Täällä kukkuloilla päivät kuluvat verkkaiseen tahtiin. Heräilemme aamulla kahdeksan-yhdeksän kieppeillä, lähdemme viemään Siriä lenkille ja nuuhkimme raikasta metsän tuoksua mikä täällä kukkuloilla leijuu. Autoja kulkee harvakseltaan, ja melkeimpä ainoat äänet ovat koirat. Lähes kaikissa taloissa on koira tai kaksi ja ne todella osaavat vahtia puutarhojaan!
Joillain olen kuullut olevan kukkokin, aika kivalta kuulostaa kun se kiekuu. Kissoja on tietysti myös ja niitä tulee välillä tiellä vastaan kerjäten rapsuttelua.
Vielä eivät ole polut käyneet liian tutuiksi vaan aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää. Eräällä kadulla asuu irtokoira Sam -sillä on kyllä omistaja, mutta sen nukkumapaikka on portin ulkopuolella. Se lähtee matkaamme aina kun menemme siitä ohi. Aluksi Siri pelkäsi sitä, mutta nyt se on jo siihen tottunut ja haluaisi kiertää aina lenkin uuden ystävänsä kotikadulta.
Sitten tietysti on niitä villisikoja, kuten Instagram-seuraajani ovat jo huomanneet!
Luonto kukkii edelleen aika kivasti, monenvärisiä kukkia löytyy sieltä täältä. On kuitenkin kellastuneita lehtiäkin, syksyn tuntua on ilmassa. Nyt on ollut jopa ihan koleaa pari päivää, alle kymmenen astetta päivällä.
Tuollaisia ihme hedelmiä näkyi kasvavan jossain puussa, olisivatko viikunoita?
Viime viikolla kun oli ihana kesäinen sää, lähdimme lähikaupunkiin Sant Cugattiin. Sinne on tosi lyhyt matka tästä junalla. Mies on siellä ollut aiemmin, mutta minä en kunnolla. Vaikutti oikein söpöltä ja siistiltä pikku kaupungilta. Nimenomaan siistiltä, täällä ei näkynyt roskia missään, ei myöskään asunnottomia eikä kerjäläisiä niinkuin Barcelonassa.
Löytyi hauska simpukkatalo -tavallisen muotoinen, mutta seinät oli päälystetty simpukoilla! Varmaan aika kestävää materiaalia.
Vanhan luostarin ympäristössä on hyviä ruokapaikkoja, ja mekin jäimme sinne lounaalle. Löysimme paikan, joka tarjosi Menu del dia -annoksia, ja saimme ihan hyvää syötävää alkupaloineen, pääruokineen ja jälkkäreineen.
Lounaan jälkeen kiersimme luostarin ympäristöä ja nautimme auringosta.
Sitten taas palasimme majapaikkaamme Les Planesiin.
Kävin muuten perjantaina Barcelonan keskustassa -sinnehän pääsee näppärästi myös junalla tästä parissakymmenessä minuutissa. Juna vie ihan keskustaan saakka. Heti noustuani junasta tuli vastaan mieletön ihmismassa, meteli ja hulina. Pyörin kaupungilla asioita hoitaen muutaman tunnin ja olin ihan poikki ja suorastaan ahdistunut. Ei, ei ole ikävä keskustan kotiamme!
Toisinaan kierrellessämme näemme myytävänä olevan kiehtovan tontin tai talonrähjän, ja mietimme edelleen, olisiko siitä meille seuraava kohde. Tavallaan leikittelemme ajatuksella. Vaan lopulta olemme tulleet aina samaan päätökseen, että ei, se juna taisi mennä jo. Täällä ovat tonttien hinnatkin nousseet niin pilviin...
Tälläisiä tällä kertaa, mukavaa ensi viikkoa kaikille!
