torstai 12. lokakuuta 2017

Edinburghin linna ja maanalaisia kauhutarinoita


Edinburghin keskustan kaupunkikuvaa hallitsee jykevän näköinen suuri linna kukkulalla. Varasimme jo hyvissä ajoin Suomessa liput tuonne kaupungin kuuluisimpaan nähtävyyteen. 

Siellä olikin turisteja enemmän kuin missään muualla kaupungilla. Viimeistään nyt tunsimme olevamme todellakin tavallisia turisteja.

Linnan sisäänkäynti oli vaikuttavan näköinen, ihan kuin historiallisissa seikkailuelokuvissa.


 Huomasimme heti sisälle päästyämme että kyse oli useamman rakennuksen alueesta eikä yhdestä linnasta. Tuli mieleen Suomenlinna. Paikka oli hyvinhoidettu ja siisti, näytti kuin joku olisi siellä jopa asunutkin.

Turisteille siellä oli monenlaista nähtävää: kruununkalleudet, ritarisali, sotamuseo jne...ja tietenkin monenlaisia putiikkeja matkamuistoineen.


Tykkejä oli tosi paljon, olihan paikka sotahistoriallisesti tärkeä.



Linnakkeelta oli upeat näköalat ympäri kaupungin ja ikiaikaiset vanhat rakennukset olivat vaikuttavan näköisiä. Upeaa arkkitehtuuria oli kiva katsella.


 Silti, Edinburghin linna jätti meidät jotenkin kylmäksi. Sotamuseo ja sotahistoria ei kiinnosta kumpaakaan erityisemmin, ja koko alueesta jäi liian turistirysämäinen sliipattu vaikutelma. Odotukset olivat jotain ihan muuta, ehkä linna oli siksi hieman pettymys.

No, karttaa tutkimalla päätimme jatkaa matkaamme Arthur`s Seatille. Se on sammuneen tulivuoren jäänne ja tarina kertoo, että tarunomainen kuningas Arthurin linna Camelot olisi sijainnut siellä.

Läps läps!

Juurelle päästyämme yllätyimme miten suurelta se näyttikin. Olimme ilman eväitä liikenteessä ja lounasaika lähestyi. Meillä oli illaksi sovittu retki ja hotellilla piti vielä käydä vaihtamassa varusteita. Laskimme, että aika ei kenties riitäkään ylös kapuamiseen.

Hieman haikein mielin päätimme, että kukkulan valloitus täytyy jättää seuraavaan kertaan ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.


Syötyämme erittäin herkullisen lounaan intialais-thai ravintolassa saimme lisäenergiaa keskustan tutkimiseen. Näimme kiinnostavan monumentin, jota päätimme lähteä tutkimaan lähempää...


Se oli maailman suurin kirjailijalle omistettu monumentti. Skottilaiselle Sir Walter Scottille. Kaikinpuolin komea goottipysti, jonne pääsi sisään ja ylös saakka, kapeita rappusia kiipeämällä pientä maksua vastaan.



Sir Walter Scott


Edinburgin linna näkyi kauas ja joka kulmasta
 Princess kadun puutarha oli suuri ja kaunis. Siellä oli paljon penkkejä vieri vieressä ja jokaisessa oli jokin nimikyltti kenelle se oli omistettu. Ilmeisesti Edinburghissa saa hankkia nimikkopenkin jonkun muistoksi tms. Osa oli selvästi jo vanhempia penkkejä. Kaunis perinne.


Kävimme hotellihuoneella ja palasimme pimeän tultua vielä keskustaan. Ehdimme käydä olusilla paikallisessa vanhassa pubissa jonka jälkeen osallistuimme varaamallemme historialliselle maanalaiskierrokselle. 

Odotukset olivat tässäkin hieman erilaiset siihen verrattuna mitä saimme. Opas kertoi ensin tarinoita synkällä keskiajalla kidutetuista ihmisistä ja erilaisista kammottavista kidutustavoista (tarkkaan kuvaten miten ne tapahtuivat), sekä lukuisista noitavainoista. Sitten siirryimme kaupungin alle, jossa on 1700 -luvulla rakennettuja kammioita, jotka ovat eräänlaisia siltaholveja ja niiden välisiä tunneleita.

Niitä käyttivät alunperin kauppiaat laittoman tavaran varastoimiseen, myöhemmin kaupungin köyhät muuttivat niihin. Olot olivat tietysti kurjat; kosteaa, pimeää, ei vettä ja huono ilma. Kuuluisat sarjamurhaajat Burke ja Hare hakivat holveista ihmisiä, tappoivat heidät, säilyttivät ruumiita holveissa ja myivät ne lääketieteen opetusta varten.

(kuva netistä)



Näitä synkkiä tarinoita kertoi meille tämä opas, joka oikeastaan oli kuin näyttelijä. Hän kertoi tarinoita elävästi välillä kirkuen, sammuttaen kynttilän sopivissa kohdissa ja muutti äänensä välillä kuiskaukseksi, sitten taas kirkaisi. Tarkoitus oli varmastikin saada hyytävä kummitusmainen tunnelma kierrokselle, ja kuuleman mukaan aina joku turisti pelkääkin siellä alhaalla oikein tosissaan.

Itse en pimeästä pidä, enkä ainakaan tuollaisista ahtaista tunneleista, mutta ei siellä varsinaisesti pelottavaa ollut. Yksin en sinne kyllä silti menisi.

Kierroksen jälkeen meille tarjottiin vielä drinkit tunnelmallisessa tummassa huoneessa. Ja siellä tietysti saimme kuulla lisää paikan hyytävistä kummitustarinoista!

Oli kyllä varmaan kivoin syntymäpäivä mitä minulla on koskaan ollut! Ensin aamulla tämä romanttinen joenrantakävely, sitten Edinburghin linna, sir Walter Scottin monumentti ja illalla vielä tämä maanalaiskierros. Kaikenlaista mielenkiintoista, ja päivän ateriatkin olivat täydellisiä.

Ainakin yksi Skotlanti -postaus vielä tulossa jossain vaiheessa, nimittäin seuraavana päivänä lähdimme ylämaille...tiedossa paljon ihania nummimaisemia ja kaikkea muuta!


9 kommenttia:

  1. Jumapama miten jännittävä postaus ! Liian karmeat kidutustarinat mutta ai että ihailen tuota linnaa ja varsinkin noita kuvia jotka on otettu alhaalta käsin - u p e i t a !!! Edinbugh on hieno kaupunki. Ystävien tytär opiskelee siellä elokuva-alaa yliopistossa 🙂 Have a pleasant rest of the week. Happy pub crawling 😀🍺

    VastaaPoista
  2. Tämä olisi niin siisti kokemus! Olemme kahdesti käyneet tuossa linnan portilla, mutta aina kääntyneet pois. Seuraavalla Edinburgin reissulla haluan ehdottomasti tänne!

    VastaaPoista
  3. Rita A: Voi kiitos, kiva kuulla että pidit postauksesta ja kuvista!

    Ansku BCN: No kyllä siellä linnalla kannattaa toki käydä, esim. vaikka kruununkalleuksia ei saanutkaan kuvata, oli ne varsin jänskä nähdä. Ja monet historiapläjäykset sisätiloissa olivat ihan mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  4. Upean näköinen tuo linna(t) ensimmäisessä kuvassa ,ja muutenkin upea kokemus. En ole koskaan käynyt Edingburghissa mutta opiskeluaikoina jaoin kämpän sieltä päin olevan skottilaisen Gillianin kanssa;D
    Mä olen kävellyt pimeissä käytävissä Perussa, Liman vanhan keskustan hautakatakombeissa,ja olin kyllä iloinen kun pääsin sieltä pois;D

    VastaaPoista
  5. On teillä ollut elämyksiä. Tässähän alkaa matkakuume nousemaan, vaikka mitään realiteetteja sellaiseen ei ole nyt olemassakaan.

    VastaaPoista
  6. Oi mitä kuvia,aivan upeita♥ Nuo rakennukset on vaan niin käsittämättömän kauniita, tuollaisia voisi ihailla vaikka kuinka ja kauan. Ne kruununjalokivet on olleet varmasti myös upeita! Iiks miten jänniäkin paikkoja..kaikkine kidutuksineen ja noitavainoineen..Teillä on ollut ihan mieletön reissu..Seuraavaa postausta jo odotellaan:)

    VastaaPoista
  7. Jael: Juu tuo linna näytti kyllä joka kulmasta niin upealta! Pimeät luolat ei oikein ole minunkaan mieleeni, mielikuvitus alkaa sellaisissa liikaa laukkaamaan :)

    Paluumuuttajatar: Taitaa sinullakin olla ikuinen matkakuume!? On niin kivaa kokea kaikenlaista uutta.

    Päden paja: Kiitos! Joo kyllä yritettiin ottaa kaikki irti niistä muutamasta päivästä, ei olisi enempää millään ehtinyt nähdä :D

    VastaaPoista
  8. Voi miten komeita kuvia olet saanut linnasta! Ihan kuin joku Prinsessa Ruususen linna... Toi maanalaiskävely kuulostaa mahtavalta. Tulee mieleen Amsterdamin Dungeon, joss oli myös opas/näyttelijöitä ja pelottelu huipussaan. Parasta ikinä tuollaiset paikat!

    VastaaPoista
  9. Edinburghiin mielisin minäkin. Voi kurjuus, että linna oli pettymys ja monesti liiallinen turismilla kuorrutus pilaakin koko homman. Mutta on nuo maisemat kyllä vaikuttavia. <3

    VastaaPoista

Kiitos! ♥ Thank You ! ♥ Danke! ♥ Gracias! ♥

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...