Vaaroja uhmaten..taas vaeltamassa

Ranskan puolella saimme vinkin kivasta vaellusreitistä joka seuraisi vanhoja ratakiskoja. Lähdimme eväät ja vesipullot mukana seuraamaan ohjeita -tosin alussa jo hieman epäilytti löytyikö oikea reitti koska se näytti alkavan suoraan sähköistetyltä laitumelta...

Aita oli oikeastaan metsän reunassa -jouduimme siis avaamaan portin päästäksemme polulle. Polku näytti aika risuiselta ja muuttuikin aikamoiseksi ryteiköksi. Mietimme millaisia elukoita aidan oli tarkoitus pitää poissa tieltä -villisikoja, härkiä vaiko vain hevosia?

Onneksi polku muuttui paremmaksi kulkea, mutta edelleen jatkoimme matkaamme aidan sisäpuolella -ehkä hieman varuillamme mitä voisi tulla eteen.

Vähän ajan päästä näimme suuria lintuja kiertelevän päidemme yläpuolella ja mies tunnistikin ne kotkiksi. Hui, niitä oli kymmeniä! Alkoi vähän jänskättää koirien puolesta, äkkiäkös tuollainen kotka pikku koirulin nappaisi lounaakseen!

Onneksi kotkat jäivät pian taa ja seuraavaksi näimme alempana rinteessä hassun ihan liikkumattoman hevosen. Kai se vaan nautti lämmöstä ja keväisistä tuoksuista.

Ylitimme purosen ja kiipesimme vuorta pitkin yhä ylöspäin. Pääsimme laelle ja näköalat olivat vieläkin kauniimpia. Vanhaa ratakiskoa emme kyllä nähneet, mutta pari hylättyä betonirakennusta kylläkin.

Löysimme merkkejä myös jonkinlaisesta kaivostoiminnasta. Vanhoja ruosteisia kaivurin kauhoja lojui maassa ja kalliossa oli vanha kaivostunneli.

Söimme eväitä aurinkoisella paikalla metsässä ja jatkoimme matkaa. Maasto muuttui taas, maassa oli tosi paksu kerros kuivuneita lehtiä ja Siriä sai kantaa koska se upposi niihin.

 Jälleen pääsimme kukkulan laelle ja loppumatka olikin siistiä hiekkatietä. Ohittipa meidät yksi mopokin, muuten oli tosi rauhallista.

Sikäli oli taas oltava tarkkana sillä huomasimme pinjapuissa roikkuvia "pumpulipalloja" tosi paljon. Niissä muhii itse asiassa Espanjan vaarallisimmaksikin eläimeksi sanottuja isokulkuekehrääjänä tunnetun yöperhosen toukkia. Ne liikkuvat maassa kiinnittyen toisiinsa ja tehden pitkiä toukkaketjuja. Jos koira sattuu vaikka koskemaan kuonolla tai tassulla näihin toukkiin, sille voi tulla paha kuolio, ne ovat niin myrkyllisiä. (Niin ihmisellekin)

Pian löysimmekin jo takaisin autolle jatkamaan matkaa. Reitti ei ehkä ihan ollut se mikä meille neuvottiin mutta kivaa oli taas kerran.

Yllätysvisiitti Ranskan puolelle

 Lähdimme ex tempore ystävän ja hänen koiransa Thorin kanssa Etelä-Ranskaan viime lauantaina. Suunnistimme alkuun maaseudun rauhaan vuorille Labastide -nimiseen pikkukylään. Ystävämme tunsi sieltä erään hauskan muusikkotyypin jonka kautta saimme edullisesti vuokrattua mökin. Meillä oli onneksi eväitä mukana, sillä lähimpään kauppaan oli tunnin matka serpentiiniteitä pitkin.

Miten ihanaa oli lähteä tuolla tutkimaan aamulla paikkoja -oli tosi lämmin eikä juurikaan ketään näkynyt missään, eikä kuulunut ääniäkään. Harvinaista herkkua. Näimme lehmiä ja hevosia, sisiliskoja ja ihania kesäisiä kukkia. 

Sirikin todella nautti lämmöstä ja maaseudun hiljaisuudesta. Mökissä oli kiva pihakin jossa se sai vipeltää vapaasti Thorin kanssa. Tarina jatkuu...

***

Pst! Mustaa ja Valkoista -valokuvahaaste taitaa jäädä tauolle...jos joku sitä on tässä välissä blogista ehtinyt kaipailemaan. Jatketaan sitten kun inspistä taas löytyy.

Keskiaikaisten muurien suojassa

Löysimme hieman rauhallisemman puiston Ravalista. Jännän sikäli että sinne ei ihan aina pääsekään.  Vain kolmena sunnuntaina kuukaudessa se on muutaman tunnin auki. Puisto on vanhojen keskiaikaisten muurien takana piilossa ja silloin kun se on auki, sitä vartioivat komeapukuiset miehet.

Kuulimme kauniin konsertinkin, mutta olimme toisaalla puistossa ja se ehti jo loppua mennessäni kameroineni kurkkimaan äänen suuntaan.

Puisto on siis Jardins del Baluardìn puisto, jos on kiinnostunut viettämään siellä vaikkapa mukavan rauhallisen eväsretken.

Ulkopuolelta löytyi hauska patsas -houkuttelimme tyttären tuonne keskirenkaaseen ikäänkuin esittämään nykynuorisoa verrattuna entiseen. Ennen oltiin kirja kädessä -nykyään kännykkä. Niin, ja täytyihän miehenkin mennä mukaan pelleilemään!

***

Muuten, vielä ehdit mukaan tämänkertaiseen Mustaa ja valkoista -valokuvahaasteeseen, sunnuntaina tulee uusi aihe taas! Palataan silloin asiaan, kivaa viikonloppua!

Keisarin jalanjäljillä

Barcelonassa on paljon ihania museoita joka lähtöön. Nolottaa myöntää etten ole kovinkaan monessa vielä vieraillut. Siksi onkin hyvä että joihinkin pääsee kuun ensimmäisenä sunnuntaina ilmaiseksi tai alennetuin hinnoin. Tulee helpommin lähdettyä, vaikka eiväthän ne hinnatkaan normaalisti edes päätä huimaa. Siihen tuo hintojen alennus/avoimet ovet varmaan liittyykin; että ihmiset lähtisivät enemmän liikkeelle ja tieto kivoista museoista leviäisi.

Nämä (pokkari)kuvat ovat jo kuukauden takaiselta Barcelonan historiallisen museon MUHBAn vierailulta. Tuokin museo on ollut "listalla" jo pitkään, joten olin iloinen kun tuli käytyä. Yllätyin tosi positiivisesti!

Museo sijaitsee vielä ihan keskustassa barri Goticon alueella joten sinne on helppo löytää.

Saint Agathan kappeli 1400-luvulta

Museosta löytyi paljon Barcelonan alueelta löytynyttä esineistöä ja luita eri aikakausilta. Ihasteltavaa ja ihmeteltävää riitti vaikka kuinka paljon.

Hmm...miehen esi-isäkin taisi löytyä...ainakin ulkonäön perusteella!

 Antiikin Rooman aikuisia mosaiikkilattioita...

Silmäneuloja!

Vanhat kangaspuut

Museon kellarissa pääsi kävelemään lasisia siltoja pitkin. Alla oli tosi iso alue (4000 m2) kaivettu esiin. Sieltä löytyi wanhoja vaatteiden pesu-ja värjäysaltaita, viininvalmistusaltaita, kalansuolausaltaita ja vaikka mitä. Hyvin pystyi kuvittelemaan millainen vanha kaupunki on suurinpiirtein ollut.

Toisenkin museovierailun kuvat ovat jo odottamassa -mutta siitä sitten seuraavalla kerralla! Tätä historiallista museota ainakin voin suositella kaikille Barcelonan kävijöille!

Koska sinä olet viimeksi käynyt museossa ja missä?