lauantai 28. huhtikuuta 2018

Talvi on loppu



Kalenteri näyttää, että on aika palata Suomeen. Tällä haavaa vietetään viimeistä päivää täällä Barcelonan lämmössä. Selailin tuossa kännykkäkuviani koko talven ajalta, ja tuntui, että on meillä ollut melkoinen talvi taas täällä. Miten paljon sitä voikaan puolessa vuodessa tapahtua. 

En sen kummemmin ala muistelemaan tarkemmin tekemisiämme, koska pitäisi vielä pakata. Aamulla on lähtö kentälle, Helsingistä sitten bussilla Lahteen ja illalla olemme kotona Keltaisella tuvalla. Tuntuu oudolta.




Monet linnat, rauniot ja patikkapolut on taas tullut koluttua. Ilmoista jäi mieleen se, että selkeästi kylmempiä aikoja oli enemmän kuin koskaan ennen. Se kaapin paksuin villapaita sai olla usein käytössä. Jopa lunta näimme Barcelonassa pari kertaa.



Onneksemme ilmat lämpenivät ja muuttuivat ihan kesäiksi vielä tässä viime viikkoina. Olemmekin ottaneet ihan aurinkoa kotiterassilla ja nauttineet olostamme.




Näine keväisen-kesäisine kännykkäkuvineni jätän terkut Barcelonalle tällä kertaa. Kuvasatoa varmasti Katalonian seudulta tulee vielä jossain vaiheessa blogiin, mutta ensin mennään katsomaan mitä Keltaiselle tuvalle kuuluu!

Moni kyselee, että millä fiiliksillä palataan? No, tottakai tuntuu että olisivat nämä ilmat voineet kunnolla lämmetä jo aiemminkin, että olisimme voineet nauttia kesästä vielä pidempään. Mutta ihan hyvillä mielillä tullaan Suomeen katsomaan omaa nuorisoa, muita kavereita ja omaa puutarhaa. 

Ja seuraava ikuisuuskysymys: mitä syömme ihan ensin? Kauppaan se on suunnistettava heti sunnuntaina, varmasti tarttuu karjalanpiirakoita, ihanaa Oltermannia ja jälkiuunileipää mukaan. Ja omasta pakastimesta teen aika pian smoothien oman puutarhan vadelmista, nam!

Nos vemos en Finlandia! Hasta pronto!


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Muina turisteina arkeologisilla kaivauksilla -ja biitsillä!


Tässä söpössä pikku mökissä olimme yhden yön alkuviikosta katalaaniystäviemme luona. Vieressä on lammikko, joka on täynnä sammakoita. Oli hauskaa illalla kuunnella mieletöntä sammakoiden kurnutuskonserttia. Kun meni lähelle taskulampun kanssa, kurnutus loppui kuin seinään. Yhtään sammakkoa emme nähneet, ainoastaan peukalon kokoisia nupupäitä.

Aamulla jatkoimme matkaa rannikolle Roses -nimiseen pikkukaupunkiin. Se kuuluu Gironan maakuntaan ja väkiluku on vähän alle 20 000. Siellä on ihan hyvin hotelleja ja monet ranskalaiset ja saksalaiset viettävätkin siellä eläkepäiviään. 

Ilma oli lämmennyt tosi lämpimäksi ja päätimme kaupunkiin päästyämme jaloitella bongaamassamme keskustan arkeologisilla kaivauksilla, Ciudadela de Rosas -nimisessä paikassa. Se oli melko laaja muurein ympäröity linnoitus, jonne onneksi sai ottaa koiran mukaan. Lähdimme kiertämään reunapolkuja, sillä keskialueella oli jokin äänekäs lasten urheilutapahtuma.




Täällä arvellaan olleen asutusta jo yli 3000 vuotta sitten joten kaivamista ja tutkittavaa riittää. Linnoitus on kuitenkin Rooman valtakunnan aikainen.

tykinkuulia


Linnoitukselta ajoimme hotelliin vaihtamaan kevyempää päälle, sillä pitkissä housuissa alkoi olla jo kuuma. Saatuamme sortsit jalkaan alkoi tuntua todelliselta lomafiilikseltä. Etenkin kun lähdimme tutkimaan tätä upeaa rantakatua:


Otimme sandaalit pois ja menimme paljain jaloin kävelemään kuumalle hietikolle. Miten olinkaan kaivannut sitä! On ollut niin kolea talvi Barcelonassa ettei kovin monena päivänä ole tehnyt mieli rannalla edes käydä.

Näitä upeita rantakasveja ihailin kauan -tietääkö kukaan nimeä? Jael?



Kävimme kunnon turistien tapaan rantapizzeriassa pizzoilla ja olusilla. Siitä saimme energiaa lähteä patikkaretkelle...mutta siitä retkestä kerron taas seuraavalla kerralla!



perjantai 20. huhtikuuta 2018

On the road again...


Pienikin irtiotto arjesta piristää aina. Etenkin kun on täällä suurkaupungin hälinässä, alkaa aika pian kaivata luontoon ja rauhaan. Raittiiseen ilmaan ja liikkumaan -muuallekin kun kaduille ja puistoihin.

Alkuviikosta lähdimme ajamaan ystävämme autolla Barcelonan pohjoispuolelle. Tarkoituksemme oli yöpyä katalaaniystäviemme luona vuorilla yksi yö ja toinen yö rannikolla hotellissa.

Meillä oli matkassa mukana perinteinen jättisuuri karttakirja, josta oli hyvä tutkia reitit pääpiirteittäin ennen lähtöä. Kartasta bongasimme myös näköalapaikan, joka oli sopivasti matkamme varrella. Lähdimme kipuamaan autolla kukkulanrinnettä serpentiinitietä ylöspäin ja maisemat muuttuivat aina vaan komeimmiksi. Siellä oli tosi hiljaista, yhtään autoa ei tullut vastaan emmekä nähneet ketään edes ylhäällä.


Kukkulalla oli Bellmuntin pyhäkkö ja näköalapaikka. Se oli yli 1200 metrin korkeudessa ja kieltämättä näkymät olivat henkeäsalpaavan upeat.



Pyhäkkö oli nyt kiinni mutta ilmeisesti siellä olisi pieni hostelli ja ravintolakin. 






Poislähtiessämme näimme lauman komeita vuohia tien reunassa. Sirikin haistoi ne takapenkiltä kopastaan ja alkoi haukkua niille innoissaan.



Kävimme lounaalla Hostalets de Bas -nimisessä pikkukylässä. Olemme käyneet siellä aiemminkin sillä ystävämme asuvat siinä lähellä. Kylän tunnelmasta tulee mieleen vanhat länkkärileffat. Ja se on tosiaan pieni -vain tämä pääkatu ja talojen takana on maajussien talot ja navetat. 


Olimme hyvään aikaan ystäviemme luona ja lähdimme porukalla mukavalle metsälenkille. Oli kivaa samalla tutkia keväistä luontoa. Siellä kasvoi vaikka mitä ihmeellisiä sieniä ym.


Sirilläkin oli hiekkakasalla leikkikaveri, yhdessä laskivat mäkeä alas. 


Keväistä viikonloppua kaikille!


tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kun vesi loppuu -ihmiset kaikkoavat (ja aaveet jäävät)



Vanha La Mussaran kylä on 1000m merenpinnan yläpuolella mielettömän upealla paikalla. Ensimmäiset asiakirjamerkinnät kylästä löytyvät 1100 -luvulta ja kylä hylättiin lopullisesti 1959 ihmisten muuttaessa kaupunkeihin. Myöskin, koska vesi ei vain enää riittänyt.


Kylästä on jäljellä pelkkiä raunioita, itse asiassa parhaiten säilynyt on tämä kirkko Sant Salvador ja senkin etuseinä on tuettu ettei se kaatuisi päälle. Hyvä niin, sillä kylässä käy yllättävän paljon vierailijoita. Se on mainio paikka piknikille ja sieltä lähtee myös vaellusreittejä. Näimme myös kalliokiipeilijöitä kiipeämässä kylälle.




Jännä nähdä miten luonto saa kylän valtaansa kuudenkymmenen vuoden aikana. Säännöllisestä kävijämäärästä johtuen kuitenkin siellä pääsi hyvin liikkumaan. Taloista vain ei ollut paljoa jäljellä.




Kylä ja sen ympäristö on hyvin mystinen ja siellä on raportoitu tapahtuneen kummallisia ilmiöitä. Ihmisiä on selittämättömästi kadonnut, on tehty UFO-havaintoja ja on kuultu hevosen laukkaavan. Kuuleman mukaan siellä olisi jossain kivi, jonka päälle astuttuaan joutuu/pääsee toiseen ulottuvuuteen!

No, me emme ilmiintyneet minnekään emmekä kirkkaassa auringossa nähneet emmekä kuulleet mitään merkillistä.


Tämän rauniotalon edestä oli muuten ihan pystysuora rinne... :




Mielenkiintoinen kylä. Tälläisiä paikkoja löytyy Katalonian alueelta tosi paljon, onhan täällä pitkäaikainen historia.




perjantai 6. huhtikuuta 2018

Keväisessä kukkatapahtumassa Poble Espanyolissa



Barcelonan yksi suosituimmista nähtävyyksistä on ollut minulla ja miehelläni käymättä, mutta ei ole enää. Se on El Poble Espanyol Mont Jüicin kukkulalla. Se rakennettiin vuoden 1929 maailmannäyttelyä varten ja käsittää eri alueita Espanjasta. Itse asiassa alue näyttää ihan oikealta kylältä, jossa on viimeisen päälle rakennetut talot, kadut, ravintolat ja putiikit. Mutta silti siellä ei ole koskaan asunut ketään vaan se on ihan turisteille tehty alue jossa on usein kaikenlaisia tapahtumia.
Erikoista siinä on, että sieltä löytyy siis monien Espanjan eri alueiden, kuten esim. Andalusian tai Galician arkkitehtuuria ja tietoa näistä. Olikin jännä miten rakennustyyli vaihtui koko ajan.

Pääsiäisen aikana siellä järjestettiin De Flor en flor -keväinen kukkaistapahtuma, jossa olen halunnut aiemminkin käydä. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis. Meille sattui vielä kaunis sää kuin tilauksesta. 

No millainen päivämme oli?










 Pelkäsimme että alue olisi kovin keinotekoisen oloinen, ja kyllähän se tavallaan sitä olikin. Sellainen turistirysä. Mutta siellä sai rauhassa istuskella auringossa, kuunnella livemusiikkia ja ottaa pientä välipalaa. Parasta oli ettei ollut sitä liikenteen meteliä ja hajua mikä normaalisti kaupungissa terasseilla on.

Kesäinen kukkamekko päällä -tottakai!





Alueella oli upea kaupungintalokin jossa oli myynnissä taimia. Sieltä löytyi kaikenlaisia harvinaisia kukkia, orkideoista narsisseihin ja kaikkea siltä väliltä.




Päivän paras anti? Ehdottomasti aurinko

Parasta Poble Espanyolissa? Nykytaiteen museo alueen sisällä. Sen hinta kuuluu Poble Espanyolin hintaan ja ilman näyttelyä pääsymaksu alueelle olisi ollut turhan suolainen. 

De Flor en Flor? Oli hieman pettymys. Odotin toinen toistaan upeampia kukkaistutuksia ja runsaita kukkalaitteita ympäri aluetta, mutta vaikea oli saada edes jotain kuvia tähän postaukseen, niin vähän niitä siellä loppupelissä oli. 

Aionko mennä uudelleen tuonne? Todennäköisesti ehkä jonkun vieraan kanssa, joka voisi olla kiinnostunut tälläisestä. Alueen reunalla olisi ollut vielä veistospuisto jota emme nälissämme jaksaneet kiertää, ja se olisi kiva vielä nähdä.


Kevät on edennyt täällä hurjaa vauhtia ja luonto kukkii tosi ihanasti joka puolella ja puissa on pikku lehtiä. Ihan on Suomen kesäinen fiilis jo. Ei voi valittaa!

Aurinkoa päivääsi!




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...