maanantai 11. joulukuuta 2017

Valokuvausretkellä Photowalk Born -kivaa oli vaikka jännittikin!


Innostuinpas -ja uskaltauduin lähtemään jälleen Photowalkille. Vaikka niin kovasti mieli tekee aina porukan kanssa kuvaamaan, on niissä omat jännitysmomenttinsa meikäläiselle. No, tällä kertaa etenkin kun lähdin espanjalaisten ja katalaanien kanssa samaan ryhmään! Halusin siis yhdistää espanjan kielen käytännön harjoittelun ja uusien valokuvausvinkkien oppimisen.

Paikka oli tuttuakin tutumpi Bornin vanha asuma-alue Barcelonassa. Tarkoituksenamme oli päiväsaikaan opetella kuvaamaan liikettä hieman totuttua erilaisella tavalla, ei nopealla suljinajalla vaan hitaalla. Tuota tekniikkaa itse asiassa en ole paljoa käyttänytkään joten kurssipäivä oli todella antoisa monin tavoin!








Kuvista tuli pitkän suljinajan ja tarkoituksella käsivaralta kuvaamisen vuoksi aika jännittäviä, jopa hupaisia. Osassa on värikkäistä vaatteista tai valoista tullutta mielenkiintoista värinää. Tätä tekniikkaa täytyy todellakin hioa ja käyttää useamminkin!


Kivaa oli vaikka mennessä tuonne jännittikin kovasti. Ja vaikken kaikkea espanjankielisestä (ja osin katalaanin-) opastuksesta ymmärtänytkään, sain kuitenkin päivästä paljon irti ja tutustuin muutamaan kivaan uuteen tyyppiinkin. Ja juu -onnistuin jopa jokusen lauseenkin espanjaksi vääntämään.

Mites siellä, jännitätkö sinä uusia tapaamisia uusine ihmisineen kuten minä? Silti täytyy vaan aina olla menossa joka paikkaan...

11 kommenttia:

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Minä en onneksi hirveästi jännitä ihmisiä. Olen ennemminkin niitä, jotka aloittavat keskusteluja ja vääntävät tikusta asiaa jos tilanne niin vaatii. Ainoastaan sellaiset viralliset esiintymiset saavat epämukavan olon.

Satu kirjoitti...

Kiva, että rohkaistuit lähtemään mukaan, kun sait näin kivoja kuvia. :-) Kyllä se vaan on niin, että sille kuuluisalle epämukavuusalueelle meneminen on kaikkein palkitsevampaa.

Minäkin jännitän juuri tuollaisia tilanteita, joissa olen uusi jossakin ryhmässä, tai jos pitää tutustua kerralla laumaan uusia ihmisiä. Ja sellaiset juhlat, joissa on lähes pelkästään tuntemattomia ihmisiä, ovat ihan kauhistus. En ole ollenkaan sellainen tyyppi, joka innostuisi mistään small talkista, ja on ihan kamalaa keksiä juteltavaa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Sellainen turha lätinä tuntuu ihan ajan haaskaukselta, ja tulee ikävä kotiin. :-)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ai siten tuollaisia kuvia saa...olen niitä ihmetellyt ja yrittänyt itse keksiä konsttia miten tuollaisia saisin aikaiseksi. Pitäisi mennä johonkin kuvauskurssille.
En osaa jännittää tavatessani uusia ihmisiä. EN vaikka kova jännittäjä olenkin..:)

Tiia K kirjoitti...

Ymmärrän tuon jännityksen, täälläkin jännittää aina kaikki tälläinen. Mutta hei ihan mielettömän hienoja kuvia liikkeessä, oma kännykkähän ei noihin taivu eli kelpaa kyllä ihastella.

Terkkuja lumisesta Porvoosta, tänään pukkaa lunta oikein urakalla. <3

Päden paja kirjoitti...

Hienot kuvat olet saanut! Minulla on sellainen työ, etten nykyään enää jännitä mitään tapaamisia:) Leppoisaa alkanutta viikkoa❤

Leena kirjoitti...

Mahtavaa, että osallistuit kurssille!

Vaikka samaistuinkin kyllä vahvasti jännityksesi. Ainakin minulla kaikkeen tuollaiseen liittyy muun jännityksen lisäksi se, että oma kielitaito ei välttämättä riitä jonkin uuden erityisalan sanaston hallintaan. Ulkomaalaisena saa varmasti paljon anteeksi, mutta silti on joskus älyttömän noloa, kun muut joutuvat vääntämään rautalangasta asioita. Tosin sitäkin oppii sietämään, jos oikeasti on kiinnostunut asiasta.

Jael kirjoitti...

Kivaa tuollainen kurssi ,jossa valokuvaamisen lisäksi bonuksena on myös kielitaidon harjoittelua;D Hienoja liikekuvia saitkin otettua, en ole itse koskaan käyttänyt tuota tekniikkaa,pitää katsoa miten se tehdään.
Olin nuorempana todella ujo, jopa niin että en ujouteni vuoksi mennyt missikilpailujen loppukilpailuun,johon olin päässyt. Nykyään en jännitä uusien ihmisten tapaamimista, ja on kiva tavata uusia ihmisiä.

Matkatar kirjoitti...

Paluumuuttajatar: Hienoa! Sinuntyylisiä ihmisiä tarvitaan. Miehenikin on sellainen. Keksii jutunjuurta vaikka mistä. Minä vaan en meinaa keksiä ja muutenkin jänskättää. On se vanhemmiten vähän helpottanut muttei varmaan koskaan häviä.

Satu: Kiitos, oli kyllä kivaa! Juu tutustumiset ja small talkit ovat kamalia. Heh, itsekin välillä mietin että hemmetin turhaa lätinää eikä jaksaisi kuunnella saatikka osallistua. Mutta on tottakai niitäkin hetkiä jolloin kuuntelen mielelläni puheliaampia, etenkin hauskoja ihmisiä. Tottakai sellaisten seurassa viihtyy. Onneksi tosiaan mies hoitaa meillä enemmän puhumisia ja ihmisten hauskuuttamisia, minä voin keskittyä tarkkailuun :)

Hannele Ruusukummusta: Jep, pitkä suljinaika vaan! Joissain taisi olla minulla jopa puoli sekuntia. Silti pidin aukon pienenä. Voisi kokeilla vieläkin pidempää.

Tiia: Sinusta ei kyllä jännitystä meinaisi uskoa kun aina olet niin filmaattisena menossa ja edustamassa blogia! Minusta taas ei siihen olisi.
Juu, ei kännykällä tälläisiä liikekuvia saa. Manuaalisäätöisellä kameralla vaan.

Päden paja: Kiitos! Kiva kun et jännittele turhia. Kiitos kivaa uutta viikkoa sinnekin!

Leena: Kiitos! Kieltämättä on vähän noloa "munata itsensä" menemällä tälläiseen ja sitten ei tajuakaan jotain suht yksinkertaista asiaa. No, onneksi tunnen kamerani ja tajusin mitä ajettiin takaa niin osasin säätää kamerani itse vaikken kaikkia erikoissanoja osannutkaan.

Jael: Kiitos. Laita kamerasta M-asetus päälle ja säädä suljinaika tosi pitkäksi ja aukko pienelle. Suurinpiirtein niin. Hienoa että olet päässyt jo pahimmista jännittämisistä iän myötä. Harmi jos et nuorena uskaltanut mennä loppukilpailuun, ties vaikka miten olisi käynyt!

Menninkäinen kirjoitti...

Kivoja kuvia! Kuuluuko kameran olla paikallaan kuvattaessa vai liikkua?

Mä en sanoisi että jännitän, mutta mä en pidä tilanteista, joissa on paljon uusia ja vähän tuttuja ihmisiä. Etenkään jos tilanne tulee yllättäen.

Pauliina/PauMau kirjoitti...

Hienoa, että rohkaistuit menemään mukaan! olen kerran ollut Canonin järjestämällä photowalkilla ja hurjan kiva tapahtuma oli. Olen sen verran ylisosiaalinen etten osaa jännittää uusia ihmisiä, enemmänkin itselläni on esteenä välimatka tällaisiin tapahtumiin (eli viitsimättömyys lähteä liikkeelle ;))

Liikkeen kuvaaminen on kyllä varsin haastavaa, pitäisi itsekin sitä opetella.

Matkatar kirjoitti...

Menninkäinen: Kiitos kiitos! Kokeilimme sekä että. Eli pitkällä suljinajalla kun kuvaa niin voi tukea kameran vartaloon ja selän vaikka talon seinää vasten ja laukoa. Ja sitten voi kuvata niin että seuraa liikettä samalla kun painaa laukaisinta. Tosi kivaa!

Pauliina: Juu, Suomessakin saisi olla enempi vastaavia. Täällä niitä on monta kuukaudessa ja toisessakin jo ehdin käydä viime viikonloppuna. Mukavaa joulunodotusta!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...