keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Nyt niitä kuvia...ja kuulumisia muutenkin!



Moni on jo odottanut, ihmetellyt ja kysellyt, että mitä meille kuuluu ja miten meidän asunnon hankinnalle kävikään. Oltuamme kaksi kuukautta Suomessa palasimme siis viikko sitten Espanjaan. Meillähän oli tiedossa jo uusi asunto täältä -mutta koska kauppoja ei oltu vielä lyöty lukkoon, en halunnut vielä mitään tietoja tai kuvia laittaa teillepäin. Mutta nyt kerron kaikki hihii!

Jotkut siis jo tietävät (Instan tm. kautta), että myimme kesällä Barcelonan keskustakämppämme, ja nyt ostimme uuden Katalonian-kodin 50km Barcelonasta eteläänpäin ihan rannan tuntumasta. Viime viikolla teimme varsinaiset kaupat, vuokrasimme pakettiauton ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme sekä suuntasimme kohti etelää. Matkalla näimme huikeita maisemia, koska ajoimme rantakatua emmekä ihan sitä nopeinta tietä.


Ostimme asuntomme vanhalta pariskunnalta, ja he jättivät lähestulkoon kaiken tänne. Kämppä on periaatteessa siisti, mutta kun saimme roudattua omat tavaramme (vaatteita, työkaluja, tuoleja...) niin se on ihan täynnä tavaraa. Joka paikassa on vanhusten kasarityylisiä huonekaluja, astioita, muovikukkia, liinavaatteita...


Asunto on kapea ja pitkä läpitalon huoneisto. Toisessa päässä on keittiö, välissä olkkari ja sen jatkona terassi. Keittiön kaapit on tehty massiivipuusta, mutta niin...mummo mikä mummo. Kaikki tuntuu olevan väärän muotoista tai väristä, mutta hyväkuntoista.


No tottakai meillä on suunnitelmia! Mitään täysremonttia emme aio tähän nyt tehdä, mutta saamme tästä jo sillä paljon käytännöllisemmän, kun ensin roudaamme kaikki ylimääräiset romut pois ja sitten siirrämme keittiön olkkariin ja teemme tähän keittiön tilalle makuuhuoneen. Sillä sitähän meillä nyt ei ole! Olemme nimittäin pari yötä nukkuneet vuodesohvalla olkkarissa. Se oli vanhuksillakin käytössä, sillä tämä oli heilläkin vain loma-asuntona.

Ja toki aiomme tuunata keittiötä, ei sitä ihan tälläisenä oteta käyttöön! Ideoita meillä on jo paljon, samoin joka puolelle muuallekin. Joitain oviaukkoja on siirrettävä, samoin vessan ovi tms. Paljon saadaan aikaan myös ihan maalauksella. Uuteen makkariin tulee seinälle kiinnitettävä taitettava sänky jne...olemme hyvä tiimi yhdessä ideointiin ja tietysti niiden ideoiden toteuttamiseen!


Niin, olkkarin kaappi ja keittiön kaapit ovat täynnä astioita, huh! Niitä olen jo alkanut jaottelemaan poisheitettäviin ja säilytettäviin. Onneksi löytyi ihan käyttökelpoiset lautaset ja lasit. Mukit meillä on omasta takaa, mutta jotain kattiloita ym. joudumme vielä hankkimaan. 


Vanhukset kehuivat, että täältä löytyy oikein nimekkään taiteilijan maalauksia kaksi kappaletta. Noh, toinen löytyi ainakin netistä. Mies ainakin ihastui näihin maalauksiin. Entä tuo muovikukka -mitä se vielä tuossa tekee heh?

Niin, parasta tässä uudessa kodissamme on terassi. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän! Miten rentouttavaa on istuskella tuolla, juoda päivällä teetä ja katsella merelle...



...no ainakin melkein. Vasemmalta näkyy meidän "merinäköalamme". No ei ole pitkä matka rannalle. 


Ai niin, nuo kivat ruukutkin olivat terassilla valmiina. Tästäkö se minun totaalimummoutuminen alkaa, kun asettelin niihin kämpästä löytämiäni muovikukkia? Minä, jolle kaikenlaiset muovikukat ym ovat aina olleet kauhistus? Itkiskö vai nauraisko? Eipä tuota ilmalämpöpumppuseinää millään taida nätiksi saada sen puoleen...


Meidän talo ei olekaan mikään pikkutalo. Täällä on 8 rappua, ja kaikissa on 3 kerrosta. Puutarha on aika iso ja sieltä löytyy kaikenlaisia kivoja polkuja ja oma koripallokenttäkin! Ainiin ja pyörävarasto! Mummo ja paappa jättivät meille tohkeissaan polkupyörät, mutta pettymykseksemme ne ovat jo parhaat päivänsä nähneet...


Täällä on tosi rauhallista, kotikadulla on hauskoja puita joista tippuu ihmeellisiä papuja. 


Ja ranta on tietysti aivan huikea! Ihana rantakatu jatkuu tosi pitkälle ja sitä on kiva kävellä. Jonkun matkan päästä tulee ravintoloita ja baareja.



Uidahan ei nyt tarkene, mutta tuolla näkee kalastajia, lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Oikein tulee rauhallinen olo kun täällä kävelee.

Eli missä nyt asummekaan? Paikan nimi on Vilanova i la Geltrú, mutta asumme sen laitamilla Cubellesin rajalla. Keskustaan on muutama kilometri matkaa...tarkoitus olisi kävellä tätä rantaa sinne joku päivä. Olemme toki siellä kylän keskustassa jo käyneet, ja se on todella kaunis.


Kävimme läheisen Cubellesin keskustassa eilen, ja hämmästyin miten nätti sekin oli. 


Niin, kyllä me uskomme viihtyvämme täällä. Sirikin on alkanut kotiutua jo pikkuhiljaa. Se on onnellinen kun pääsi eroon skeittareista ja ylenmääräisestä suurkaupungin hälinästä.


 Laittelen lisää fiiliksiä kunhan pääsemme vähän asettumaan tänne paremmin ja tutustumme ympäristöön. Siihen saakka -kivaa kevään odotusta kaikille!


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Muutosten vuosi



Hieman tuulahduksia menneestä vuodesta...

Vuosi 2018 alkoi tavalliseen tapaan Barcelonassa. Oli ehkä normaalia levottomampaa, sillä katalaanit osoittivat usein mieltään vangittujen poliittisten vankien puolesta. Tilanne kosketti meitäkin, ja olimme usein mukana kulkueissa. Ikävä kyllä vangit eivät ole vielä tänäkään päivänä vapautuneet.



Lisääntynyt levottomuus näkyi myös meidän kulmilla. Poliisipartioita liikkui siellä enemmän, ja he jututtivat jatkuvasti kulmilla notkuvia nuorisoporukoita. 

Muuten vietimme normaalia arkea omassa kodissamme, ulkoilutimme Siri-koiraamme läheisessä Ciutadellapuistossa ja teimme paljon kivoja retkiä sinne tänne, mm. Ranskan puolelle ja Gironan lähistöön. Jossain vaiheessa mieleen alkoi hiipiä ajatus, että ehkä voisimme tehdä muutakin. Ilmat olivat ajoittain tavanomaista koleampia, omalla terassilla ei aina tarjennut ja yhä lisääntyvä turistimäärä alkoi rasittaa. 

Badalonan kaunis Pont Del Petroli -silta

Iki-ihana Carcassonne

Niin, ehkä jopa yllätyimme itsekin lopulta laittaessamme rakkaan àticomme myyntiin. Kuitenkin, oli vahva tunne siitä, että se ajanjakso elämässämme sai jäädä taakse ja kaipasimme jotain uutta. Uusia seutuja, erilaista kotia. Kukkulat alkoivat kiinnostaa kovasti, ehkä joku oma pikku hirsimökki; terassilta upeat näköalat alas laaksoon...pikku puutarha minulle ja juoksutilaa Sirille...




Meitä taisi vähän jännittääkin, että asunto menee saman tien, koska saman tien alkoi olla näyttöjä aika tiheään tahtiin. No vaikka välittäjät tarjouksista välillä vihjailivatkin, ei mitään konkreettista kuitenkaan tapahtunut. 




Aiguamolls de l`Emporda 
Toukokuuksi palasimme taas Suomeen ja nautimme ihanasta lämpimästä kesästä. Heinäkuussa käväisimme taas Barcelonassa, sillä odottamamme uutinen saapui: ostaja löytyi. 

Vuoteen mahtuu tietysti paljon paljon muutakin, pääasiassa kivoja juttuja. Tietysti kaikkein iki-ihanin jymyuutinen on, että miehestäni tuli isoisä, eli pappa. Minusta siis bonusmummu...(bomu? hm) Kaunis kastejuhla oli joulun jälkeen ja lapsi sai nimekseen Helmi.



Mitä odotamme tältä uudelta vuodelta? Katalonia kutsuu jälleen muutaman viikon kuluttua uusin tuulin. Vaikka áticoa meillä ei enää ole, tarinamme auringossa jatkuu hieman Barcelonaa etelämpänä ihan meren rannalla. Odotamme vielä lopullista kaupantekopäivää, mutta se on jo lähes varma.

Ihanaa uutta vuotta teille vielä jäljellä oleville muutamille seuraajille! En lupaa postailla enemmän ensi vuonna, mutta yritän ainakin silloin tällöin kertoa uusista kuvioistamme.




lauantai 17. marraskuuta 2018

Kauniita paikkoja tutkimassa



 Olemme kierrelleet pitkin Katalonian rannikkoa junalla ja myös ystävämme kanssa autolla. Canet de Mar oli aika huikean kaunis, paljon kauniita historiallisia rakennuksia, perinteistä aitoa kylämeininkiä ja mielettömän ihana ranta.



Itse asiassa kävimme katsomassa tuolla yhtä asuntoa. Ikävä kyllä asunto ei säväyttänyt niin paljon kuin tämä kävelyretkemme keskustan ja rannan tuntumassa. Asunto ei kaukana näistä hienoista paikoista ollut, mutta se oli kovin pimeä ja ihan hotellin vieressä. Ei, me haluamme valon tulvivan ikkunoista sisään. Auringon ja valon vuoksihan me täällä etelässä aina majailemmekin!


Seuraavaan kaupunkiin matkustimme vieläkin vakavammalla mielellä -heh. Varasimme majoituksen kolmeksi yöksi, jotta ehtisimme kunnolla tutustua alueeseen ja käydä jälleen yhdessä asuntonäytössä. 

Olemme nyt siis unohtaneet tontit, kukkulanrinteet ja liian suuret remonttikohteet. Viime aikoina olemme mieluummin kiinnostuneet suht. hyväkuntoisista kerrostalokämpistä, joista pitäisi löytyä kuitenkin kunnon parveke. Mieluummin rauhallisella alueella, muttei silti tylsällä. Hyvät marketitkin pitäisi olla kävelymatkan päässä, ja junarata. Paljon on vaatimuksia, etenkin kun hintakaan ei saisi päätä huimata.


Niin, tämän kuvankauniin paikan nimi on Calella ja se on reilun tunnin junamatkan päästä Barcelonasta. Juna kulkee ihan rannassa, oli ihana istua kasvot rantaan päin ja katsella rantanäkymää junasta. Ehdimme kolmen päivän aikana hyvin tutustumaan paikkaan ja yritimme saada tuntumaa siihen, millaista siellä olisi asua pidempään.

Calellan lähistöllä on ihania rantapoukamia, jotka suorastaan huutavat piknikkiretkeä!

Kiipeilyseinä kivassa paikassa

Calellassa on paljon hyviä puolia, joita tietysti näissä kuvissakin esittelen mielelläni. Meri lähellä, sopivankokoinen kaupunki, hyviä patikkareittejä lähellä. No joo, huonoin puoli ehkä on, että kesäaikaan siellä liikkuu sellaisia biletysturisteja sankoin joukoin...

Toisaalta mitä se haittaisi, mehän olemme etsimässä majapaikkaa talvea varten...!




Se kämppä mitä kävimme katsomassa -ihastuin siihen heti. Ulkoapäin talo oli aika rähjäisen näköinen, mutta kun näin asunnon, se ei haitannut enää yhtään. Se oli todella hyvin pidetty ja siisti, missään ei haissut pahalta ja tilaakin oli hyvin. Sitäpaitsi seinällä oli ihan minuntyyliseni ryijy, jonka olisin niin halunnut, voih!



Mies jopa teki asunnosta tarjouksen, mutta ehtipä joku muu tarjota enemmän. No, näitä sattuu.

Maanantaina olemme menossa katsomaan taas jotain ihan muuta...siitä sitten joskus!

Täällä muuten satoi ihan älyttömästi kahtenä päivänä. Kukkulat ja tiet olivat täynnä isoja ja pieniä puroja, ja vettä suihkusi kohinalla ylhäältä. Isoja lohkareita oli tippunut teille ja tiet olivat monin paikoin sortuneet. Onneksi sade hellitti jo, mutta aurinko ei ole vielä näyttäytynyt. Ihmeellistä, sitä on tottunut näiden kahdeksan vuoden aikana, ettei Barcelonassa juuri sada, mutta tänä syksynä on kyllä satanut koko vuoden tai kahden sateet kerralla...

Viikonlopun jatkoja,


sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Tutustumista uuteen ympäristöön


 Täällä kukkuloilla päivät kuluvat verkkaiseen tahtiin. Heräilemme aamulla kahdeksan-yhdeksän kieppeillä, lähdemme viemään Siriä lenkille ja nuuhkimme raikasta metsän tuoksua mikä täällä kukkuloilla leijuu. Autoja kulkee harvakseltaan, ja melkeimpä ainoat äänet ovat koirat. Lähes kaikissa taloissa on koira tai kaksi ja ne todella osaavat vahtia puutarhojaan!

Joillain olen kuullut olevan kukkokin, aika kivalta kuulostaa kun se kiekuu. Kissoja on tietysti myös ja niitä tulee välillä tiellä vastaan kerjäten rapsuttelua.


Vielä eivät ole polut käyneet liian tutuiksi vaan aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää. Eräällä kadulla asuu irtokoira Sam -sillä on kyllä omistaja, mutta sen nukkumapaikka on portin ulkopuolella. Se lähtee matkaamme aina kun menemme siitä ohi. Aluksi Siri pelkäsi sitä, mutta nyt se on jo siihen tottunut ja haluaisi kiertää aina lenkin uuden ystävänsä kotikadulta.

Sitten tietysti on niitä villisikoja, kuten Instagram-seuraajani ovat jo huomanneet!


Luonto kukkii edelleen aika kivasti, monenvärisiä kukkia löytyy sieltä täältä. On kuitenkin kellastuneita lehtiäkin, syksyn tuntua on ilmassa. Nyt on ollut jopa ihan koleaa pari päivää, alle kymmenen astetta päivällä.

Tuollaisia ihme hedelmiä näkyi kasvavan jossain puussa, olisivatko viikunoita?



Viime viikolla kun oli ihana kesäinen sää, lähdimme lähikaupunkiin Sant Cugattiin. Sinne on tosi lyhyt matka tästä junalla. Mies on siellä ollut aiemmin, mutta minä en kunnolla. Vaikutti oikein söpöltä ja siistiltä pikku kaupungilta. Nimenomaan siistiltä, täällä ei näkynyt roskia missään, ei myöskään asunnottomia eikä kerjäläisiä niinkuin Barcelonassa. 



Löytyi hauska simpukkatalo -tavallisen muotoinen, mutta seinät oli päälystetty simpukoilla! Varmaan aika kestävää materiaalia.



Vanhan luostarin ympäristössä on hyviä ruokapaikkoja, ja mekin jäimme sinne lounaalle. Löysimme paikan, joka tarjosi Menu del dia -annoksia, ja saimme ihan hyvää syötävää alkupaloineen, pääruokineen ja jälkkäreineen.


Lounaan jälkeen kiersimme luostarin ympäristöä ja nautimme auringosta.



Sitten taas palasimme majapaikkaamme Les Planesiin.

Kävin muuten perjantaina Barcelonan keskustassa -sinnehän pääsee näppärästi myös junalla tästä parissakymmenessä minuutissa. Juna vie ihan keskustaan saakka. Heti noustuani junasta tuli vastaan mieletön ihmismassa, meteli ja hulina. Pyörin kaupungilla asioita hoitaen muutaman tunnin ja olin ihan poikki ja suorastaan ahdistunut. Ei, ei ole ikävä keskustan kotiamme!


Toisinaan kierrellessämme näemme myytävänä olevan kiehtovan tontin tai talonrähjän, ja mietimme edelleen, olisiko siitä meille seuraava kohde. Tavallaan leikittelemme ajatuksella. Vaan lopulta olemme tulleet aina samaan päätökseen, että ei, se juna taisi mennä jo. Täällä ovat tonttien hinnatkin nousseet niin pilviin...

Tälläisiä tällä kertaa, mukavaa ensi viikkoa kaikille!


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...