lauantai 17. marraskuuta 2018

Kauniita paikkoja tutkimassa



 Olemme kierrelleet pitkin Katalonian rannikkoa junalla ja myös ystävämme kanssa autolla. Canet de Mar oli aika huikean kaunis, paljon kauniita historiallisia rakennuksia, perinteistä aitoa kylämeininkiä ja mielettömän ihana ranta.



Itse asiassa kävimme katsomassa tuolla yhtä asuntoa. Ikävä kyllä asunto ei säväyttänyt niin paljon kuin tämä kävelyretkemme keskustan ja rannan tuntumassa. Asunto ei kaukana näistä hienoista paikoista ollut, mutta se oli kovin pimeä ja ihan hotellin vieressä. Ei, me haluamme valon tulvivan ikkunoista sisään. Auringon ja valon vuoksihan me täällä etelässä aina majailemmekin!


Seuraavaan kaupunkiin matkustimme vieläkin vakavammalla mielellä -heh. Varasimme majoituksen kolmeksi yöksi, jotta ehtisimme kunnolla tutustua alueeseen ja käydä jälleen yhdessä asuntonäytössä. 

Olemme nyt siis unohtaneet tontit, kukkulanrinteet ja liian suuret remonttikohteet. Viime aikoina olemme mieluummin kiinnostuneet suht. hyväkuntoisista kerrostalokämpistä, joista pitäisi löytyä kuitenkin kunnon parveke. Mieluummin rauhallisella alueella, muttei silti tylsällä. Hyvät marketitkin pitäisi olla kävelymatkan päässä, ja junarata. Paljon on vaatimuksia, etenkin kun hintakaan ei saisi päätä huimata.


Niin, tämän kuvankauniin paikan nimi on Calella ja se on reilun tunnin junamatkan päästä Barcelonasta. Juna kulkee ihan rannassa, oli ihana istua kasvot rantaan päin ja katsella rantanäkymää junasta. Ehdimme kolmen päivän aikana hyvin tutustumaan paikkaan ja yritimme saada tuntumaa siihen, millaista siellä olisi asua pidempään.

Calellan lähistöllä on ihania rantapoukamia, jotka suorastaan huutavat piknikkiretkeä!

Kiipeilyseinä kivassa paikassa

Calellassa on paljon hyviä puolia, joita tietysti näissä kuvissakin esittelen mielelläni. Meri lähellä, sopivankokoinen kaupunki, hyviä patikkareittejä lähellä. No joo, huonoin puoli ehkä on, että kesäaikaan siellä liikkuu sellaisia biletysturisteja sankoin joukoin...

Toisaalta mitä se haittaisi, mehän olemme etsimässä majapaikkaa talvea varten...!




Se kämppä mitä kävimme katsomassa -ihastuin siihen heti. Ulkoapäin talo oli aika rähjäisen näköinen, mutta kun näin asunnon, se ei haitannut enää yhtään. Se oli todella hyvin pidetty ja siisti, missään ei haissut pahalta ja tilaakin oli hyvin. Sitäpaitsi seinällä oli ihan minuntyyliseni ryijy, jonka olisin niin halunnut, voih!



Mies jopa teki asunnosta tarjouksen, mutta ehtipä joku muu tarjota enemmän. No, näitä sattuu.

Maanantaina olemme menossa katsomaan taas jotain ihan muuta...siitä sitten joskus!

Täällä muuten satoi ihan älyttömästi kahtenä päivänä. Kukkulat ja tiet olivat täynnä isoja ja pieniä puroja, ja vettä suihkusi kohinalla ylhäältä. Isoja lohkareita oli tippunut teille ja tiet olivat monin paikoin sortuneet. Onneksi sade hellitti jo, mutta aurinko ei ole vielä näyttäytynyt. Ihmeellistä, sitä on tottunut näiden kahdeksan vuoden aikana, ettei Barcelonassa juuri sada, mutta tänä syksynä on kyllä satanut koko vuoden tai kahden sateet kerralla...

Viikonlopun jatkoja,


sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Tutustumista uuteen ympäristöön


 Täällä kukkuloilla päivät kuluvat verkkaiseen tahtiin. Heräilemme aamulla kahdeksan-yhdeksän kieppeillä, lähdemme viemään Siriä lenkille ja nuuhkimme raikasta metsän tuoksua mikä täällä kukkuloilla leijuu. Autoja kulkee harvakseltaan, ja melkeimpä ainoat äänet ovat koirat. Lähes kaikissa taloissa on koira tai kaksi ja ne todella osaavat vahtia puutarhojaan!

Joillain olen kuullut olevan kukkokin, aika kivalta kuulostaa kun se kiekuu. Kissoja on tietysti myös ja niitä tulee välillä tiellä vastaan kerjäten rapsuttelua.


Vielä eivät ole polut käyneet liian tutuiksi vaan aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää. Eräällä kadulla asuu irtokoira Sam -sillä on kyllä omistaja, mutta sen nukkumapaikka on portin ulkopuolella. Se lähtee matkaamme aina kun menemme siitä ohi. Aluksi Siri pelkäsi sitä, mutta nyt se on jo siihen tottunut ja haluaisi kiertää aina lenkin uuden ystävänsä kotikadulta.

Sitten tietysti on niitä villisikoja, kuten Instagram-seuraajani ovat jo huomanneet!


Luonto kukkii edelleen aika kivasti, monenvärisiä kukkia löytyy sieltä täältä. On kuitenkin kellastuneita lehtiäkin, syksyn tuntua on ilmassa. Nyt on ollut jopa ihan koleaa pari päivää, alle kymmenen astetta päivällä.

Tuollaisia ihme hedelmiä näkyi kasvavan jossain puussa, olisivatko viikunoita?



Viime viikolla kun oli ihana kesäinen sää, lähdimme lähikaupunkiin Sant Cugattiin. Sinne on tosi lyhyt matka tästä junalla. Mies on siellä ollut aiemmin, mutta minä en kunnolla. Vaikutti oikein söpöltä ja siistiltä pikku kaupungilta. Nimenomaan siistiltä, täällä ei näkynyt roskia missään, ei myöskään asunnottomia eikä kerjäläisiä niinkuin Barcelonassa. 



Löytyi hauska simpukkatalo -tavallisen muotoinen, mutta seinät oli päälystetty simpukoilla! Varmaan aika kestävää materiaalia.



Vanhan luostarin ympäristössä on hyviä ruokapaikkoja, ja mekin jäimme sinne lounaalle. Löysimme paikan, joka tarjosi Menu del dia -annoksia, ja saimme ihan hyvää syötävää alkupaloineen, pääruokineen ja jälkkäreineen.


Lounaan jälkeen kiersimme luostarin ympäristöä ja nautimme auringosta.



Sitten taas palasimme majapaikkaamme Les Planesiin.

Kävin muuten perjantaina Barcelonan keskustassa -sinnehän pääsee näppärästi myös junalla tästä parissakymmenessä minuutissa. Juna vie ihan keskustaan saakka. Heti noustuani junasta tuli vastaan mieletön ihmismassa, meteli ja hulina. Pyörin kaupungilla asioita hoitaen muutaman tunnin ja olin ihan poikki ja suorastaan ahdistunut. Ei, ei ole ikävä keskustan kotiamme!


Toisinaan kierrellessämme näemme myytävänä olevan kiehtovan tontin tai talonrähjän, ja mietimme edelleen, olisiko siitä meille seuraava kohde. Tavallaan leikittelemme ajatuksella. Vaan lopulta olemme tulleet aina samaan päätökseen, että ei, se juna taisi mennä jo. Täällä ovat tonttien hinnatkin nousseet niin pilviin...

Tälläisiä tällä kertaa, mukavaa ensi viikkoa kaikille!


lauantai 13. lokakuuta 2018

Pieni tervehdys Keltaiselta tuvalta


Hei taas, mitä kuuluu? Blogi on ollut huilimassa pitkään. Kesä tuli ja meni ja nyt ollaan jo syksyssä -vaikkei joka päivä ole uskonut, kun on ollut ihan kivoja kelejä. On ollut ihanaa olla puutarhassa vain paitahihasillaan haravoimassa, niin on hyvin tarjennut.



Syksyn myötä olemme miehen kanssa jälleen pakanneet kimpsumme ja kampsumme Keltaisellta tuvalla ja suunnistamme parin päivän päästä Barcelonaan. Kivaltahan se tuntuu, vaikka toki myös erilaiselta kun ei ole sitä "ihan omaa tukikohtaa" siellä, sitä johon jo ehti jo kiintyä. Tällä kertaa vuokraamme huoneen läheltä sitä paikkaa, minne meillä oli keväämmällä suunnitelmissa rakentaa mökki. Kauniilla kukkuloilla keskustan ulkopuolella viihtyy varmasti.



En tiedä miten blogin käy, ei ole tuntunut enää niin tärkeältä kirjoittaa tätä. Ennen kuvasin niin paljon blogia varten, nyt vain itseäni varten, ja osin myös muille. On edelleen hauska lukea omia vanhoja blogijuttujaan, etenkin matkoilta ja retkiltä. Sellaisia juttuja oli kiva tehdä.

Jotenkin vaan en tänä kesänä enää jaksanut ottaa kuvia samoista aiheista: puutarhasta, kukista, remonteista ym. Kaikenlaista on kuitenkin taas tapahtunut Keltaisellakin tuvalla, esim, nyt talomme remontti on yläkertaa myöten valmis, sieltähän puuttui listat ym pientä.



Ihanaa syksyä kaikille, toivottavasti aurinkoa riittää mahdollisimman pitkään, niinkuin näissä kuvissa. Seuraavaksi ehkä jatketaan Kataloniasta!



perjantai 31. elokuuta 2018

Saarella rentoilemassa


Meillä oli kaksi viikkoa sitten tapaaminen ystäviemme kanssa ihanassa paikassa Suomen rannikolla. Ystävämme asuu rauhallisella saarella ja hänellä on koti uskomattoman kauniilla paikalla.

Siellä sielu lepäsi ihaillessa maisemia, ilmakin suosi jälleen. Uimme, saunoimme, söimme hyvin...oli kyllä rentouttavaa.


Laiturilta oli puolentoista metrin pudotus mereen. Ystävältämme oli tippunut matto veteen ja mieheni oli sankari kun sukelsi pohjasta parin metrin syvyydestä sen maton. Se kyllä haisi tosi pahalta ja oli vähän värjääntynyt pohjaliejuissa, mutta ehkä siitä vielä maton saa.

Minulle vesistöjen pohjaliejut ovat aina olleet jotenkin ällöttäviä, en voisi kuvitellakaan astuvani paljaalla jalalla liejuiseen pohjaan, ties mitä öklöjä liejumonstereita siellä majailee.




Seuraavana päivänä teimme patikkaretken lähiympäristöön. Oli kyllä komeat näköalat ja mukava käppäillä siellä.





Minulla oli mukana uusi pikkukamerani, Nikon 1 J5. Hommasin sen isomman järkkärini rinnalle, sillä etenkin pidemmillä retkillä tai vaikka matkoilla on halvemmalle ja kätevästi mukana kulkevalle kameralle käyttöä. Ensivaikutelma on ollut ihan positiivinen, sillä saa nopeasti tilannekuvia ja pienestä koostaan huolimatta se ei ole mikään muovinen lelu. Kuvalaatu ei isompaan täyskennoiseen riitä, muttei sen tarvikkaan.

Näen aina tuolta blogin Facebook -sivuilta kun joku käy kurkkimassa onko tullut uusia postauksia...ilmeisesti kuulumisiamme siis odotellaan. Juu on tosiaan ollut into edelleen bloggailuun kadoksissa, mutta laittelen aina jotain juttuja kun aikaa ja intoa löytyy.

Matkoja on tiedossa ainakin jo yksi: lähdemme kahden viikon päästä Pietarissa käymään, ihan pikaisesti vain. Edellinenkin reissumme sinne oli aika nopea, mutta toivottavasti ehdimme jotain sentään tutkia. Ainakin meillä on hyvä opas, nimittäin velipuoleni asuu siellä.


Flunssa lähti mutta tuli mokoma pari päivää sitten takaisin ja taas nenä valuu ja päätä jomottaa. Ei ole yhtään kivaa, etenkään kun aloitin juuri treenailemaankin taas tauon jälkeen...

Ainiin omppuja meillä piisaa enemmän kuin koskaan (ja minun mielestäni ne ovat parempiakin kuin koskaan) joten, saa tulla hakemaan hih!


Ihanaa viikonloppua ja syyskuun alkua, palataan taas kuulumisiin kun keretään!


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Kuvaamassa Sopenkorven Kesannolla



Hauskoja nämä henkilökuvaukset, joissa olen saanut olla nyt tänä kesänä mukana. Olin Sopenkorven Kesannolla kuvaamassa juuri ennen Barcelonan matkaa. Kesanto on jännä rouhea paikka, jossa voi järjestää tapahtumia ja konsertteja. Pitkät graffitein maalatut seinät tuovat paikalle oman ilmeensä ja siellä oli monia mielenkiintoisia kuvauspaikkoja.

Malli: Heli Saarnisalo





Punahiuksinen malli: Taru Mänttäri




Malli: Jenny Pylväläinen


Oli taas hauskaa vaikka olikin hieman hämärä ilma. Minä yritin tarkennella käsitarkenteisella objektiivilla eikä meinannut tulla mitään. Suurin osa kuvista olikin epätarkkoja, mutta jotain tarkkojakin sentään. No, opin taas lisää henkilökuvauksesta ja mallin ohjauksesta, oli kivaa. Kuvan editointi on haastavaa sekin mutta hissukseen sitäkin tässä opetellaan lisää.

***

Niin palasimme jo Suomeen Barcelonasta. Siri oli ihan onnessaan, silläkin oli ollut meitä ikävä. Näillä näkymin menemme sinne takaisin lokakuussa niinkuin normaalistikin, mutta olemme vähemmän aikaa. Jouluakin olisi tarkoitus viettää vaihteeksi Suomessa. Mutta ei vielä joulua mietitä, nyt nautitaan vielä kesästä!

Sain vaan jostain pahan kesäflunssan jota olen tässä yrittänyt parannella jo pari päivää...
Oletko sinä säästynyt flunssalta tänä kesänä?




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...