Heinäkuun kollaasi koostuu tällä kertaa vain kukista, koska niitä tässä kuussa on tullut eniten kuvattua. Eikä ihme, kukkaloisto on ollut parhaimmillaan. Pääasiassa pionien loistoa, joka nyt onkin ohi.
Lempeää elokuuta kaikille!
maanantai 31. heinäkuuta 2017
lauantai 29. heinäkuuta 2017
Lumpeita ja ulpukoita zoomailemassa
Eräänä iltana oli kaunis iltavalo ja päätin mennä katsomaan, ovatko lumpeenkukat jo kukassa. Olivathan ne! Löysinkin useita uusia rantapoukamia, joista löytyi paljon lisää näitä viehkeitä vesikukkia viimevuotiseen kuvausretkeeni verrattuna.
Läheinen uimaranta oli täynnä iloisia polskijoita ja yritinkin olla kovin sohimatta kameroineni sinnepäin ettei joku hermostu, että mikä ihmeen tyyppi se siellä vastarannan pusikossa zoomailee...
Uimaan ei ole minun tänä kesänä tehnyt vielä mieli, sen verran jäisiä ilmoja on pidellyt.
On ollut jännää on-off meininkiä koko kesä. Jo säidenkin suhteen, paistaako vai sataako. Alkaako se kesä vai tuleeko jo syksy. Mutta myös töiden suhteen. Mies maalarina ei paljoa sadepäivinä töitä pysty tekemään joten työpäivät ovat olleet monesti aika lyhyitä. Minäkään en ole vielä sopivaa työtä löytänyt tälle kesälle, mutta eilen kävin taas haastattelussa. Nyt kyllä voisi pistää kaikki peukut ja varpaatkin pystyyn että tärppäisi, voisi olla aika kiva paikka nimittäin tiedossa.
Eilen kävimme miehen kanssa Koiviston mansikkatilalla poimimassa mansikoita. Oli tosi kivaa, pellolle mentiin pikkubussilla ja siellä oli paljon eri-ikäistä porukkaa poimimassa. Oli saksalaisia ja kolumbialaisiakin. Saimme kerättyä ämpärit täyteen, joten nyt on pakastimessa herkkumarjoja tulevaa -hmm talvea tai kevättä varten, ei tiedä vielä! Kännykkäkuvia meidän eiliseltä retkeltämme löytyy Instagramista.
Mukavaa viikonloppua!
perjantai 21. heinäkuuta 2017
Kukkapäivitystä
Eletään kesän parasta aikaa. Vaikka auringon lämpöä ei niin paljon tänä(kään) vuonna ole meille suotu, luonto on kuitenkin ihanan rehevässä kunnossa. Kaikki kukkii tavallista myöhempään, mutta kuitenkin. Meidänkin vanha-uusi puutarhamme on nyt parhaimmillaan.
Kuka muistaa kun viime vuonna kehuin omistavani unikkopellon? Tänä kesänä unikot kukkivat jo näin aikaisin, viime kesänä siis vasta syyskuussa. Olisikin kivaa jos kukkia riittäisi vielä pari kuukautta, ne ovat niin lemppareita!
Ah niinkuin pionitkin...ne ovat niin kauniita kuivuessaankin. Pakko tuoda sisällä nuupahtaneet pionit vielä terassille ihailtavaksi.
Kokeilin viedä varjoliljojakin sisälle maljakossa. Mutta ne haisevatkin niin pahalle, ettei siitä tullutkaan mitään. No, rapunpielessä haju ei haittaa.
Tiikerinliljojakin on saanut odotella tänä vuonna. Minulla on niitä tosi aurinkoisessa paikassa sekä omenapuiden alla varjossa. Ihmeekseni varjopaikalta aukesi muutama kukka aiemmin. Olisiko pitänyt kosteasta kesästä huolimatta kastella lisää aurinkopenkkiä? Matalammat varret näissä kyllä on varjossa...
Uusin tulokas puutarhassa on tämä kurjenmiekka -tai iriskö tämä on? Istutin 5 sipulia viime vuonna sinne samaiseen varjopaikkaan (iso penkki). Kaikki ovat tehneet hyvät alut, mutta vain yksi kukka tuli, niisk. Vaan on se kyllä kaunis!
Olisiko kellään hyviä vinkkejä mikä kukka viihtyisi varjoisammassa paikassa?
Linked to:
maanantai 17. heinäkuuta 2017
Lapakistolla patikoimassa
Lapakiston luonnonsuojelualue Nastolassa on ollut meillä pitkään vierailulistalla ja kun miehen tytär Anne tuli koiransa Cleon kanssa viikonloppuna meille, päätimme innoissamme lähteä sinne. Onneksi sää suosi meitä, oli leuto poutasää, paras ilma vaelteluun!
Lähdimme kiertämään Lapakistonlampea ja tulimmekin pian hienolle nuotiopaikalle, josta oli kivat näkymät.
Maasto oli mukavan pehmeää käppäiltävää, mutta ei kuitenkaan märkää.
 |
| Suuri linnunpönttö -pöllöille? |
Reitillä oli useita kauniita rantapoukamia, ja Cleo halusi niin kovasti pulahtaa uimaan. Lopulta se sai siihen luvan ja Anne heitti sille veteen keppejä jotka se kävi innoissaan noutamassa.
Siri jäi rannalle kovasti ihmettelemään kaverin intoilua. Se ei halunnut ollenkaan pulahtaa.
Reitti kiersi myös suon kautta, oli kiva nähdä kypsyviä lakkoja ja suopursuja.
 |
| Jee, hypitään! |
 |
| Kalastus kielletty -ollut varmaan jo kauan :) |
Pidimme juomatauon ja täytyihän yhteisfoto ottaa koiruleiden kanssa.
Lähdimme kiertämään myös Pitkäjärvenpolkua ja näimme matkalla kalliovyörymän. Iso lohkare kalliota oli irronnut ja lähtenyt vyörymään. Näytti silt,ä ettei siitä ole edes kovin kauaa, sillä alla oli katkenneita puita.
Tässä vaiheessa aloimme olla jo nälissämme ja käännymme takaisin autolle. Luonnonsuojelualueella on vielä useita reittejä, joita täytyy käydä tutkimassa toisella kertaa.
 |
| Jokos mennään? |
Kotosalla savustimme lohta ja lämmitimme pihasaunan. Kylläpäs oli nautinnollista!
Sunnuntai oli vielä lämpimämpi päivä ja puuhastelimme omassa puutarhassa. Revin rikkaruohoja ja istuttelin uusia kukkasia. Mies listoitti kesäkeittiötä. Kivaa kun tulee valmista.
Illan suussa lähdimme kavereiden kanssa ulos syömään ja nauttimaan auringosta. Eipä ole kovin montaa niin lämmintä päivää ollut kuin eilen tänä kesänä! Lisää tätä!
lauantai 15. heinäkuuta 2017
torstai 13. heinäkuuta 2017
14. Hääpäivä
Hurjaa miten aika meneekään eteenpäin, meidän häistämme on jo 14 vuotta! Juhlistimme kotosalla ihan kahdestaan päiväämme. Mieli teki jotain missä on aurajuustoa, ja miksei lohtakin, joten päätin tehdä pizzan meille.
Perinteinen mansikkatäytekakku on ollut koko kesän mielessä, ja nyt sain hyvän syyn tehdä myös sellaisen. Ihan pikkuisen kahden munan kakkusen vain...jäi siitä silti vielä huomisellekin.
Innostuin tänään myös askartelemaan...maalasin viinipullon valkoiseksi, etsin netistä kivan viinisanonnan, jonka kirjoitin hauskoilla fonteilla ja tulostin kylkeen. Nyt H&M:sta löytämäni upea korkki sopii pulloon mainiosti! Miksei toisinaan joku kiva kukkakin!
On ollut kyllä ikimuistoisia ja ihania vuosia, toivottavasti saamme vielä paljon samanlaisia lisää! <3
maanantai 10. heinäkuuta 2017
Vaatteita konmarittamassa
Oletteko kuulleet KonMari -menetelmästä? Japanilainen Marie Kondo on kodin järjestämisen ammattilainen ja on kirjoittanut siitä kaksi kirjaakin. Olen kohta saamassa toisenkin kirjan päätökseen ja kieltämättä niissä on ideaa ja innostus kaiken uudelleenjärjestämiseen kasvaa lukiessa.
Pääpiirteittäin KonMari -menetelmän ydin on siinä, että tavaroiden järjestäminen aloitetaan kategorioittain -aloittaen vaatteista. Kaikki saman kategorian tavarat tuodaan yhteen läjään lattialle ja rauhassa mietitään kunkin vaatteen/tavaran kohdalla tuottaako se iloa. Lopuista hankkiudutaan eroon.
Tätä vaatteiden konmaritusta minä siis olen tehnyt nyt parisen viikkoa. Aiemmin olin sitä mieltä, että meidän kodissamme on ihan liian vähän kaappitilaa. Kirjan luettuani ymmärsin, että kyllä sitä on tarpeeksi, tavaraa ja vaatteita vain on liikaa. Helpotti jo tämän tajuaminen aloittaessani urakkaa. Onneksi mies oli viikon poissa pahimpaan aikaan, oli nimittäin aikamoinen hullunmylly kodissa. Minulla todella oli keittiön lattialla päiväpeiton päällä kaikki vaatteeni. Siitä niitä kävin yksitellen läpi.
Vaatekaappini oli ahdistanut minua jo pidemmän aikaa. Se oli mennyt ihan sekaisin, ja oli liikaa sellaisia vaatteita, joita en tosiaan enää halunnut käyttää. Turhan monia vaatekappaleita tuli säilytettyä vain siksi, että "ne olivat vielä ihan hyviä" tai "sitä voi joskus vielä tarvita". Joitain jopa en ollut koskaan käyttänyt. Tuttua varmasti kaikille naisille.
Metallilaatikot vaatekaapissa ovat olleet aika hankalia alusasujen ja sukkien kanssa, sillä niissä on niin isot kolot kulmissa. Tein niihin stopparit ilmastointiteipistä, joten nyt kaikki pysyy niissä nätisti.
Marie Kondo antaa vaatteille mainiot viikkausohjeetkin. Kaikki viikataan pystyyn ja lajitellaan värien mukaan. Näin ne tuottavat laatikoissa ja kaapeissa iloa, ihan kuin olisivat kaupassa. Hieman enemmän vaivaahan tälläinen viikkaustapa vaatii, mutta siihen tulee äkkiä tapa ja rutiini. Huomasin sen olevan jopa jollain lailla rentouttavaa, tuoden samalla esteettistä silmää hivelevän nautinnon.
Eikö näytäkin sukkalaatikkoni nyt herkulliselta? Kätevää kun tästä näkee heti mitkä ovat puhtaana - mitkä pyykissä ja voi valkata asuun sopivat sukat. Ja mikä parasta -tulee iloinen mieli aina kun avaa laatikon!
Housutkin mahtuvat kivasti pystyyn laatikkoon. Kivaa kun enää ei tarvitse etsiä jotain tiettyä vaatekappaletta, vaan se löytyy heti, koska kaikille on oma paikkansa.
Kun metallilaatikot täyttyivät, minulla oli jäljellä kaapin hyllyt paitoja varten. Onneksi löysin kaupasta sopivat muovikorit, joihin pystyviikkasin hihattomat paidat erikseen, toiseen t-paidat ja kolmanteen pitkähihaiset. Villapaidoille ostin isomman laatikon ylähyllylle.Tosi näppärää ja kaunista!
Jännää huomata että minulla on aika paljon mustavalkoisia vaatteita, ja sitten puna-oransseja. Mitä ihania unohtuneita paitojakin hyllyjen perukoilta löytyi! Ja vastaavasti jotain tooosi vanhoja jotka sietivätkin mennä jo eteenpäin!
Vasemmalla siis minun kaappini ja oikealla miehen vielä KonMari -järjestelemätön kaappi. Minun hyllyni taisivat olla aiemmin vieläkin hurjemman näköiset kuin miehellä nyt, koska vaatteita on enemmän.
Tietysti järjestin myös pienen vaatehuoneen, ja sieltäkin lähti pois paljon turhaa ja ylimääräistä. Nyt juhlavaatteilla ja muilla siistimmillä vaatteilla on tilaa hengittää.
Arvatkaapas montako jätesäkillistä lähti vaatteita pois? VIISI! Vielä täytyy viedä säkit kierrätykseen ja osan vaatteista taidan laittaa nettikirppikselle. Eli hommaa vielä riittää vähän, mutta kohta pääsen siirtymään seuraavaan kategoriaan eli kirjoihin. Hirvittää jo etukäteen!
Onko KonMari luettu eli onko tuttu menetelmä vai pysyykö sinulla kaapit järjestyksessä ilman mitään "uusia metodeja"?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
