tiistai 31. heinäkuuta 2018

Muuton jälkeinen elämä


Mieli on vaihdellut vuoropäivin. Milloin harmittaa, että laitoimme ihanan Barcelonan asuntomme myyntiin, milloin on tuntunut helpottavalta. Omistaminen ei enää tunnu hyvältä -sitä on tavallaan sidottu samaan asuntoon. Olisi höpsöä olla menemättä sinne kun se on olemassa. Lähiympäristöt on nähty jo niin moneen kertaan eikä niillä ole enää uutta annettavaa.


Muutto meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Tyhjensimme vuorotellen kaapeista sen mitä halusimme säilyttää (ja tietysti omat vaatteemme ym) ja loput vain jätimme sinne. Emme ajatelleetkaan ottavamme mukaan esim. astioita tai isoimpia huonekaluja, ja ostaja halusikin, että jätämme sohvan ja pesukoneen ja jääkaapin+muut kaapit. 


Näimme ostajan vasta notariaatissa maanantaina. Hän oli viisikymppinen paikallinen naishenkilö, joka ei asunut kaukana meiltä. Tosi mukavan tuntuinen. Uskomme, että hän tulee hyvin toimeen entisten naapureidemme kanssa.


Moni ihmetteli miten saimme tavaramme pois kämpästä. Kuljetimmehan kuitenkin aikamoisen määrän liinavaatteita, pari isoa matkalaukkua ja eteisen ison penkin pois. Tuosta olkkarin ranskalaisen parvekkeen kautta saimme ne alas. Sieltähän kaikki isommat on kämppään tuotukin. Joko mies on ne vetänyt köydellä ylös tai remontin aikana tilasimme nostolavan, joka nosti kaikki levyt ja kaappitarvikkeet sisään.



Uusimmille lukijoille, jotka ihmettelevät miksemme rappukäytävästä niitä vieneet, kerrottakoon vielä että tästä kapeasta käytävästä ei todellakaan mahdu kuin 50cm:n kassi tai vastaava.


Notariaatti oli tosi hienossa rakennuksessa, niinkuin ne aina täällä tuppaavat olemaan. Ihan en sentään jatkuvasti kehdannut kännylläni kuvia räpsiä, mutta tästä rappukäytävästä oli kyllä pakko ottaa. Pitäisi yrittää päästä sinne joskus kunnon kameran kanssa, oli se kyllä niin hieno.


Nyt olemme siis kaupoista lähtien ottaneet rennosti ja asustelleet täällä kukkuloilla ystävämme luona. Tänään kävimme uimassa Badalonan rannalla ja puhelimmekin jo että niin menemme sinne huomennakin.

Barcelonassa on ikävä taksien suurlakko. Kaikki taksit protestoivat Uber-taksien laillistamista vastaan ja ovat siksi lakossa. Ne on pysäköity suurimmille teille joka puolelle niin, ettei kunnolla pääse mistään liikkumaan.





 Nyt täytyy keksiä sitten konsti miten päästään perjantaina lentokentälle. Eihän me koskaan juuri taksia käytetä, mutta kun tiet on tukossa ja meillä on tosi aikainen lento. No, eiköhän me joku reitti keksitä.

Päätimme jo, että vaikka emme täältä enää asuntoa ostaisikaan, tulemme käymään Barcelonassa joka vuosi. Ja mielellään pidempiä aikoja, kyllä me niin tänne olemme juurtuneet ja täällä oleviin ystäviimme kiintyneet.




perjantai 27. heinäkuuta 2018

Tunteiden myllerryksessä


Terveiset kuumasta Barcelonasta! Ilma ei juuri muuttunut kun tänne tulimme, onhan Suomessakin nyt ennätyshelteet. Juu, tupsahdimme tänne maanantaina, ja syyn moni lukija on jo varmaan Instan kautta viimeistään arvannutkin.

 Àtico -asunnostamme on nyt lopulta tehty hintatarjous, jonka hyväksyimme. Kävimme juttelemassa kiinteistönvälittäjän kanssa ja hän sanoi, että oli aika vaikea myytävä tämä asunto juuri noiden mahdottoman kapeiden kierreportaiden vuoksi. Muuten asuntoa on kuulemma kovasti ihasteltu.


Pakkaaminen on jo hyvässä vauhdissa. Jotain ylimääräistä tavaraa on jo heitetty pois ja säästettäviä tuoleja ja koriste-esineitä roudattu ystävien nurkkiin. Hyvässä hengessä hih, mutta toivottavasti ei tarvitse kauaa varastoida.

Tämän isoimman tuolin ostimme 8 vuotta sitten Encantsin kirpputorilta 20-30 minuutin kävelymatkan päästä. Samalla lailla mies kantoi sen silloin sieltä kesäkuumalla ja välillä huilittiin. Nyt hän kantoi sen ystävämme autoon, jonne se juuri ja juuri mahtui. Minä en meinannut enää mahtua kyytiin istumaan muuten kuin tuolin jalkojen väliin.


Tätä kotikatunäkymää ei enää montaa päivää ihailla...

Hauska oli myös tämänpäiväinen metromatkamme. Kannoimme nimittäin yhdet tuolit metrolle, ja veimme ne metrolla Badalonaan saakka. Vähän herätimme hilpeyttä kanssamatkustajissa sekä vartijassa, joka metroasemalla sanoi, ettei ole tälläiseen vielä törmännytkään...


On meillä silti ollut aikaa käydä kävelyilläkin täällä Barcelonassa. On ollut aika outoa kun meillä ei ole täällä nyt Siriä mukana. Tavallaan nautittavaa, mutta on sitä höppänää jo ikäväkin.

 Erilaisia tunteita tässä on ollut pinnalla, välillä tosi haikeaa ja sitten taas iloisen odottavaa. Nostalginen fiilis on kuitenkin voimakkain, tähän kahdeksaan vuoteen liittyy niin paljon mukavia muistoja täällä.

Kaikkia kiinnostaa kovasti meidän jatko, ja kyselyjä tuleekin joka puolelta koko ajan. Meillähän oli jo tontti katsottuna tuolla läheisillä vuorilla. Sellainen, joka oli ollut jo vuositolkulla myynnissä, siinä oli perustukset jo tehtynä ja siitä olisi ollut helppo lähteä jatkamaan. Kävi kuitenkin niin hassusti -tai ikävästi, että se tontti meni tässä juuri samoihin aikoihin kun saimme varauksen asunnostamme. Hetken sitä harmittelimme, mutta sitten tulimme siihen tulokseen, että ei voi mitään -ja että ehkä se oli tarkoittettu sitten niin.


Nyt sitten päätimme niin, että odotamme. Katsotaan edelleen mahdollisia tontteja, tai jopa edullisia kämppiä Kataloniasta. Tai sitten otetaan käyttöön Plan B -eli emme tee mitään vaan matkustelemme pidempiä aikoja kerrallaan eri paikkoihin. Toistaiseksi ainakin annetaan ajan vaan kulua ja katsotaan mihin tie vie, eiköhän me jotain kivaa vielä keksitä!


torstai 19. heinäkuuta 2018

Värikäs taiteilijakoti


Kerron nyt teille eräästä ihanan erikoisesta pikku mökistä luonnon helmassa. Se on Padasjoella, ja siinä asui 1900-luvun alkupuolella syntynyt taiteilija Enni Id.

Enni luovuus pääsi kunnolla valloilleen vasta 60:nä, kun hänen miehensä kuoli. Hän maalasi kovalevylle, mutta myös huonekaluihin, seinille, oviin, lattioille...talo on päätä huimaavan upea!



Vanhaa puulattiaa peittivät räsymatot, mutta reunoilta näki vähän millaisia kukkakuvioita sieltä löytyy:


Huoneet on todellakin maalattu lähes joka puolelta, ainoastaan kattoon Enni ei halunnut koskea.



Ennillä oli paljon kissoja, ja niistä hän saikin paljon inspiraatioita maalauksiinsa.


Ennin työt ovat upeita, vaikka hänen maalaustarvikkeensa näyttivät aika vaatimattomilta:





Enni oli lapseton, ja nykyään mökin omistaa kyläyhdistys ja taiteen tekijänoikeudet kuuluvat Padasjoen Lions Clubille. Jonkin verran taiteesta on tehty jo tekstiileitä ym, mutta oih minä odotan jotain Ennin kissa- tai  kukkapussilakanasettiä!

Miltä näyttää silmissäsi tämä värikäs taiteilijakoti?




perjantai 13. heinäkuuta 2018

Ars Auttoinen 2018 -kiva elämys


Ihana Suomen kesä jatkuu ja puuhaa riittää niin ettei postailemaan juuri ehdi. Ajattelin kertoa teille kivasta vinkistä minne kesälomalla voi vaikka poiketa.

Meillä oli nimittäin kiva kulttuuripäivä heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Oli ihana aurinkoinen kesäkeli ja lähdimme ajelemaan Auttoisiin päin, -kuten niin monena vuonna jo aiemminkin. Kohteenamme tietysti Ars Auttoinen ja siellä Teemu Salosen ja Komugi Andon näyttely. Se oli jälleen täynnä sadunomaista designia ja herkkää keramiikkaa yhdistettynä hauskaan kitchiin ja kivoihin pikku yksityiskohtiin joka puolella. 

Tänä vuonna siellä oli intialainen pop-up ravintola, jonne menimme heti aluksi syömään sillä olimme kovasti nälissämme. 


Jälkkäriksi tilasimme Komugin Moctail -baarista kivan raikkaat kesäjuomat:




Ja sitten näyttelyä tutkimaan!




Teemulla oli taas pääasiassa veikeitä lamppuja ja Komugilla maalauksia sekä keraamisia pikkuesineitä. Tuo ylläoleva oli ehdoton lempparini, ja lampuista tämä söpöliini:











Tykkäsimme taas kovasti monipuolisesta elämyksestä. Oli mukavaa samalla vaihdella kuulumisia ja rapsutella kissoja. Tällä kertaa pihamaan kanat olivat piilossa.

Näyttely on auki tämän kuun loppuun jos osuu reitin varrelle!

Me juhlimme tänään muuten kristallihäitä ja sen kunniaksi illalla mennään syömään ja sunnuntaina kesäteatteriin!

Ihanaa kesäistä viikonloppua!



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...