tiistai 19. syyskuuta 2017

Houkuttelevat ruskeat sienet


Näin eilen hyvän sienipaikan aamuisella koiranulkoilutusreitillä. Otin tänään kameran mukaan ja huomasin, että joku olikin jo ehtinyt potkia jättimäisimmät sienet hajalle. No, kuvasin silti.


En tiedä mitä nämä ruskeat sienet mahtavat olla...tattejako?







 Osa näytti ihan herkulliselta mutta suurin osa jo parhaat päivänsä nähneiltä. 

Osallistun näillä sienikuvilla Pieni Lintu -blogin makrohaasteeseen, aihe on ruskea. Käy linkistä kurkkaamassa muiden ruskeat aiheet!


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Suloinen vauvamasu


Pieni läppäritauko teki hyvää, sain nimittäin vihdoin vietyä hidastelevan koneeni huoltoon ja tämä viikko menikin muissa puuhissa kuin kuvankäsittelyssä. Tässä viime postauksessa lupaamiani uuden kuvausprojektin kuvia...pääsin nimittäin kuvaamaan kaveriamme, joka on viimeisillään raskaana!


Maiju olikin ihanan muuntautumiskykyinen ja ennen kaikkea rento malli, häntä ei juuri jännittänyt (taisi kuvaajaa jänskättää enempi...) ja suloinen raskauden tuoma seesteisyys ja onnellisuus välittyi hyvin kuviin. 


Olin etukäteen vähän miettynyt eri kuvausasentoja ja -paikkoja ja tietysti kuvatessa ideoita tuli lisää. Käytin lähes yksinomaan 50mm objektiivia. Minulla olisi ollut 85mm:kin, mutta se on manuaalitarkenteinen ja siksi aika hidas..no ainakin vielä kunnes kunnolla totun siihen.

 Onneksi sattui kaunis pilvipouta ja hieman saimme auringon säteitäkin osaan kuvista.


Koska olen henkilökuvaamisessa aika lapsen kengissä, oli kuvien käsittelemisessäkin hieman erilaista haastetta kuin normaalisti. Halusin kokeilla monenlaisia eri tyylejä. Opin tosi paljon lisää taas tässäkin kuvauskeikassa.


Kävimme myös läheisellä rannalla ja Maiju vaihtoi toisen nätin mekon päälle. Ehkä olisi pitänyt muistaa napata kauniimpi kukka puutarhasta mukaan, -tuo rantapuskan rikkaruoho ei ollut paras mahdollinen, heh.





Sisällä vielä otettiin lisää kuvia (24mm:llä), niihin sai erilaista tunnelmaa. Olikin yllättävän raskasta kuvata henkilöä, meillä meni yhteensä noin kaksi tuntia ja olin aika puhki!

Kivaa, Maijun pienokainen ehtii syntyä ennenkuin lähdemme taas Barcelonaan. Saatanpa napata pari vauvakuvaakin!

Aurinkoisia syyspäiviä!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Yhdistetty pyöräily- ja kuvausretki


Miten kaunis, persoonallinen ja rauhallinen Suomen maaseutu onkaan! Taas sain sen kokea viime viikonloppuna.

Jo viime kesänä suunnittelemamme valokuvausretki Talossano23 -blogin Sadun kanssa nimittäin toteutui. Tilauksessa oli tietysti kuulas alkusyksyn sää -mielellään kauniin auringonnousun kera, koska laitoimme herätyskellot soimaan hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna. 

Tapasimme lähellä meitä ja lähdimme fillaroimaan kohti Nastolaa, tottakai pikkuteitä rauhallisella maaseudulla kierrellen. Satu oli aiemmin jo hieman katsellut reittiä ja hyvällä suuntavaistollaan hän osasi suunnistaa. Minä taisin olla jo alkumatkasta ihan pyörällä päästäni että missä nyt mennään...

Näimme mielenkiintoisia asuma-alueita, vanhoja maatilan rakennuksia, lampaita

 No, pilvipouta oli parempi kuin sadekeli, vaikka sitä upeaa auringonnousua ei tullutkaan. Oli kivaa polkea raikkaassa säässä ja jutella mukavia. Aina kun näimme jotain mielenkiintoista, pysähdyimme kameroinemme tutkimaan paikkoja.

Voisivatko nämä reiät olla luodinreikiä?

Upea vanha myllyrakennus jonka bongasimme


Oli kyllä hyvin hiljaista, pari koiranulkoiluttajaa näimme mutta eipä juuri muita. 


Tulimme Kymijärven rannalle ja lähdimme kiertämään järveä poiketen rannalle kuvailemaan missä pääsimme.






Tällä seesteisellä laiturilla istahdimme syömään eväitä. Ei kuulunut juuri mitään, ja järven pinta oli lähes tyyni. Ei hassumpi paikka levähtää vai mitä?



Päätimme käydä yllätysvisiitillä Mansikkatilan mailla -bloggari Tainan luona, pääsin samalla ensimmäistä kertaa ihastelemaan hänen kaunista kotiaan ja puutarhaansa muutenkin kuin kuvissa. Satu napsi matkalla luonnonkukkia mukaan joten meillä oli kaunis kimppu tuliaisiksi.



 Virkistäydyttyämme Tainan luona teellä ja karviaispiirakalla jatkoimme matkaa.

Argh...mitä seuraavaksi löysimmekään tien poskesta?! Pellon reuna oli täynnä auringonkukkia! En ole ikinä nähnyt auringonkukkapeltoa paitsi kuvissa, joten olin ihan innoissani.




Reitti alkoi olla lopuillaan, mutta poikkesimme vielä Villähteellä kukkakauppa Villiviiniin, Satun lempparipaikkaan. Se oli kauniilla paikalla vanhan bussitehtaan tiloissa.



Ihanaa mihin kaikkeen tälläisellä retkellä voikaan törmätä, eikä tarvitse mennä edes kovin kauas kotoa. Oli kyllä tosi kiva valokuvausretki ja liikuntaakin tuli mukavasti, jotain parisenkymmentä kilsaa minullekin. Kivaa liikkua sellaisen ihmisen kanssa joka tykkää kuvaamisesta sekä polkupyöräilystä niinkuin minäkin!

Pidätkö sinä pyöräilystä? Tuliko tänä kesänä pyöräiltyä paljon? Minulla se ei nyt jokapäiväisessä käytössä ollut, mutta kaikki asiat kaupungin keskustaan ym hoidan aina fillarilla. Pidemmät matkat jäivät tänä kesänä kokonaan tekemättä, sen takia olen iloinen kun tuli tehtyä tämä retki.

Seuraavalla kerralla kerronkin ihan erilaisesta valokuvausjutusta mihin pääsin mukaan reilu viikko sitten...

Palaillaan!


torstai 7. syyskuuta 2017

Paleltaa!


Kyllä vain on jo ollut selkeästi syksyä ilmassa. Aamulla ja iltamyöhällä on tosi kylmä, hrr. Ilman villapaitaa en lähde enää minnekään. Joka kerta illalla koiraa ulkoiluttaessa vannon hakevani talvitakin yläkerrasta, mutta vielä se on unohtunut.


Päivisin on kyllä tarjennut ihan kivasti. Toisinaan tulee jopa puutarhahommissa aika lämmin, mutta ilmeisesti luvassa on kohta taas viilenevää ja sateita.

Monenlaisia sieniä tuntuu kasvavan vähän joka puolella. Ne ovat usein aika veikeän näköisiä.




Takapihan vadelmasato alkaa olla lopussa. Muutamia kypsiä marjoja vielä löytyy aamupuuron sekaan kun oikein kaivelee.



Omppusadosta tulee keskiverto, mutta vähemmän rupinen kuin normaalisti. Kypsyvät kyllä aika hitaasti ja jäävät pieniksi. Jännää miten sato on niin erilainen joka vuosi. Tänään olisi suunnitelmissa leipoa ensimmäinen omenapiirakka, nam!



Sirikin viihtyy jo enemmän sisällä kuin ulkona, vaikka omistaakin aika tuuhean turkin. Aurinkoisella säällä se mielellään nauttii auringosta ohikulkijoita vahtien, kuten kesälläkin.


Nämä auringonkukat istutin siemenestä alkukesällä. Hyvin ne lähtivät kasvamaan ja siirsin taimet tähän vanhaan entisen pihasaunamme vesipataan. Kovin hitaasti kukat ovat aukeamassa, kotilot onneksi olen saanut pidettyä niistä erossa. (viime vuonna ostamani auringonkukka koki semmoisen kotiloinvaasion, että huh-huh!)



Syksyn merkkejä on siis myös se, että meitä alkaa miehen kanssa kovasti paleltaa. Pönttöuunissa poltellaan taas puita ja pihasauna lämmitetään useammin. Liput Barcelonaan on myös jo tilattu. Vielä on miehellä jonkun aikaa töitä kunnes hänet lomautetaan talveksi. Niille tiedoksi joita jäi mietityttämään minun työtilanteeni, niin en lopulta saanut töitä koko kesänä. Ikävä juttu, mutta minkäs sille mahtaa. 


Tällä syyspostauksella osallistun Makrohaasteeseen, jonka aiheena on syksyn merkkejä. Käy kurkkaamassa muiden syysjutut täältä.



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...