perjantai 31. elokuuta 2018

Saarella rentoilemassa


Meillä oli kaksi viikkoa sitten tapaaminen ystäviemme kanssa ihanassa paikassa Suomen rannikolla. Ystävämme asuu rauhallisella saarella ja hänellä on koti uskomattoman kauniilla paikalla.

Siellä sielu lepäsi ihaillessa maisemia, ilmakin suosi jälleen. Uimme, saunoimme, söimme hyvin...oli kyllä rentouttavaa.


Laiturilta oli puolentoista metrin pudotus mereen. Ystävältämme oli tippunut matto veteen ja mieheni oli sankari kun sukelsi pohjasta parin metrin syvyydestä sen maton. Se kyllä haisi tosi pahalta ja oli vähän värjääntynyt pohjaliejuissa, mutta ehkä siitä vielä maton saa.

Minulle vesistöjen pohjaliejut ovat aina olleet jotenkin ällöttäviä, en voisi kuvitellakaan astuvani paljaalla jalalla liejuiseen pohjaan, ties mitä öklöjä liejumonstereita siellä majailee.




Seuraavana päivänä teimme patikkaretken lähiympäristöön. Oli kyllä komeat näköalat ja mukava käppäillä siellä.





Minulla oli mukana uusi pikkukamerani, Nikon 1 J5. Hommasin sen isomman järkkärini rinnalle, sillä etenkin pidemmillä retkillä tai vaikka matkoilla on halvemmalle ja kätevästi mukana kulkevalle kameralle käyttöä. Ensivaikutelma on ollut ihan positiivinen, sillä saa nopeasti tilannekuvia ja pienestä koostaan huolimatta se ei ole mikään muovinen lelu. Kuvalaatu ei isompaan täyskennoiseen riitä, muttei sen tarvikkaan.

Näen aina tuolta blogin Facebook -sivuilta kun joku käy kurkkimassa onko tullut uusia postauksia...ilmeisesti kuulumisiamme siis odotellaan. Juu on tosiaan ollut into edelleen bloggailuun kadoksissa, mutta laittelen aina jotain juttuja kun aikaa ja intoa löytyy.

Matkoja on tiedossa ainakin jo yksi: lähdemme kahden viikon päästä Pietarissa käymään, ihan pikaisesti vain. Edellinenkin reissumme sinne oli aika nopea, mutta toivottavasti ehdimme jotain sentään tutkia. Ainakin meillä on hyvä opas, nimittäin velipuoleni asuu siellä.


Flunssa lähti mutta tuli mokoma pari päivää sitten takaisin ja taas nenä valuu ja päätä jomottaa. Ei ole yhtään kivaa, etenkään kun aloitin juuri treenailemaankin taas tauon jälkeen...

Ainiin omppuja meillä piisaa enemmän kuin koskaan (ja minun mielestäni ne ovat parempiakin kuin koskaan) joten, saa tulla hakemaan hih!


Ihanaa viikonloppua ja syyskuun alkua, palataan taas kuulumisiin kun keretään!


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Kuvaamassa Sopenkorven Kesannolla



Hauskoja nämä henkilökuvaukset, joissa olen saanut olla nyt tänä kesänä mukana. Olin Sopenkorven Kesannolla kuvaamassa juuri ennen Barcelonan matkaa. Kesanto on jännä rouhea paikka, jossa voi järjestää tapahtumia ja konsertteja. Pitkät graffitein maalatut seinät tuovat paikalle oman ilmeensä ja siellä oli monia mielenkiintoisia kuvauspaikkoja.

Malli: Heli Saarnisalo





Punahiuksinen malli: Taru Mänttäri




Malli: Jenny Pylväläinen


Oli taas hauskaa vaikka olikin hieman hämärä ilma. Minä yritin tarkennella käsitarkenteisella objektiivilla eikä meinannut tulla mitään. Suurin osa kuvista olikin epätarkkoja, mutta jotain tarkkojakin sentään. No, opin taas lisää henkilökuvauksesta ja mallin ohjauksesta, oli kivaa. Kuvan editointi on haastavaa sekin mutta hissukseen sitäkin tässä opetellaan lisää.

***

Niin palasimme jo Suomeen Barcelonasta. Siri oli ihan onnessaan, silläkin oli ollut meitä ikävä. Näillä näkymin menemme sinne takaisin lokakuussa niinkuin normaalistikin, mutta olemme vähemmän aikaa. Jouluakin olisi tarkoitus viettää vaihteeksi Suomessa. Mutta ei vielä joulua mietitä, nyt nautitaan vielä kesästä!

Sain vaan jostain pahan kesäflunssan jota olen tässä yrittänyt parannella jo pari päivää...
Oletko sinä säästynyt flunssalta tänä kesänä?




LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...