Nyt seuraa jatkoa kuukausi takaperin kirjoittamaani postaukseen
Elämme jännittäviä aikoja. Jos uutiset jäivät joltain lukematta, ei hätää. Kerron uudelleen pääpiirteissäin missä mennään.
Eli päätimme noin kuukausi sitten laittaa asuntomme myyntiin täällä Barcelonassa. Se oli aika pikainen päätös, emme itsekään vielä joulun aikoihin edes ajatelleet, että näin voisi käydä. Sanotaanko vaikka, että olemme miehen kanssa molemmat spontaaneja ihmisiä ja pari viikkoa asioita monelta kantilta pohdittuamme päätimme, että tämä ihana Atico -ajanjakso elämässämme on tullut nyt tiensä päähän.
Mitä siitä sitten seurasi? Laskelmia ja pähkäilyjä mihin rahat riittäisivät myynnin jälkeen. Vaikka asuntomme onkin huikealla paikalla keskustassa ja täysin remontoitu, erittäin huono rappukäytävä laskee hintaa aika roimasti. Hissiäkään ei voi rakentaa, ei vain ole tilaa.
Kiinteistönvälitystoimistoja on lähistöllä pilvin pimein. Haimme kolmelta eri toimistolta hinta-arvion. Ensin tuli paikalle Fran hikisine käsineen melko uudesta toimistosta. Ihastui asuntoomme, mittaili laserlaitteella pinta-alaa ja lupasi viikon päästä hinta-arvionsa.
Seuraavaksi tuli Deli, vanhempi mukava rouva, joka osoittautuikin hiekkakenttätutuksi. Olimme jutelleet Siriä ulkoiluttaessamme useasti hänen kanssaan läheisessä puistossa, kun hänen koiransa oli vielä elossa...koiraressu oli vakavasti sairas ja kuoli myöhemmin. No, Deli kertoi toimineensa yli 20 vuotta alalla miehensä kanssa ja he asuivatkin lähellä. Huomasimme, että hän tunsi tämän barrion asunnot tosi hyvin. Deli mittaili perinteisellä mittanauhalla pinta-alan ja jutteli mukavia. Häneltä saimme saman tien hinta-arvion.
Viimeiseksi tuli Juan modernista toimistosta. Vaikutti tehokkaalta nuorelta mieheltä ja lupasi myydä asuntomme kuukaudessa. Hänkin antoi heti hinta-arvion meille.
Päätimme valkata Delin ja hänen aviomiehensä yhteisen toimiston. Kävimme toimistolla, jätimme avaimet ja lähetin kuvia heille kodistamme. Ihmettelimme kun mitään sopimuksia tai papereita ei tehty tai allekirjoitettu.
Heti alkoi tapahtua ja miehen puhelin alkoi soida yhtenään näytöistä. Näyttöjä on ollut jo useita viikossa. Aika kansainvälistä porukkaa on käynyt, italialaisia, ranskalaisia, venäläisiä... unkarilainenkin. Kaikkia emme ole henkilökohtaisesti tavanneet, mutta muutamia olemme sattuneet näkemään.
Jossain vaiheessa otimme myös Juanin mukaan myymään. Täällä on sallittu laittaa useampaan toimistoon yhtä aikaa myyntiin tai myydä itsekin jos haluaa. Ei niin tarkkaa.
Kuulemma jos olisi hissi tai raput olisivat paremmat, asunto olisi jo myyty. Mutta edelleen pidetään kämppä koko ajan tip top -kunnossa yllätysvisiittejä varten ja eletään odotuskannalla...jännittävää!
On meillä tosiaan suunnitelmia jatkostakin, mutta koska ne eivät ole vielä yhtään varmoja suuntaan tai toiseen (emme voi tehdä tarjousta uudesta projektista ennenkuin tämä myydään) niin pidetään ne vielä salassa. Joku siellä jo kyselikin pysyttelemmekö Katalonian sisällä -tottakai pysytään. Täällä on hyvä olla joten mihis täältä lähtisimme!
Mutta kuten joku tarkkasilmäinen huomasi edellisestä kappaleestani...jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, uutta projektia on tulossa! Mutta tarkempaa juttua siitä saatte vielä odottaa!
Nämä sateisen ilman kauniin hämärät kuvat on vielä Carcassonnen reissulta helmikuulta.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
