sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Äiti Amman syleilyssä Valenciassa



Katalonian hieman levottoman tilanteen vuoksi äiti Amman halaustapahtuma siirtyi Barcelonasta Valenciaan. Ja niinhän se on, että jos Amma ei tule meidän luo, me menemme hänen luokseen, vai miten se meni, hih. 

Ystävämme kunnioittaa äiti Amman työtä erityisen paljon ja pyysi meitä mukaan. Eipä meitä miehen kanssa kahta kertaa uusiin kokemuksiin ja seikkailuihin tarvitse pyytää...pakkasimme siis vähän vaatetta ja koirat autoon ja lähdimme ajamaan kohti etelää.

Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee 350 kilometriä Barcelonasta etelään rannikolla. Olemme käyneet siellä joskus reilu kymmenkunta vuotta sitten pikaisesti joten minulla ainakaan ei kaupungista paljoa mielikuvia ollut. Yllätti kyllä tosi positiivisesti: ihana rauhallinen vanha kaupunki, kaunis pitkä ranta ja ennenkaikkea keskellä upea suuri pitkämäinen puisto halki kaupungin, jossa vietimme paljon aikaa koirien kanssa.

Oli jo myöhä saavuttuamme keskustaan, jossa meillä oli siisti tilava majoitus varattuna (Casa Cosy, voin suositella!). Lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja löysimmekin hauskan chileläisen paikan.

katutaidetta Valenciassa
Valencia on täynnä toinen toistaan taitavammin tehtyjä katumaalauksia


Seuraavana aamuna olimme ajoissa valmiina äiti Amma -tapahtuman jonossa. Ensin jonotimme halauksen jonotusnumeroa. Kun saimme sen, oli vapaata aikaa kierrellä ja tutkia paikkoja. Toinen teltta oli ruokailuja varten ja isompi halli halausta, meditaatiota, erilaisia ohjelmanumeroita ja myyntikojuja varten.


Odottaessamme halausvuoroa ehdimme hyvin käydä välillä syömässä herkullista intialaista kasvisruokaa hallilla ja käydä lenkittämässä koiria. Tutkimme myös mitä myyntipöydillä oli: Amman silkeistä tehtyjä pikkulaukkuja, koriste-esineitä, tyynynliinoja, huiveja, koruja jne. Lueskelimme myös Amman järjestön hyväntekeväisyystöistä.


Isolta screeniltä näki Amman istumassa lavalla ja syleilemässä ihmisiä vuorotellen. Avustajia oli paljon joka puolella auttamassa ja neuvomassa. Illansuussa tuli lopulta meidän vuoromme halaukseen. Jätimme kassit, takit ja kengät säilöön ja jonotimme vielä jonkin aikaa tuoleilla josta meidät sitten ohjattiin Amman eteen. Voimakas suitsukkeen -tai lootuskukan tms tuoksu ympäröi lavan. Yritin tyhjentää mieleni ja antauduin elämäni ensimmäiselle Amman rutistukselle yhdessä miehen kanssa. 

Jotain Amma supisi korvaani, hellitti otteensa ja antoi hedelmäkarkin ja kukan terälehden käteeni. Päällemme heitettiin lisää tuoksuvia kukkien terälehtiä ja sitten meidät ohjattiin Amman viereen istumaan muiden joukkoon lavalle. Koko päivän odotettu juttu oli yllättävän nopeasti ohi.

Kieltämättä kun päivän mittaan olin seurannut koko sitä touhua screeniltä, se oli näyttänyt hieman oudolta hihhulimeiningiltä. Mutta jokin outo voima siinä halauksessa oli, se oli oudolla tavalla liikuttavaa. Myönnän, että meinasin jopa purskahtaa itkuun.


Ystävämme jäi vielä pitkälle yöhön tapahtumaan vapaaehtoistyöhön ja kuuntelemaan musiikkia. Meitäkin pyydettiin tiskaamaan, mutta kieltäydyimme kohteliaasti ja lähdimme koiruleiden kanssa hotellille.

Seuraavana päivänä tutustuimme paremmin Valencian vanhaan kaupunkiin sekä siihen ihanaan puistoon, josta jo alussa mainitsin.



mies ja pikkukoira
Miehisillä miehillä on pikkukoira kainalossa, johan mainoskin niin antaa ymmärtää!



Jardin del Turia, Valencian suuri puisto on todella ainutlaatuinen. Olemme aina kehuneet Barcelonan Ciutadellapuistoa, mutta kyllä se jää toiseksi ja tätä Valencian puistoa tulee ikävä. Ensinnäkin se on tosi suuri; 9km pitkä ja entisen joen päälle tehty, eli se on hieman kaupunkia alempana. Reunoilla on muurit ja kauniita persoonallisia siltoja menee vähän väliä yli.


Puistossa on hyvät kulkuväylät kävelijöille, pyöräilijöille tai lenkkeilijöille. Löytyy jalkapallokenttiä, skeittiratoja ja vaikka mitä. Myös paljon vihreää aluetta missä on kiva lekotella lämpimällä ilmalla. Ainut mitä siellä ei juuri ole, ovat terassit ja kioskit mikä on hyvä juttu. 


Thorin herkkä nenä löysi villikissojakin puistosta...





 Puisto päättyy taide- ja tiedekeskukseen. Monta arkkitehtoonisesti mielenkiintoiselta näyttävää rakennusta vierekkäin. Näitä pitäisi päästä ajan kanssa tutkimaan sisältäkinpäin!





Lähtöpäivän aamuna kävimme tutkimassa vielä Valencian rantaa, mikä oli hieman kauempana ydinkeskustasta. Rantakatu oli pitkä ja kaunis, minulle tuli jotenkin Miami mieleen siitä. Voi olla että mielikuvaani vaikutti tämä kivan lännenhenkisesti maalattu rantaravintola. 


Tiedättekö mistä espanjalainen paella oikeastaan on kotoisin? Ei Kataloniasta, vaan täältä Valencian seudulta. Päätimme lounastaa täällä rannalla ja tilasimme paellaa. Kellään meistä ei ollut siitä erityisen hyviä kokemuksia, joten hieman varauksella tilasimme. Vaan yllättävän hyvää se oli, ehdottomasti parempaa mitä olemme Barcelonassa koskaan saaneet!

Oletko sinä käynyt Amman syleilyssä vai mitä mieltä olet koko ilmiöstä?


11 kommenttia:

Mantelilaakson Susanna kirjoitti...

Valencia on ehdoton lempikaupunkini täällä Espanjassa!
Käymme siellä ainakin pari kertaa vuodessa, onhan se vain reilun parin tunnin ajomatkan päässä meiltä.
Amman tapahtuma oli varmasti upea kokemus!
Ja paella on parasta Valenciassa, se on totta! =)

Satu kirjoitti...

Minun täytyy tunnustaa, että minäkin olen aina pitänyt tuota Amma-juttua hihhuleiden hommana. Olen myös miettinyt, että eikö sitä halausta voisi pyytää vaikka omalta läheiseltä. Eikö se ajaisi ihan saman asian. :-D Siksi olikin mielenkiintoista lukea, miltä halaus sinusta tuntui. Jos asiaaa oikein ajattelee, niin täytyyhän halauksessa (ja Ammassa) olla jotain erityistä, kun niin moni ihminen haluaa tavata Amman. Mutta ehkä se kaikki odottaminen ja isot puitteet luovat jonkinlaisen jännityksen ilmapiirin, ja halaus tuntuu osin siitäkin syystä erityiseltä?

Hienoja kuvia!

Tillariina K. kirjoitti...

Hengelliset jutut eivät oo ollenkaan minulle, mä oon niin maallinen tapaus varmaan!! Jos siitä halauksesta joku tulee onnelliseksi, niin hyvä niin! Köyhien, kouluttamattomien ihmisten huijausta en oikein voi sietää, näissähän liikkuu myös raha elikkä taloudellinen hyöty!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Minähän olen hyvin hengellinen, monen mielestä varmaan liiankin. Amma ei kuitenkaan ole minun juttuni, halaus sen sijaan sitäkin enemmän. Moni ihminen on niin yksin. Amma on sen tajunnut? Itku siinä olisi varmaan monen silmässä, kun joku edes huomaisi, saati sitten koskettaisi.

Hertta-Viola kirjoitti...

Amman juttuihin en osaa ottaa kantaa, mutta tietynlainen hihhuli olen itsekin joten voin kuvitella miltä halaus tuntui. Mielentila ja ihmiset ympärillä varmasti tuo herkemmästi esiin tunnepuolen.

Kauniita kuvia ja katumaalauksia siellä!

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

Matkatar kirjoitti...

Mantelilaakson Susanna: Kiva kuulla! Ilman muuta minäkin haluan Valenciaan joskus takaisin. Kävipä jopa mielessä että siellä olisi kiva asustaakin jonkin aikaa.

Satu: Kyllä, ajattelin itsekin niin että kaikki se tunnelma siellä isossa halissa, odottaminen, äänet, musiikki, hajut ym valmistivat mieltä siihen huipentumaan eli halaukseen. Herkkänä ihmisenä se sitten vaikutti minuun niin että liikutuin.

Tillariina: Kyllähän Amman touhuista liikkuu monenlaista tarinaa ja osa varmaan tottakin. Hänen organisaationsa on kuitenkin saanut paljon hyvää aikaan vuosien varrella joten uskon että enemmän kuitenkin hyvää. Mielenkiintoinen kokemuksena tuo halaus.

Paluumuuttajatar: Minua ei hengellisyys haittaa kunhan pohjalla on hyvyys. Hyväksyn kaikki uskontokunnat sellaisenaan ja uskonkin että loppupelissä kaikki me uskomme samaan Jumalaan, tai korkeampaan voimaan, mutta sillä on vain eri nimiä. No, tämä Ammajuttu vaikutti myös hieman uskonnolta kieltämättä. Outoa siinä oli se, että elävää ihmistä tunnutaan pitävän Jumalaan verrattavana.

Hertta-Viola: Kyllä, juuri niin kävi minullekin. Ja olen tosiaan aika herkkä ihminen ja osittain myös hippimäinen tyyppi.
Kiitos, mukavaa uutta viikkoa sinnekin!

Anonyymi kirjoitti...

Minulle Amma on mestari, joka elää niin kuin opettaa, miten meidän pitäisi kohdella toisiamme ja luontoa. Hän on köyhään intialaiseen kalastajaperheeseen syntynyt nainen, joka on perustanut monia yliopistoja, sairaaloita ja tekee todella laajalti hyväntekeväisyystyötä. Tässä haastattelussa (4.12.2017) Mikko von Hertzen kuvailee kokemuksiaan Ammasta: https://areena.yle.fi/1-4296806

Päden paja kirjoitti...

On tuo Amman tapaaminen/halaus varmasti ollut kokemus, kiva että pääsit sen kokemaan. Halauksia ei koskaan ole maailmassa liikaa:) Tuo Valencia näyttää niin kauniilta kaupungilta! Leppoisaa alkavaa viikkoa♥

Leena kirjoitti...

Tavattoman kaunis valo noissa kuvissasi.
Valenciaan lähtisin minäkin mielelläni katselemaan.

Ammasta ei ole omaa kokemusta, vilpitön sydämestä tuleva halaus on aina hyvää tekevä.

Satu /Talossano23 kirjoitti...

Ensin ajattelin, että olenko missannut jotain vain onko teillä toinenkin koira? No selvisi kun luin juttua eteenpäin....
Tiedän kyllä Amman ja taitaa olla aikamoinen bisnes sen ympärillä...ja kuten sanoit, menee ehkä hieman hihhuloinnin puolelle. Mutta jos tulee mahdollisuus kohdata tällainen, niin mikä ettei...olisi taas yhtä kokemusta rikkaampi :)

Mukavaa joulun odotusta teille sinne aurinkoon <3

Matkatar kirjoitti...

Anonyymi: Niin käsittääkseni Amma on saanut tosi paljon aikaan hyvää tässä maailmassa ihan nuoresta asti. Merkittävä ihminen kaiken kaikkiaan, oltiinpa hänestä sitten mitä mieltä tahansa. Täytyy käydä katsomassa tuo linkki.

Päden paja: Oli kyllä kiva kokemus ja Valencia niin ihana kaupunki! Ihanaa joulunodotusta sinulle!

Leena: Kiitos kiitos! Valenciaa voin tosiaan suositella, siellä ei taida turistejakaan olla niin paljon kuin täällä Barcelonassa. Täällä on paljon mennyt pilalle jo turismin vuoksi ja se on harmi.

Satu/talossano23: Ahaa, juu tuo Thor on ystävämme koira. Näemme aika usein täällä :D
Kiitos ja hyvää joulunodotusta sinne teillekin!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...