julkaisemattomia kukkakuvia. Omaa puutarhaa tulee kuvailtua useasti, sillä on helppo napata kamera käteen kauniin valon osuessa kohdalle.

Tänä kesänä puutarhamme onkin saanut kovasti kehuja niin ohikulkijoilta kuin vierailtakin. Kiva juttu. Itsestäkin tuntuu, että se kaunistuu vuosi vuodelta. Pihakivetys toi kokonaisuuteen oman siistin  lisänsä, mutta kukkapenkitkin ovat kukoistaneet tänä kesänä enemmän kuin koskaan. Kannattaa siis lisätä uusia kukkia! Nytkin minulla on laatikollinen tulppaanisipuleita istutettavaksi, jos vaikka saisi ensi keväänä kauniin tulppaanipenkin!


Alkukesällä istuttamani kivetyskasvit ovat juurtuneet hyvin ja lähteneet kasvamaan ja osa kukkimaankin. Ne ovat ihania pikku yksityiskohtia kivetyksen reunamilla muuten runsaassa kukkapenkissä.


Sain kesän alussa eräältä mummolta pikku laatikollisen samettiruusun taimia, joita hän oli kylvänyt siemenestä. Aluksi näytti siltä, ettei niistä oikein meinaa tulla mitään kun oli niin viileää, mutta nyt ne kukkivat tosi runsaasti. Ihmettelen miten kestäviä ne kukat ovat, ja uusia tulee koko ajan!


Kestosuosikkini unikkokin kukkii edelleen. Minulla on sitä kahdessa astiassa -samassa kuin viime vuonna, ja siinä kukat lähtivät itsekseen kasvamaan. Toinen ruukku on terassilla, siinä olevat unikot kasvatin jemmaamistani viime vuoden siemenkodista. Täytyy taas kerätä kaikki talteen ensi kesää varten!


Tunnistaako joku nämä? Kuvasin ne täysin yläpuolelta, sivulta ne olisi liian helppo tunnistaa ja näin ne näyttävät jännemmiltä. Eli tässä on niitä upeanvärisiä lupiineja, joita istutin viime vuonna etupihan kukkapenkkiin. Nekin kukkivat edelleen.




Käy kurkkaamassa muiden kukkakuvia täältä:



perjantai 25. elokuuta 2017

Vadelmakuivakakkua ja Kissan päivät -teetä, kiitos!


Alkoi tuntua jo niin syksyiseltä, että ulkona ei ole tehnyt mieli olla. Kävin keräämässä takapihan vadelmapuskista purkillisen vadelmia ja päätin leipoa niistä hiekkakakun reseptillä perinteisen 

vadelmakuivakakun

200g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2 1/2 dl perunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
3 dl vadelmia

  • Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää yksitellen huoneenlämpöiset munat välillä hyvin vatkaten.
  • Yhdistä kuivat aineet. Siivilöi ja sekoita kakkutaikinaan. 
  • Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun 1,8 litran kakkuvuokaan. Painele marjat joukkoon.
  • Paista vadelmakakku uunin alaosassa 175 asteessa 50 - 55 min. Anna jäähtyä hetken. Kumoa lautaselle.


Kuvauksen edetessä kuvausrekvisiitta eli kakkupalanen ja marjat alkoivat huveta. Kissan päivät -teen kanssa kakku maistuikin oikein hyvältä!





Nappasin rusopajuangervon kukintoja kuvaukseen mukaan...kakkukuvauksen jälkeen ne pääsivät vihdoin maljakkoon koristamaan keittiötä.




Koska olet tehnyt viimeksi kuivakakkua? Ihanaa viimeistä kesäviikonloppua!  (kääk)



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kivalla kuvausretkellä Suomenlinnassa


Siitä on jo monta vuotta aikaa kun viimeksi kävin Suomenlinnassa. Yleensäkin sen muutaman kertaa kun sielä on tullut käytyä, en ole ehtinyt koskaan kunnolla tutustua paikkaan. Siksi innostuinkin kun paikallinen fotokerho järjesti sinne valokuvausretken. Ihan kuin minulle suunniteltu päiväretki jee! 

Bussimatkalla Helsinkiin satoi kaatamalla ja ilma oli tasaisen harmaa. Into meinasi laantua, mutta onneksi perille saavuttuamme sade lakkasi ja tilalle tuli varsin kuvauksellinen pilvipouta.

Päätin, etten lähde kuvailemaan Suomenlinnaa turistin silmin historiallisena nähtävyytenä, vaan yritän vain etsiä mitä tahansa kaunista kuvattavaa. Siksi en nyt lähdekään tekstiin lisäilemään mitään paikan historiatietoja tms. (Vaikka joskus olisikin mielenkiintoista tutustua paikan historiaan tarkemmin)


Paikka on täynnä ihania vanhoja kujia, rakennuksia, mukulakivikatuja...ym, juuri sellaisia juttuja, joita yleensäkin tykkään kuvata. Monipuolista tarjontaa oli luvassa joten lähdin intoa puhkuen kameroineni kiertelemään.

Eräs mummo oli sattumalta lukemassa lehteä niin kivassa asennossa kauniin talon edustalla, että sain napattua hänestä herkullisen tilannekuvan heti alkuun:



Suomenlinnassahan on aika paljon asukkaita, jotka kuulemani mukaan hieman häiriintyvätkin turisteista ja vierailijoista, joita riittää päivittäin. Ei ihme, nytkin se oli aika täynnä porukkaa ja monella kamerat ja piknikkivarusteet mukana.


Entinen rapistunut puhelinkoppi oli jätetty paikalleen, ja se loi mielestäni hauskan kontrastin ympärillä olevalle kauniille luonnolle ja vanhoille puutaloille.



Tässä vaiheessa tuli pieni sadekuuro, mutta onneksi se meni pian ohi.


Suomenlinnan linnoituksilla oli paljon enemmän pimeitä luolia ja ampuma-aukkoja mitä muistinkaan. Niitä oli kiva käydä tutkimassa, mutta niissä oli aika paljon vettä. 


Symmetria kuvissa on aina viehättänyt minua, ja sellaisia kuvia sainkin reissulta runsaasti. Kuten myös ihania vanhoja talokuvia yksityiskohtineen, Suomenlinnassahan sellaisia rakennuksia riittää.






Saarella elelee paljon hanhia (?), joita yritin pariin kertaan kuvata. Ei ollut niin helppoa manuaalitarkenteisella 85millisellä objektiivilla! Tässä onnistunein otos noista hauskoista otuksista:






Mukavan retken jälkeen meillä oli tietysti yhteinen kuvien katselmusilta eilen valokuvauskerhon tiloissa. Vaikka kaikki retkellä mukana olleet eivät päässeetkään mukaan, oli tosi mielenkiintoista nähdä millaisia kuvia muilla oli. Jokainen oli löytänyt omannäköistään kuvattavaa. Ja aina muiden kuvia katsellessa oppii itsekin lisää.

Olen muutenkin tosi iloinen kun tuli kesällä liityttyä paikalliseen valokuvausharrastajien kerhoon. Oli hassun nostalginen olo, taitaa olla nimittäin aika tasan 30 vuotta siitä kun edellisen kerran olin valokuvauskerhossa Helsingissä!  (Kääk olenko jo niin vanha...)

Muuten, siellä ollessani eilen alkoi sataa kaatamalla, ja lähtiessäni satoi vielä, vaikkei niin paljon. Fillaroin tapani mukaan vauhdilla läheiseen alikulkutunneliin, enkä ehtinyt jarruttaa. Siellä oli nimittäin yli puoli metriä vettä! Vauhti kyllä hidastui, mutten sentään kaatunut. Alkoi vaan tosissaan naurattaa ajaa pyörällä vedessä...onneksi koti oli jo lähellä niin pääsin vaihtamaan vaatteet!

Mites siellä, onko Suomenlinna tuttu paikka?



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...